Luottamus on tie tuloksiin

Kiuruvetiset Minna ja Kari Herranen painottavat luottamusta puhuessaan karjansa jalostuksesta. Tuloksia syntyy, kun ammattilaisiin on voinut luottaa ja yhteistyö toimii.

”Meillä aika on rajallista ja tiettyjä tehtäviä on ulkoistettava. Kaikki perustuu silloin luottamukseen, kuten Fabankin kanssa. Toki kirjalliset sopimukset on tehty, mutta aina on voinut luottaa myös suullisesti sovittuun”, Kari Herranen sanoo.

Herrasten tilan jalostuksen asiantuntijana pitkään toiminut myyntipäällikkö Anita Hyvönen on viime keväänä vaihtunut eläinaineksen asiantuntija Heli Tikkaseen ja Minna myöntää molempien tainneen jännittää ensimmäisellä käynnillä yhteistyön syntyä. Hyvin käynnit ovat kuitenkin sujuneet.

”Jalostus ja kehitys on hidasta, oikotietä onneen ei ole. Anitaan meillä on ollut aina täysi luotto, hän tietää meidän näkemyksemme siitä, millainen lehmän pitää olla. Hän on tehnyt meille suunnitelmat viisitoista vuotta ja hankki tähän uuteen navettaan kymmeniä hiehoja”, Minna Herranen jatkaa.

Anita Hyvönen toteaakin, että pitkän yhteistyön myötä alkaa tietää aika tarkasti, mitä tila haluaa. Sen pohjalta voi seuloa tarjonnasta tarpeita vastaavia sonneja jo ennen käyntiä keskusteltaviksi.

Herrasilla jalostustavoitteena on ollut ja on terve, luja, kestävä robottilehmä. Hiehopaikkoja on karjan kokoon nähden hyvin rajallisesti, myös sen vuoksi lehmistä toivotaan pitkäikäisiä ja uudistustarve halutaan pitää pienenä.

ASMO-hiehoista hyviä lehmiä

Jalostuksen suunnitteluun ja karjan ja tuotannon kehittämiseen on Faballa Herrasten mielestä hyvät työkalut. He ovat valinneet tilalleen JasuPLUS -palvelun, johon kuuluu jalostussuunnitelman lisäksi muun muassa genomitestaus kaikille lehmävasikoille, rakennearvostelut, annostilaukset ja eläinvirtaennuste.

Vuosien mittaan Herraset ovat olleet mukana monessa. Anitan houkuttelemana Herraset vastaanottivat ASMO-karjan huuhdeltuja, tiineytettyjä hiehoja vuosina 2009–11 yhteensä nelisenkymmentä, näistä Haltija on yhä karjassa.

”Tavoitteena oli karja-aineksen parantaminen ja silloin huuhteluita ja alkionsiirtoja tehtiin meidänkin karjassamme melko paljon. Nyt siirtoja tulee tehtyä puolenkymmnentä vuodessa.”

Herraset olivat aikanaan mukana myös HAKA-hankkeessa ja sen alkionsiirtorenkaassa. Anita muisteleekin soittaneensa monesti lennosta Herrasille, kun tarjolla oli tuoreena siirrettäviä alkioita. Isosta karjasta sopivassa kiimakierron vaiheessa oleva eläin usein löytyi. Minna on ollut myös Faban ja Pohjois-Savon karjakerhon luottamustehtävissä.

Tasaisesti poikiva karja

Karja on vuosien saatossa muuttunut vahvasti holsteinvoittoiseksi, ayrshireä on nyt vajaa kolmannes.

”Ei siihen ole aktiivisesti pyritty, mutta ehkä ayrshiren kohdalla karsinta on ollut kovempaa ja hyvistä holsteinlehmistä tullut enemmän lehmävasikoita. Mutta kyllä ay:llä on edelleen sija karjassa”, Minna pohtii.

Sekakarja on ruokinnasta vastaavan Kari Herrasen mielestä hieman haastava ruokittava, ape sopii paremmin holsteinille, mutta erillisruokintaan ei rotujen suhteen ole mahdollisuutta.

Karjan keskituotos oli viime vuonna hieman yli 12 000 kg EKM, rasva 4,3 ja valkuainen 3,6. Herraset tosin epäilevät helteisen kesän näkyvän tämän vuoden tuotoksessa.

”Helle on lehmille rankkaa, vaikka puhaltimiakin on asennettu. Kesän poikivat vaativat enemmän töitä, että ne pysyvät maidossa helteellä”, Minna Herranen toteaa.

Keskipoikimakerta karjassa on 2,9 ja poistettujen elinikäistuotos on noussut yli 37 600 kilon. Karjassa on ollut viisi satatonnaria, joista kaksi, Ihaa ja Juhlava, lypsävät edelleen. 50-tonnareita on nyt navetassa 35 ja joukosta löytyy useita 15–16 000 kiloa lypsäviä.

