Ternimaito pitää tehdä

Syntyvän vasikan terveydelle, kasvulle ja hyvinvoinnille on tärkeää, että emä ruokitaan ja se voi tiineysaikana mahdollisimman hyvin. Aliravitsemus, ravintoaineiden puute, liiallinen energian saanti taikka stressi voivat kaikki häiritä vasikan kehitystä kohdussa. Lisäksi ne voivat heikentää emän tuottaman ternimaidon laatua.

Tiineen emän terveydellä ja hyvinvoinnilla on suuri merkitys vasikan kehitykselle. Siksi emän normaali kuntoluokka, negatiivisen stressin välttäminen, tasapainoinen ruokinta ja hyvä terveys antavat syntyvälle vasikalle parhaat mahdolliset eväät elämään.

Sikiön kasvuun emän kohdussa vaikuttavat lukuisat eri tekijät, kuten vasikan isän rotu sekä emän koko, ruokinta, tiineyskerta ja terveydentila. Lisäksi sikiöiden määrä, emän kokema negatiivinen stressi sekä istukan koko ja toiminta vaikuttavat vasikan syntymäpainoon. Vasikan elimet kehittyvät tiineyden herkän ensimmäisen kolmanneksen aikana. Tämän jälkeen sikiö alkaa kasvaa kokoa, ja tiineyden lopussa on nopean kasvun vaihe.

Istukka on rakenne, joka kuljettaa happea ja ravinteita emän elimistöstä vasikkaan ja hiilidioksidia sekä kuona-aineita toiseen suuntaan. Istukka tarjoaa myös suojaa sikiölle. Koska kaikki huolto emästä vasikkaan tapahtuu istukan kautta, muutokset sen toiminnassa vaikuttavat heti vasikan vointiin. Periaatteessa kaikki, mikä vaikuttaa istukan toimintaan voi aiheuttaa muutoksia sikiön kasvuun ja kehitykseen.

Negatiivinen stressi on pahasta

Tiineyden ajan olosuhteet kohdussa muokkaavat sikiön kehitystä tavoilla, joilla voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia eläimen myöhempään fyysiseen ja psyykkiseen kehitykseen ja terveyteen. Tiedetään, että varhainen altistuminen stressihormoneille voi aiheuttaa pysyviä muutoksia vasikan kehitykseen. Lisäksi emän kokema stressi ummessaolokaudella voi häiritä poikimiseen valmistautumista sekä ternimaidon tuottamista.

Emän tiineysaikana kokema stressi lisää stressihormoni kortisolin eritystä, mikä voi vaikuttaa vasikan ja sen elinten kokoon. Ennen syntymää kohdussa stressihormoneille altistuneiden vasikoiden aivolisäkkeiden on todettu olevan suurempia kuin muilla vasikoilla. Kuitenkin näiden vasikoiden syntymä- tai vieroituspainot eivät eronneet vertailuryhmästä. Sen sijaan stressille altistuneet vasikat kiihtyivät herkemmin ja reagoivat voimakkaammin erilaisiin stressitekijöihin, kuten vieroitukseen ja nupoutukseen.

Emän vakava tiineydenaikainen stressi voi myös häiritä istukan verenkiertoa ja näin aikaansaada vasikalle kohtalokkaan hapenpuutteen. Hapenpuutteesta kärsivä vasikka voi menehtyä kohtuun tai se voi syntyä heikkona. Tiedetään myös, että tiineyden ja syntymän aikaan koettu voimakas hapenpuute heikentää vasikan lämmönsäätelykykyä, imurefleksiä sekä vasta-aineiden imeytymistä syntymän jälkeen.

Tasapainoinen ruokinta turvaa terveyttä

Jos emä on tiineyden aikana aliravittu, ravintoaineiden kuljetus sikiöön voi heikentyä. Istukka pyrkii kuitenkin viimeiseen asti tarjoamaan vasikalle riittävän ravinnonsaannin, ja myös aliravittujen lehmien jälkeläiset yleensä syntyvät lähes normaalipainoisina.

Kuitenkin joidenkin ravintoaineiden erittäin huomattava puute voi aiheuttaa vasikoiden kehityshäiriöitä tai sikiökuolemia. Lisäksi pahasti aliravituilla lehmillä on havaittu enemmän poikimisvaikeuksia kuin normaalikuntoisilla ja niiden vasikat voivat syntyä heikkoina. Emolehmillä tehdyissä tutkimuksissa aliravitsemuksen on todettu voivan johtaa vasikkakuolleisuuden, heikkona syntyneiden vasikoiden määrän sekä vasikoiden sairastavuuden kasvuun. Aliravittujen emien jälkeläisillä on myös todettu heikentynyttä kasvua, hedelmällisyyttä ja lihan laatua. Lisäksi emän mahdollisuudet tuottaa vasikalleen ternimaitoa heikkenevät aliravitsemuksen myötä.

Suomessa aliravitsemusta yleisempänä ongelmana ovat kuitenkin runsaasti ruokitut, poikimisen aikaan liian lihavat lehmät. Jos emät saavat varsinkin tiineyden loppupuolella ylen määrin energiaa, muutenkin nopean kasvun vaiheessa olevat vasikat kasvavat paljon, mikä taas ymmärrettävästi lisää poikimavaikeuksia, samoin kuin emän korkea kuntoluokka.

