Positiivisuuden kautta eteenpäin

Tilan omistavat veljekset Pauli ja Iivari Pirttimaa. Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin vuonna 2020. ”Se oli muuten se vuosi, kun juotiin edellisen kerran EKM-kakkukahvit, toki silloin kahvisteltiin edellisen sukupolven ansioista”, Iivari muistelee hymyssä suin. 

Tilan historiassa Iivari ja Pauli ovat isäntiä kolmannessa polvessa. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen ensimaidot lypsettiin tilan noin 50 lehmää vetäneessä parsinavetassa, joka on sittemmin saneerattu nuorkarjakäyttöön. Alusta pitäen oli kuitenkin selvää, että ennen pitkää aletaan rakentamaan uutta navettaa. Mahdollisuudet laajentamiseen olivat olemassa, sillä tilaa oli kehitetty jo edellisen omistajapolven, Sauli ja Merja Pirttimaan aikana. Peltoja oli muun muassa sekä raivattu että hankittu lisää. 

Pauli ja Iivari ovat molemmat olleet alusta asti mukana tilan hommissa. He ovatkin ikään kuin kasvaneet tilan töihin, joten sukupolvenvaihdoksen tullessa ajankohtaiseksi, oli tilan jatkaminen selviö.

Muutos robottilypsyyn 

Uuden navetan valmistuttua vuoden 2022 loppupuolella, siirtyivät tilan lehmät kahden Lelyn A5 robotin lypsettäväksi uuteen ja avaraan pihattoon. ”Lehmät sopeutuivat yllättävän hyvin uuteen navettaan, eikä poistoja sen vuoksi taidettu tehdä lainkaan”, kertaa Iivari muutoksen alkuaikaa. Karjanjalostuksessa uuden navetan valmistumiseen, ja lisääntyvään eläintarpeeseen, oli varauduttu jo hyvissä ajoin ennen investointia. Sukupuolilajitellun siemenen käyttö lisättiin ”pilviin”, eikä monikaan lehmä tai hieho poikinut muusta kuin sukupuolilajitellusta siemenestä. Lisäksi eläinmäärää kasvatettiin ostoeläinten, lähinnä tiineiden hiehojen avulla. 

Uusi navetta, ja sen kaksi robottia saatiin lähes täydelle kapasiteetille noin puoli vuotta valmistumisen jälkeen. Tämän jälkeen ei kestänyt kauaakaan, kun investointilistalla oli jo kolmas robotti. Tämä robotti otettiin käyttöön talvella 2024. Lisäksi saman vuoden kesän ja syksyn aikana navettaan tehtiin pieni jatkos, jotta umpilehmille ja pian poikiville hiehoille saatiin oma osastonsa. Nyt navetassa on kaikkineen 204 parsipaikkaa. Kysymykseen siitä, mihin seuraavaksi investoidaan, saadaan pojilta leveä hymy. ”Ehkä nyt voisi vähän rauhoittaa tahtia. Toki laakasiilot ja asfaltoitu piha ovat ajatuksissa pyörineet, varsinkin näin märempään aikaan vuodesta ne olisivat tarpeellisia”, kertovat Pauli ja Iivari milteipä yhdestä suusta ja hymyilevät perään. 

Työnjako toimii 

Pirttimaalla ei käytännössä ole ulkopuolisia työntekijöitä. Toki Veeti-veli lasketaan semmoiseksi ja hän, armeijasta selviydyttyään, palaa kesäksi tilalle töihin. Muutoin tilalla työt tehdään pääosin Iivarin ja Paulin voimin. Lisäksi perhepiiristä saadaan moniin töihin apuvoimaa tarvittaessa. 

Pääosin työnjako veljeksillä menee niin, että Pauli vastaa konetöistä sekä muun muassa appeen teosta. Tilalla on käytössä aperuokinta, ja roboteilta annetaan lisäksi täysrehua. Ape jaetaan aamuin illoin, jota Lelyn Juno parin tunnin välein tasaa. ”Appeesta ei tarkoituksella ole tehty liian vahvaa, että lehmät sitten hakeutuisivat lypsyllekin aktiivisesti”, kertoo Pauli. Tilan lehmät käyvät päivittäin lypsyllä keskimäärin 3,4 kertaa. 

Iivarin päävastuulla on karjapuoli ja sen osana sekä karjanjalostus että tilasiemennykset. ”Hyvin on sopu säilynyt ja toimeen on tultu. Toki välillä voidaan tingatakin, mutta hienosti on mennyt”, toteavat veljekset. Aktiivista jalostusta 

Aktiivista jalostusta

Pirttimaan karjan päärotuna on ayrshire. Monia on kummastuttanut, miten tilan milteipä 80 %:sti ayrshirestä koostuva eläinaines on vertynyt edellisvuoden kaltaisiin tuloksiin. Karjan keskituotos on noussut nimittäin yli 14 500 kg EKM:n lukemiin. Tänä päivänä, kun holsteinit ovat monessa karjassa syrjäyttäneet ayrshireja juuri maitotuotoksen vuoksi.  

Tilan historiasta on mainittava, että ensimmäiset holsteinit tulivat taloon vasta vuonna 2010. Tämän jälkeen, omista ja osin ostoeläimistäkin johtuen määrä on noussut noin 20 %:iin karjan lehmistä. ”Meillä on maitokilot olleet jalostusvalinnoissa ykköskriteeri niin pitkään, kuin karjanjalostusta on aktiivisesti tehty”, toteaa Iivari painokkaasti. Se on seikka, joka on antanut pohjat edellä mainitun kaltaisille tuotoslukemille. ”Viime vuonna meillä oli näiden lisäksi huippurehut syötössä”, kertoo Iivari taustoista tuloksen takaa. ”Ja kun viime vuonna tuli lypsyyn loistavia ensikoita, ne pohjustivat tätä tuotostasoa kyllä kanssa”, Iivari jatkaa. 

Kuten edellä mainittiin, on jalostusvalinnoissa ykköskriteerinä edelleen maitokilot. Robottilypsyn myötä myös lypsynopeuden merkitys on korostunut. ”Enää käyttöön ei voi ottaa VR Thiagon kaltaisia sonneja, joiden lypsettävyysindeksi on matala, vaikka maitoa olisikin”, kertoo Iivari jalostustavoitteista. ”Toki kokonaisuus ratkaisee, eli vaikka maitoa painotetaan, muitakaan ominaisuuksia ei unohdeta”, Iivari jatkaa.  

Tilan kaikki lehmävasikat genomitestataan. Tällöin saadaan tietoa perimän ennusteista jo hyvissä ajoin ja esimerkiksi karsintapäätöksiä tai muita valintoja voidaan aikaistaa. Kesällä 2024 tilalla tehtiin myös ensimmäiset alkiohuuhtelut kahdelle hieholle positiivisin kokemuksin. Saaliina oli kymmenkunta alkiota, joista tuoresiirrot tarttuivat kaikki, ja jotka ovat sittemmin syntyneet lehmävasikoina karjaan. ”Sitähän kannattaisi huuhteluita tehdä jatkossakin”, sparraa Pauli jalostuksesta vastaavaa veljeään ja paikalla olevaa jalostusasiantuntijaa, leveä hymy kasvoillaan. 

Tilalla positiivisuus ja eteenpäin menemisen henki tarttuu vieraallekin, eikä voi muuta kuin ihailla veljesten otetta nykyaikaisen maatilan pyörittämiseen.  

#Faba-lehti 2/2025