Suuret tulot vai pienet menot?

Viking Genetics toteutti yhdessä Faban ja Simherdin kanssa tutkimuksen, jossa vertailtiin kahden yleisimmän lypsyrodun holsteinin ja ayrshiren taloudellista kannattavuutta suomalaisissa lypsykarjoissa. Tutkimuksen loppuraportti on julkaistu ja linkki raporttiin löytyy tämän kirjoituksen lopusta. Vertailun tulos yllätti, jopa minut, vannoutuneen punaisen rodun kannattajan, sillä etukäteen en olisi uskonut ayrshiren yltävän parempaan taloudelliseen tulokseen kuin holsteinin.

Kun vertailun tulosta on käyty tarkemmin läpi ja sitä on tullut pohdittua itsekseenkin, niin on tulos ei lopulta ollutkaan niin yllättävä. Lehmän taloudellisuus ei ole yksinään kiinni tuotetuista maitokiloista. Tai korkeista pitoisuuksista. Nämä ovat toki tärkeitä ominaisuuksia ja lypsylehmän pitää tuottaa maitoa, jossa on paljon rasvaa ja valkuaista. Yllättävää oli kuitenkin se, kuinka suuri vaikutus taloudelliseen tulokseen on muilla ominaisuuksilla kuten terveydellä, hedelmällisyydellä, elossa pysymisellä ja rehun käytöllä. Näissä kaikissa ayrshire on holsteinia parempi, mutta ehkä suurin ero tulee nimenomaan rehuista.

Ayrshire on pienempi kokoinen, joten se ei tarvitse ylläpitoon yhtä paljon energiaa kuin holstein. Ayrshirellä on myös parempi rehunkäyttökyky, koska se kovin helposti kerää ylimääräisen energian itseensä läskinä. Tämä on monelle sekakarjan omistajalle tuttu tilanne, kun samalla rehulla ayrshiret tuppaavat lihomaan, mutta holsteinit eivät. Miksi kuitenkin ratkaisuksi tähän ongelmaan hyvin usein on se, että ayrshirestä luovutaan ja suuremmat ja enemmän syövät holsteinit jäävät? Tätä on vaikea ymmärtää, koska VG:n rotuvertailututkimuksen tulokset selkeästi osoittavat, että taloudellisempaa olisi jättää karjaan ne pienemmät ja vähemmän syövät ayrshiret, jotka kuitenkin tuottavat paljon kuiva-ainetta, ovat terveitä ja pysyvät hengissä.

Tanskassa on jo julkisesti kyseenalaistettu viljan ja soijan syöttäminen lehmille. No, meillä ei syötetä lehmille soijaa, mutta viljaa jauhavat meidänkin lehmät, ainakin jonkin verran. Onko meillä oikeasti varaa syöttää lehmille viljaa, vaikka se ei elintarvikkeeksi kelpaisikaan? Muutama viikko sitten ProAgrian webinaarissa tanskalainen maidontuottaja, jolla on muutama sata punaista lehmää, totesi, että tuotos nousi ja lehmien terveys parani, kun rehua kevennettiin. Kevennys tarkoittaa tässä tapauksessa väkirehujen vähentämistä. Halvemmilla rehuilla saatiin siis parempi taloudellinen tulos.

Miksi meillä karjat edelleen muuttuvat mustavalkoisiksi, vaikka punaisella rodulla saataisiin parempi taloudellinen tulos? Vai onko VG:n rotuvertailututkimus väärässä, vaikka aineistona ovat suomalaiset karjat, joista löytyy molempia rotuja? Vastaava tutkimus tehdään ruotsalaisesta aineistosta ja onkin erittäin mielenkiintoista nähdä, ovatko tulokset samansuuntaiset.

Mitä punaisen rodun pitäisi tehdä tai minkälainen sen pitäisi olla, jotta se saisi pitää paikkansa suomalaisissa navetoissa? Jos sen taloudellisuus ei vakuuta maidontuottajia, niin mikä sitten?

Tutustu myös näihin:

Faban webinaarin ”Mitä kuuluu ayrshirelle?” tallenne

Säästetyt eurot ovat ayrshiren vahvuus

Tutkimuksen loppuraportti: Breed Comparisons Finland Project Report 

Terhi Vahlsten
Kirjoittaja toimii kehitysagronomina Fabassa.