Ajankohtaista nautojen tautitilanteesta ja pälvisilsalta suojautumisesta

Suomessa seurataan tällä hetkellä erityisesti sinikielitautia ja pälvisilsaa. Sinikielitautia ei ole todettu Suomessa, mutta vasta-aineita on löytynyt yhdeltä lypsykarjatilalta. Pälvisilsa puolestaan on lisääntynyt nautakarjoissa selvästi, ja sen leviämisen ehkäisy vaatii nyt tiloilta ja kaikilta tiloilla liikkuvilta erityistä huolellisuutta.

Sinikielitautia seurataan, mutta ei aiheuta suoraa riskiä ihmiselle

Sinikielitauti on märehtijöiden virustauti, joka leviää pääasiassa polttiaisten välityksellä. Tauti ei tartu ihmiseen, eikä se leviä suoraan eläimestä toiseen. Leviäminen liittyy polttiaisiin, lämpötilaan ja vuodenaikaan, minkä vuoksi riski kasvaa kesän edetessä.

Ruokaviraston mukaan Suomessa ei ole todettu sinikielitautivirusta tällä hetkellä eikä se edellytä erityisiä suojautumistoimia. Tilannetta kuitenkin seurataan, ja tautiin viittaavista oireista tulee olla yhteydessä virkaeläinlääkäriin.

Pälvisilsa: todellinen leviämisriski tilojen välillä

Pälvisilsa on naudoilla esiintyvä sieni-infektio. Se on zoonoosi eli se voi tarttua myös ihmiseen. Kansallisen nautaterveydenhuollon tavoitteena on, ettei eloeläimiä myyvällä tilalla ole todettavissa pälvisilsaa.

Pälvisilsan torjunta on nyt erityisen tärkeää, koska uusia tartuntoja on todettu eri puolilla Suomea aiempaa enemmän. Tauti on levinnyt erityisesti eläinkaupan yhteydessä myös tiloilta, joilla tartuntaa ei ole havaittu myyntihetkellä.

Miten suojaudumme pälvisilsalta?

Faban tavoitteena on estää tartunta kolmeen suuntaan: tilalle, tilalta pois ja työntekijään itseensä. Pälvisilsa voi levitä eläinkontaktin, likaisten suojavaatteiden, välineiden tai ympäristön mukana, joten bioturvakäytäntöjen noudattaminen on olennainen osa tilakäyntiä.

Pälvisilsatilalla tai pälvisilsaepäilytilalla toimitaan seuraavasti:

1. Tila merkitään ja huomioidaan käyntijärjestyksessä.
   Pälvisilsatilat pyritään hoitamaan mahdollisuuksien mukaan päivän viimeisinä. Tautitieto käsitellään luottamuksellisesti, eikä se saa näkyä ulkopuolisille.
2. Eläin valmistellaan erilleen muista eläimistä.
   Tilan tulee siirtää käsiteltävä tai siemennettävä eläin valmiiksi erilleen, jotta tarpeeton kontakti muihin eläimiin vältetään.
3. Käytetään tilakohtaisia suojavarusteita.
   Tilalla tulee olla puhtaat suojavaatteet, päähine ja saappaat. Pelkkä siemennysessu ei riitä suojaksi. Suositeltavia ovat konepuhtaat tai kertakäyttöiset haalarit, päähine, käsineet molempiin käsiin sekä tarvittaessa saapassukat suojaamaan omia sukkia ja housunlahkeita.
4. Navettaan viedään mahdollisimman vähän tavaraa.
   Esimerkiksi siemennyssalkkua ei viedä navettaan. Mukaan otetaan vain välttämättömät välineet.
5. Välineet puhdistetaan ja desinfioidaan.
   Kaikki navetassa olleet työvälineet puhdistetaan ja desinfioidaan käynnin jälkeen. Tilalla käytetyt suojavaatteet jäävät tilalle.
6. Oma iho suojataan huolellisesti.
   Erityisen alttiita kohtia ovat käsivarret, kaula ja kohdat, joissa vaatteen reuna hankaa ihoa. Pälvisilsa tarttuu ihmiseen herkimmin suorassa kontaktissa sairaisiin eläimiin, erityisesti vasikoihin ja nuorkarjaan.

Jos tilalla todetaan pälvisilsa

Pälvisilsa on ilmoitettava eläintauti. Kun tartunta todetaan, tilan tulee informoida eläinlääkäriä, tilalla vierailevia henkilöitä ja muita tilan kontakteja. Fabassa tieto välitetään palvelupäällikölle, jotta se voidaan huomioida käyntijärjestyksessä ja reittioptimoinnissa.

ETT:n saneerausohjeen mukaan tilalla voidaan toteuttaa rokotusohjelma, oireisten eläinten pesut sekä tuotantotilojen pesu. Rajoitteiden purku riippuu siitä, koskeeko erityistilanne välityseläimiä vai pitoeläinten myyntiä.

Bioturvallisuus on osa ammattikäytäntöä

Pälvisilsan leviämisen ehkäisy onnistuu vain yhteistyöllä. Tilojen, eläinlääkärien, seminologien, jalostusasiantuntijoiden ja muiden tiloilla liikkuvien on toimittava samalla tavalla: suojavaatteet kuntoon, tautisulku käyttöön, turhat eläinkontaktit pois ja tiedonkulku sujuvaksi.