Hiehot poikivat 24 kuukauden iässä, keskimäärin kuukautta tavoiteltua myöhemmin, mutta tähän vaikuttaa osin poikimisten tasaaminen kuukausittain.

”Hiehojen siemennyksillä pelataan joskus, jotta poikimisia saataisiin tasaisesti. Toki maidon hinnoittelun vuoksi, mutta myös työnkäytön ja nuorkarjatilojen riittävyyden takia”, Herraset kertovat.

Eläinvirtaennusteen perusteella tilalla on tässä onnistuttukin varsin hyvin, vasikoiden määrä vaihtelee kuukausittain vain muutamalla, mikä on elävien eläinten ollessa kyseessä hyvin.

Igluista terveitä lehmän alkuja

Lehmien pihatto on rakennettu vuonna 2005 ja laajennettu vuonna 2014. Navetan valmistuttua lypsy alkoi kahdella robotilla, kolmas otettiin käyttöön kolme vuotta myöhemmin ja neljäs laajennuksen yhteydessä.

”Lehmiä on 220 eli vapaata kapasiteettia on reilusti, kun umpilehmät vievät osan parsipaikoista”, Kari Herranen kertoo.

Ajatuksissa on ollut omien tilojen rakentaminen umpilehmille, mutta toistaiseksi jatketaan näin. Ennen rakentamispäätöstä olisi tuotantosopimusta saatava suuremmaksi.

Vuonna 1998 rakennettu pihatto toimii nuorenkarjan tiloina, tiineet ja siemennettävät hiehot ovat pihaton parsissa ja nuoremmille on karsinoita. Vasikkatiloina on sekä vasikkala että katoksen alla olevat iglut, jotka ovat käytössä maalis-huhtikuulta joulukuulle. Välitykseen lähtevät ternivasikat kasvatetaan vasikkalassa ja lehmävasikat pääosin igluissa.

Juottokaudella on sekä yksilö- että viiden, kuuden vasikan ryhmäigluja. Vierotuksen jälkeen vasikat siirtyvät isompaan ryhmään ja igluun.

Iglut ovat pääosin kiinteäpohjaisen tuulelta ja sateelta suojaavan katoksen alla. Kesällä igluja on myös taivasalla. Kylmimmät talvikuukaudet iglut ovat tyhjinä, sillä vaikka vasikat pärjäävät, on hoito koettu silloin liian hankalaksi ja työllistäväksi.

Iglut ovat olleet käytössä muutaman vuoden ja vasikoiden terveys on selvästi parantunut, mikä olikin tavoitteena igluihin siirryttäessä.

Vasikoille oma seosrehu

Tilalla on vuokramaineen viljelyssä 320 hehtaaria. Viljalla on tänä vuonna noin 60 hehtaaria, vajaa kolmannes tavallista vähemmän.

”Suurin osa pelloista on raivioita ja peltopuolen tavoitteina on kasvukunnon parantaminen ja satotason nosto. Näitä töitä tehdään kesällä aina, kun muilta töiltä ehditään”, Kari kertoo.

Nurmista korjataan lohkosta riippuen kaksi tai kolme satoa. Umpilehmille korjataan oma säilörehunsa lypsävien rehuja myöhemmin.

Ruokinnan suunnittelun Kari tekee Eurotradingin Henri Lotvosen kanssa. Rehuseoksen koostumusta, suhteita ja rehun sekoitusajan pituutta säädetään kuukausittaisilla käynneillä.

Seosrehussa on kahta tai kolmea eri säilörehua, rahtimyllärin tekemää kaurapohjaista rehuseosta, viljaa ja rypsiä. Umpilehmille ja hiehoille tehdään oma seos karkeampana korjatusta säilörehusta ja rypsistä vitamiineilla ja kivennäisillä täydennettynä.

Viime talvena tilalla alettiin tehdä kustannus- ja työnsäästösyistä oma seos myös vasikoille. Kuiva, hieman myslimäinen seos tehdään oljesta, ohrasta, rypsistä, melassista, vasikkakivennäisestä ja suolasta. Seos toimii ainoana rehuna viiden kuukauden ikään saakka. Kokemukset vasikkaseoksesta ovat hyvät, rehu maistuu ja vasikat kasvavat.

”Aiemmin ne sitä alkavat maistella kuin ennen nappulaa. Melassi saa rehun tarttumaan turpaan, vasikka nuolaisee ja kiinnostuu syömään”, Herraset kertovat.

Vasikkaseosta tehdään kolmen, neljän viikon annos kerralla, joten oljen on oltava ehdottomasti kuivaa.

Vasikoiden ja hiehojen onnistunut ruokinta näkyy tasakokoisina eläiminä, mitä Anita Hyvönen kertoo joka kerta karjassa ihailevansa. Tasaista kokoa on toki katsottu myös jalostuksessa, mutta asiantuntijan mukaan tässä näkyy enemmän kaikille samanlaisen kasvatuksen tulos.

Teksti ja kuvat: kaisa Pulkka,

Kirjoitus on julkaistu Faba-lehdessä 3/2021