Kuuselan helppo ja terve karja

Sonkajärveläisen Kuuselan karjan jalostuksessa on pidetty tiukasti kiinni terveysominaisuuksista ja se tuntuu kannattaneen.

”Jos terveysominaisuudet eivät ole sonnilla kunnossa, en sitä käytä, en edes katso muita ominaisuuksia”, Kati Luukkonen sanoo. Vaikka terveyden periytymisaste ei ole kovin korkea ja siihen vaikuttavat paljon olosuhteet ja muu hoito, on jalostuksella oma osansa siinä, ettei esimerkiksi utaretulehdushoitoja ole tilalla edes vuosittain ja meijeriin menevän maidon osuus on liki 99 prosenttia. Myös vasikkakuolleisuus on käytännössä nollassa.

”Haluan, että lehmä käy ja kukkuu. En halua mittailla lämpöjä tai tehdä muuta ylimääräistä terveyden tarkkailua. Meillä on ollut ja on tavoitteena helppohoitoinen karja”, Kati tiivistää.

Toinen, mitä karjassa on pitkään jalostettu ovat pitoisuudet.

”Käytäntö on opettanut, että meidän navetassa nesteen sijaan kannattaa tuottaa korkeiden pitoisuuksien maitoa”, Kati ja Ari Luukkonen sanovat.

Karjan keskituotos on 11 800 kg EKM, rasvapitoisuus 4,7 ja valkuaispitoisuus 3,9. Keskipoikimakerta on noin kolme ja poistettujen elinikäistuotos on ollut jo pidempään noin 50 000 kg EKM.

Holsteinin kohdalla Kati pitää tiukkaa linjaa koossa, navettaan ei haluta suuria lehmiä. Näiden kriteerien täytyttyä tarkastellaan rakenne- ja muita ominaisuuksia.

Alkioilla alkuun

Luukkoset ovat luoneet karjan pohjan alkionsiirtojen kautta isännyytensä alussa. Alkiotiineyksiä oli parhaimmillaan jopa 60 prosenttia 2000-luvun alussa. Enää Luukkoset eivät juuri koe tarvetta alkionsiirroille, sillä hyviä, mieleisiä lehmiä riittää jalostettavaksi omasta karjasta.

”Käytämme nyt aloitussiemennyksessä sukupuolilajiteltua siementä lähes kaikille. Liharotusiemennysten osuus on noin 55 prosenttia, mutta haluaisin sen vielä nousevan noin 60–70 prosenttiin”, Kati Luukkonen suunnittelee.

Navettaan ei kaivata hiehoja kasvatettavaksi yli oman tarpeen, sillä hiehon myyntihinta ei tahdo kattaa kasvatuksen kuluja.

”Hiehosta pitäisi saada yli 1500 euroa, mutta ei ostajilla ole oikein varaa sitä maksaa. Kun päälle tulevat terveystodistusten kulut, on yksittäinen ylimääräinen hieho helpompi laittaa teuraaksi kuin myyntiin”, Luukkoset harmittelevat.

Kaikki lehmävasikat on genomitestattu testauksen alusta saakka. Sen tulosten perusteella karsitaan tarvittaessa ylimääräiset hiehot.

Kantaemät karjan perustana

Kuuselan karja ja sen lehmiä on vuosien varrella palkittu usein hyvistä jalostustuloksista. Kati Luukkosen pieneksi harmiksi kylläkin useammin palkintoja ovat tuoneet holsteinit, vaikka ayrshire on aina ollut lähempänä hänen sydäntään.

Karjan holsteinlehmien jalostusarvojen keskiarvo on nyt +16 ja ayrshiren +13.9. Tällä tuloksella Luukkoset sijoittuvat holsteinrodun jalostusarvokilpailussa Suomen ykköseksi jo neljättä vuotta peräkkäin. Kaikkiaan ykköspalkintoja on 11.

”Haka-hankkeella ja Anita Hyvösellä on ollut iso merkitys karjan jalostuksessa, siitä on ollut Heli Tikkasen kanssa hyvä jatkaa”, Luukkoset kiittävät.

Myös muut Faban ammattilaiset sekä vuosien varrelta että tällä hetkellä saavat heiltä vuolaat kiitokset. Yhteistyö on ollut aina sujuvaa.

”Tätä työtä ei tehdä yksin!”, Kati Luukkonen painottaa.

Karjan ayrshireistä suurin osa polveutuu joko vieremäläisestä Rönkön karjasta aikoinaan tulleesta Nellistä tai Asmo Luckykymppi ET:stä. Nelli eli 20-vuotiaaksi, joista viimeiset viisi vuotta eläkeläislehmänä. Näistä suvuista polveutuvat tilan keinosiemennyskäyttöön ostetut sonnit VR Vimpula ja VR Viljar.

Holsteinlehmissä jylläävät thing- ja honey-suvut. Erityisesti alkujaan vieremäläiseltä Koiraharjun tilalta lähtöisin olleen ja iisalmelaisen Alkulan tilan kautta karjaan tullut thing-suku on vahva. Honey-suku on peräisin iisalmelaisesta Auvisen karjasta, alkiona aikoinaan hankittu sekin.

