Tunnista ja hoida lehmän nestehukkaa

Naudan elimistö tarvitsee tarpeeksi nestettä sekä monia eri elektrolyyttejä toimiakseen normaalisti. Samoin elimistön happo-emästasapainon tulee olla juuri oikea. Nestehoidon tavoitteena onkin palauttaa sairaan tai loukkaantuneen potilaan neste-, elektrolyytti- ja happo-emästasapaino. Näin turvataan solujen normaali toiminta ja verenkiertoelimistön mahdollisuudet kuljettaa happea kudoksiin.

Nestehoitoa voidaan antaa naudalle joko suun kautta tai laskimonsisäisesti. Usein yhdistetään molemmat. Erilaisiin aikuisen naudan nestehoitoa vaativiin tilanteisiin ei ole saatavissa yksiselitteisiä ohjeita, sillä tilanteet vaihtelevat suuresti. Oleellista on selvittää sairauden syy ja arvioida potilaan elimistön tilaa sekä kuivumisen astetta. Sitten pohditaan, liittyykö sairauteen yleensä millainen happo-emästasapainon häiriö. Esimerkiksi kuivuneiden juoksutusmahapotilaiden elimistöön kertyy yleensä emäksisiä yhdisteitä, kun taas hapanpötsiä sairastavan naudan elimistö kuivuu ja happamoituu.

Lopuksi pohditaan, millaisia mahdollisuuksia hoitamiseen on käytettävissä. Kannattaa muistaa, että navetassa voi tehdä potilaan hyväksi yllättävän paljon. Vaikka aikuisen naudan nestehoito perustuu suurelta osin suun kautta annettavaan nestehoitoon, hoito täytyy usein ensin aloittaa laskimonsisäisesti annettavilla elektrolyyttiliuoksilla.

Eläinlääkärin antama laskimonsisäinen nestehoito korjaa nopeasti ja tehokkaasti elimistön tilaa, palauttaa kalsiumtasapainoa, saa pötsin liikkumaan sekä munuaiset toimimaan. Samalla eläinlääkäri hoitaa potilaan kipua ja antaa muuta lääkitystä tarpeen mukaan. Näin suun kautta annettavilla nesteillä ja elektrolyyteillä toteutettavalla jatkohoidolla on parhaat mahdollisuudet onnistua.

Elimistö kuivuu ja happamoituu

Elimistön kuivuminen uhkaa naudan verenkiertoelimistön kykyä kuljettaa happea kudoksiin. Terveellä aikuisella naudalla kiertävän veren määrä on noin 8 % eläimen elopainosta, eli 600-kiloisella eläimellä on verta noin 48 litraa. Turvallinen menetys esimerkiksi vakavan verenvuodon takia on maksimissaan kerralla noin 10 % verimäärästä.

Dehydraatiolla eli nestehukalla tai nestevajeella tarkoitetaan elimistön kuivumistilaa. Se syntyy, kun verenkierrosta menetetään paljon nesteitä. Silloin verenkierrossa liikkuvan nesteen tilavuus laskee ja verenkiertoelimistön kyky kuljettaa elintärkeää happea joka puolelle elimistöä vaarantuu. Eläimen kuivuessa yhä pienemmän verimäärän on kuljettava happea, jolloin sydämen tekemä työ kasvaa. Tämä havaitaan syketiheyden kasvuna.

Jos verta ei riitä kuljettamaan happea joka puolelle elimistöä, elimistö supistaa ääreisosien verisuonia, jotta elintärkeiden elinten, kuten sydämen, keuhkojen ja aivojen toiminta turvataan. Tällöin potilaan jalat ja esimerkiksi korvat ovat kylmät. Elimistön kuivuessa myös munuaisten toiminta häiriintyy.

