Valitsemalla parhaat jatkoon

Perinnöllisen edistymisen idea on yksinkertainen: valitse seuraavan sukupolven vanhemmiksi keskimääräistä paremmat yksilöt, jolloin jälkeläiset ovat geneettisesti ylivertaisia verrattuna vanhempiinsa. Liharotuisten nautojen valintahaaste muodostuu eri ominaisuuksista. Useaa taloudellisesti merkittävää jalostettavaa ominaisuutta säätelee monta eri geeniä. Teurasominaisuuksissa tehdään jalostuksellisia loikkia, kun kiinnitetään huomiota oikeisiin ominaisuuksiin. Kaikista eläimistä ei kuitenkaan ensikädessä suunnitella teuraseläimiä.

Emolehmätuotannossa tulee aina huomioida tuotannon toinen puoli: uudistushiehot ja tulevat siitossonnit. Jalostuksellisen haasteen aiheuttavat ominaisuudet, jotka ovat tuotannon onnistumisen kannalta olennaisimpia. Poikimahelppous on vasikan ja emon menestymisen tärkeimpiä tekijöitä. Ominaisuuden arvosteluvarmuus kuitenkin nousee hitaasti. Hedelmällisyysominaisuuksien periytyminen on kovin alhaista, eikä niille ole vielä jalostusarvoa. Karjanomistaja haluaisi saada vinkin myös monista muista tuotannon sujuvuuteen liittyvistä tekijöistä, ennen kuin suitsuttaa tietyt perinnölliset linjat erinomaisiksi.

Karjan taso kehittyy ainoastaan mittaamalla, seuraamalla ja asettamalla tavoitteita. Emolehmätuotannossa perinnöllinen edistyminen on investointi, joka ei mene hukkaan. Keinosiemennyksellä saadaan usein muualla jälkeläisarvosteltua genetiikkaa hyödynnettyä laajasti eri tiloilla ja erilaisissa olosuhteissa. Kohdennetulla X-lajitellun siemenen käytöllä voitaisiin tuottaa halutuista emoista seuraavan polven emiä. Toisaalta Y-lajitellun siemenen voisi ohjata tuottamaan parhaista emistä siitossonnikandidaatteja. Käyttämällä keinosiemennystä tehokkaasti emolehmäkarjoissa tiineytyskausi lyhenee, jolloin poikimakausi tiivistyy ja syksyllä vieroitettava vasikkaryhmä on yhtenäisempi. Jalostukselliset ja tuotannon ohjaukselliset keinot voidaan yhdistää tehokkaaksi, tuotannon tasoa lisääväksi työvälineeksi jokaisessa emolehmäkarjassa.

Maiju Pesonen, Beef Breeding Manager,VikingGenetics

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Faba-lhdessä 2/2020