Molempien sukujen lehmävasikat nimetään yhä samoilla päätteellä ja Kati Luukkonen sanoo mielikuvituksen olevan välillä koetuksella nimiä keksittäessä.

Länsisuomenkarjaa karjassa on kaksi lehmää ja kaksi hiehoa. Tilalta on lähtöisin Kuuselan Kreivi ET. Suomenkarjaa halutaan pitää karjassa sen juuri sen suomalaisuuden vuoksi.

Robotti toi hyvinvointia

Vuonna 2002 rakennetussa navetassa tehtiin mittava remontti kuutisen vuotta sitten. Uusiksi menivät lantakone ja sähköt, valaistus vaihtui led-valoihin, parsiin asennettiin parsipedit ja käytäville matot. Samojen seinien sisälle tuli myös kuusi parsipaikkaa lisää. Samassa yhteydessä rakennettiin 1 000 kuution lietesäiliö ja hankittiin automaattiaggregaatti.

Suurin muutos oli siirtyminen asemalypsystä robottiin. Kati Luukkonen lämpeni robottilypsylle vasta oltuaan mukana robotin käyttöönotossa sisarensa tilalla paria vuotta aiemmin.

”Robotti on helpottanut työtä todella paljon, navettatöistä selviää helposti yksinkin enkä antaisi sitä pois, vaikka ennen sitä vastustinkin”, hän sanoo.

Luukkoset kokevat robottilypsyn tuoneen enemmän hyvinvointia isäntäväelle kuin varsinaisesti vaikuttaneen taloudelliseen tulokseen. Navetta-ajoista voi nyt joustaa ja lähteä vaikka lypsyaikaan kauppaan.

Ajettavia ei juuri ole ja jos onkin, on Katilla valtit taskussaan. Hän napauttaa lehmältä väkirehut pois kioskilta ja kiinnostus robotilla käyntiä ja sen antamaa väkirehua löytyy yleensä varsin nopeasti.

VMS Classic-robotissa on solulaskuri, höyrypesut ja terveysseuranta sekä kuntoluokkakamera. Kiimojen tarkkailussa apuna on Sensehub.

”Tekniikka auttaa ja helpottaa työtä. Varsinkin kiimantarkkailussa apu on korvaamaton”, Kati Luukkonen tiivistää.

Lehmät laitumelle

Koko karja ruokitaan samalla hyvällä säilörehulla, erillisiä umpi- tai hiehorehuja ei tehdä.

”Eläinlääkäri toteaa aina terveydenhuoltokäynnillä, että tätä hän ei kyllä suosittele, mutta koska ongelmia ei ole, ei hän sitä meiltä kielläkään.”

Yhden rehun taktiikka sopii tilalle, sillä peltotyöt hoidetaan omin voimin pieniä paalauksia lukuun ottamatta. Ari Luukkosella on apunaan isänsä Arvo Luukkonen, joka 76 vuoden iästään huolimatta osallistuu aktiivisesti tilan toimintaan. Traktori- ja navettatöissä auttavat myös tyttäret Hanna-Kaisa ja Melissa ja Arttu viihtyy ukin apukuskina. Mummo on suureksi avuksi Artun hoidossa.

Nurmihehtaareja on reilusti suhteessa karjaan, joten säilörehusatoja korjataan pääosin kaksi. Kolmas sato korjataan osalta lohkoilta tai murskataan.

Väkirehuna lehmät saavat ohraa ja puolitiivistettä kioskeista ja robotilta. Aiemmin väkirehuseoksessa mukana ollut kaura jätettiin pois, sillä seos lajittui helposti eikä kaura kulkenut ruokintalaitteissa toivotusti.

Kesällä lehmät ja hiehot laiduntavat. Lehmillä on vapaa kulku noin kolmen hehtaarin laidunalalle ja hiehot laiduntavat peltoviljelyyn hankalia kivisiä ja kallioisia lohkoja.

”Tuotos putoaa hieman, mutta lehmien laidunnus on meille tärkeää. Tänä vuonna avattiin ovet lehmille vappuna”, Kati Luukkonen kertoo.

Vapaa kulku laitumelle antaa lehmille mahdollisuuden olla myös sisällä suojassa helteeltä ja paarmoilta. Pedoista ei laidunnukselle ole ollut haittaa, mutta hirvet rikkovat toisinaan aitoja.

Tilafakta Kuusela, Sonkajärvi

• Omistajat Kati ja Ari Luukkonen, lapset Hanna-Kaisa, Melissa ja Arttu
• 52 lehmää, noin 30 ayrshireä ja 20 holsteinia sekä kaksi lsk:ta
• keskituotos 11 800 EKM, rasva 4.7 ja valkuainen 3.9
• 107 ha peltoa, josta vuokrattua 26 ha
• nurmea ja ohraa

Teksti: Eeva-Kaisa Pulkka
Kuvat: Eeva-Kaisa Pulkka ja Heli Tikkanen

Artikkeli on julkaistu aiemmin Faba-lehdessä 4/2025