Aikuisille naudoille nestehukkaa voivat aiheuttaa esimerkiksi verenvuodot tai ripulit, tai jos eläin ei saa tarpeeksi vettä, etenkin kuumalla ilmalla. Hapanpötsiin liittyy dehydraatio ja pötsin vakava täyttyminen, sillä elimistö yrittää laimentaa pötsin liian hapanta sisältöä siirtämällä sinne verenkierrosta nestettä. Vakaviin tulehdussairauksiin, kuten utare- ja kohtutulehduksiin liittyvään endotoksemiaan liittyy myös elimistön kuivuminen. Silloin bakteerien osiin, endotoksiineihin, reagoivat tulehduksen välittäjäaineet saavat pienten laskimoiden seinämät läpäisemään yhä enemmän nestettä. Näin verenkierrosta menetetään nestettä kudosturvotukseksi ja kiertävän nesteen määrä vähenee merkittävästi.

Sokki tarkoittaa hengenvaarallista tilaa, jossa naudan verenkiertoelimistön toiminta heikkenee niin paljon, että elimistön kudokset eivät saa riittävästi verta eivätkä siten tarpeeksi happea. Sokissa eläimen verenpaine on paljon tavallista alhaisempi. Runsas verenvuoto vähentää kiertävää verimäärää, jolloin seurauksena on vuotosokki.

Septinen sokki taas aiheutuu vaikean bakteeritulehduksen seurauksena, kun bakteerimyrkkyjen toiminnan ja muiden elimistön aineenvaihduntamuutosten vuoksi eläimen verenpaine laskee liian alas. Anafylaktisessa sokissa voimakas allerginen reaktio laajentaa verisuonia niin paljon, että eläimen verenpaine romahtaa.

Happo-emästasapainolla tarkoitetaan elimistön happamuuden ihanteellisen arvon säätelymekanismia, joka syntyy happojen ja emästen tasapainoisesta suhteesta. Naudan veren pH:n tulisi olla hyvin lähellä arvoa 7,40. Elimistön happo-emästasapainon säätelyyn osallistuu erilaisia puskuroivia aineita ja säätelyjärjestelmiä. Metabolisella asidoosilla taas tarkoitetaan elimistön liiallista happamoitumista, jolloin elimistön pH laskee. Elimistön muuttumista liian emäksiseksi kutsutaan metaboliseksi alkaloosiksi. Tällöin elimistön pH arvo nousee normaalia korkeammaksi.

Kuinka kuivunut potilas on?

Arvioitaessa aikuisen naudan elimistön nestetasapainoa potilaalle tehdään huolellinen yleistutkimus. Erityisesti huomiota kiinnitetään sydämen syketiheyteen, hengitystiheyteen, ruumiinlämpöön, pötsiääniin, silmämunan painumiseen, yläluomen ihopoimun palautumiseen sekä limakalvoihin. Kun naudan elimistö kuivuu, potilaan sydämen syke kiihtyy, ääreisosat tuntuvat kylmiltä, silmämuna painuu kuoppaansa ja ihon elastisuus vähenee. Normaalisti kosteat limakalvot tuntuvat nihkeiltä tai kuivilta.

Tarvittavien nesteiden määrä ja se, tarvitaanko laskimonsisäistä nestehoitoa ennen suun kautta annettavia nesteitä, riippuu eläimen kuivumisasteesta, etumahojen toiminnasta sekä mahdollisista jatkuvista uusista menetyksistä sekä ylläpitonesteiden tarpeesta.

Nesteiden kokonaismäärä lasketaan kertomalla dehydraatioprosentti potilaan elopainolla. Jos aikuisen 600 kilogrammaa painavan naudan kuivumisaste on 8 %, se tarvitsee 48 litraa nesteitä korjaamaan kuivumisen. Lisäksi voidaan tarvita nesteitä korvaamaan menetyksiä (esimerkiksi ripulin tai verenvuodon vuoksi) ja tarjoamaan ylläpitonestettä.

Lue lisää: https://nauta.fi/hyvinvoiva-nauta/tunnista-ja-hoida-lehman-nestehukkaa/