Nälkä ei saa olla

Nykyajan korkeatuottoinen lypsylehmä on jalostettu paitsi lypsämään, myös syömään paljon. Nälkä onkin monen umpilehmän suuri ongelma, mutta voi koskettaa myös tiinettä emoa. Rehustukselta vaaditaankin paljon: siinä ei saa olla liikaa energiaa, mutta samalla siitä pitäisi saada kaikki kivennäiset ja hivenaineet, tarpeeksi valkuaista vasikan kasvua varten ja kuitua paitsi pitämään nälkä loitolla, myös pötsi toiminnassa. Nuorten eläinten kohdalla on huomioitava, että ne kasvavat vielä itsekin.

Emoille ja umpilehmille pitäisikin aina tehdä oma ruokintasuunnitelmansa rehuanalyysien pohjalta. Nälkään ja pötsin toimintaan auttaa myöhään korjattu hyvälaatuinen säilörehu, kuiva heinä tai olki. Lisäksi erityisesti syytä on tarkistaa seleenin ja E-vitamiinin saanti, sillä niillä on suuri merkitys eläinten vastustuskyvylle ja ternimaidon laadulle.

Tavoite on, että lehmän kuntoluokka ei paljoa muutu tuotantokierron aikana. Suositeltavaa on, että lehmä menee umpeen ja poikii kuntoluokassa 3,5.  Koska muutoksia ja stressiä pitäisi umpikaudella välttää, lehmien lihottamista tai varsinkaan laihduttamista ei umpikaudella suositella. Jos laihdutus tai kuntoutus on tarpeen, parempi aika sille on loppulypsykaudella, hyvissä ajoin ennen umpeutusta.

Kuntoluokituksen lisäksi ruokinnan onnistumista kannattaa kysyä lehmiltä. Kun hoitaja tulee navettaan, mitä umpilehmät tekevät? Makaavatko ne tyytyväisenä ja märehtivät, vai seisovatko ne tyhjän ruokintapöydän ääressä levottomina?

Ternimaito pitää tehdä

Emä alkaa tuottamaan vasikalle elintärkeää ternimaitoa kolostrogeneesiksi kutsutussa monimutkaisessa tapahtumassa tiineyden viimeisellä kolmanneksella. Taudinaiheuttajilta suojaavat vasta-aineet siirretään emän verenkierrosta ternimaitoon valikoivasti. Naudan ternimaidon vasta-aineista yli 85 % muodostuu IgG₁-tyypin vasta-aineista. Myös muita vasta-ainetyyppejä, kuten IgG₂-, IgA-, IgE- ja IgM-immunoglobuliineja siirretään, mutta vähäisemmässä määrin. Niillä on kuitenkin merkitystä vasikan puolustuksessa, esimerkiksi IgA auttaa tuhoamaan taudinaiheuttajia paikallisesti nielun ja suoliston limakalvoilta.

Tiedetään, että ternimaidon laatu vaihtelee paljon eri karjojen ja saman karjan eri yksilöiden välillä, mutta valitettavasti saatavilla on toistaiseksi melko niukasti tutkimustietoa siitä, mitkä tekijät vaikuttavat lypsylehmien tai emolehmien tuottaman ternimaidon määrään ja laatuun. Yleisesti ottaen emolehmät tuottavat vasta-ainepitoisempaa ternimaitoa kuin lypsylehmät. Karjansa eläinten tuottaman ternimaidon laatua kannattaakin mitata.

Ternimaidon laatuun voidaan tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan vaikuttaa ruokinnalla varsin vähän. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa tiineyden loppuajan ruokinnalla ei ollut tilastollisesti merkittävää vaikutusta lehmien tuottaman ternimaidon määrään, vaikkakin reilusti yli tarpeensa energiaa saaneet eläimet lypsivät litroissa mitattuna enemmän ternimaitoa kuin eläimet, joiden ruokinta oli tasapainossa.

Tutkimuksessa huolehdittiin, että kaikki eläimet saivat riittävästi ja saman verran valkuaista, joten vain rehustuksen energiapitoisuudessa oli eroa. Lehmillä, jotka saivat energiaa koko umpikauden ajan ylen määrin, todettiin matalammat ternimaidon vasta-ainepitoisuudet kuin lehmillä, joiden ruokinta oli tasapainossa.

Tiineyden ajan ruokinnan vaikutusta vasikoiden kasvuun ja kehitykseen sekä ternimaidon laatuun ja määrään täytyykin tutkia lisää, mutta tärkeää käytännön työssä on emien hyvä kunto, stressittömyys sekä riittävä, tasapainoinen ruokinta.

Teksti: Ann-Helena Hokkanen, ELT ja maidontuottaja
Kuvat: Ann-Helena Hokkanen ja Sanna Lohenoja

Viitteet ja suositeltavaa luettavaa:

Abuelo, A. 2020. Symposium review: Late-gestation maternal factors affecting the health and development of dairy calves. Journal of Dairy Science. 103:3882-3893.

Godden, S. M., J. E. Lombard and A. R. Woolums. 2019. Colostrum management for dairy calves. Veterinary Clinics of North America: Food Animal Practice. 35:535-556.

Mann, S., F. A. Leal Yepes, T. R. Overton, A. L. Lock, S. V. Lamb, J. J. Wakshlag and D. V. Nydam. 2016. Effect of dry period dietary energy level in dairy cattle on volume, concentrations of immunoglobulin G, insulin, and fatty acid composition of colostrum. Journal of Dairy Science. 99:1515-1526.

Artikkeli Ternimaito pitää tehdä julkaistu alunperin sivulla Nauta-lehti