Suomenkarjaväki kokoontui Lammilla

Faban perinteisesti järjestämä Suomenkarjan kasvattajien tapaaminen pidettiin elokuun lopulla Hämeenlinnan Lammilla. Tapahtuma keräsi ilahduttavan suuren yleisön, paikan päällä Myllyn Kuppi ja Kakku -lounasravintolassa oli noin 40 henkeä. Aluksi kuultiin mielenkiintoiset esitykset suomenkarjan ajankohtaisista asioista, ja lounaan jälkeen ohjelmassa oli tutustuminen Ulla ja Seppo Riihimäen Seppälän karjaan.

APR-tuki puhutti

Hallinnon näkemyksiä alkuperäisrotujen tuesta olivat kertomassa Eeva Loikkanen Maa- ja metsätalousministeriöstä sekä Sanna Lindqvist Ruokavirastosta. Tämän vuoden tavoite CAP-suunnitelmassa on, että tukikelpoisia suomenkarjan eläimiä on 2900 yksilöä. Tavoite ei aivan täyty: eläimiä on 2824, joista ISK-rotua 1668, LSK:ta 603 ja PSK:ta 553.

APR-sopimus tehdään tällä hetkellä vuodeksi kerrallaan ja vuosi 2027 mennään vielä samoilla säännöillä. Seuraavan kauden neuvottelut ovat alkamassa, mutta tuen tarkemmista ehdoista ei siis vielä ole tietoa.

Tukiasiat kirvoittivat vilkasta keskustelua yleisön joukossa. Keskusteltiin muun muassa suomenkarjan rotujen suhteista APR-tuessa; tällä hetkellä ylivoimaisesti eniten tukieläimiä on ISK-rodusta, kun taas LSK:n määrän kehityksestä ollaan karjanomistajien piirissä oltu huolissaan jo vuosia. Tuotiin esiin kysymys, pitäisikö LSK:lle olla oma tuki?

Ehdotettiin myös, että maitoa meijeriin tuottavat eläimet tai vaihtoehtoisesti maidontuotannon tuotosseurantaan kuuluvat eläimet saisivat suurempaa tukea kuin muussa tuotannossa olevat eläimet. Tämä suosisi LSK:ta ja alentaisi toisaalta ISK-eläinten tukia, koska tällä hetkellä alle 10 % tukikelpoisista ISK-eläimistä tuottaa maitoa.

Näille kuitenkin löytyi myös useita vasta-argumentteja. Hallinnon edustajat totesivatkin, että rodun käyttötapa ei voi olla tukiperuste, koska tuen tarkoituksena on säilyttää genetiikkaa ja tällöin eläinten käyttötapa ei tuen maksajalle eli ministeriölle ole merkittävä asia.

Kolme uutta sonnia

VikingGeneticsin ajankohtaisista asioista kertoi Katariina Hägg. VG on tavoitellut tälle vuodelle kolmen suomenkarjasonnin ostoa, ja tavoite täyttyikin jo tämän vuoden alkupuolella. Ruotsista puolestaan olisi tavoite ostaa kaksi tunturirodun sonnia. Suomenkarjan sonnin ostomaksua korotettiin sadalla eurolla ja se on nyt 1000 euroa. Lisäksi LSK-sonnista saa siementuotantomaksua 300 euron verran sonnin aloittaessa tuotannon.

– Siementuotantoon on ostettu viime vuoden lopulla yksi PSK- ja kaksi LSK-sonnia, jotka ovat jo Tanskassa sonniasemalla, Hägg kertoi.

Sonnit ovat PSK Saaren Annu sekä LSK:t Mäki-Sipilän Aplodi ja Savelan Aarne J.

– Tänä vuonna on myös ensimmäistä kertaa historiassa tuotettu sukupuolilajiteltuja ISK-annoksia. Lisäksi on tarkoitus tuottaa X-Vik-annoksia PSK-sonnista, Hägg kertoi.

Keinosiemennyssonnien ohella pieni määrä siemenannoksia tuotetaan teurastettujen sonnien lisäkiveksistä poimituista siittiöistä. Annoksia tuotetaan yhteistyössä Luken kanssa. Näitä ns. LiKi-annoksia saadaan vaihtelevasti ja yleensä pieni määrä, mutta koska niitä on ainakin teoriassa mahdollista tuottaa laajasta joukosta sonneja, ne tuovat kaivattua vaihtelua geenipooliin. LiKi-annokset ovat Faban verkkokaupassa myynnissä kuten muutkin annokset.

Genomitestaus kannattaa

Faban Terhi Vahlsten kertoi suomen karjan genomitestauksesta ja teurastuloksista, joita on äskettäin kartoitettu Fabassa.

Suomenkarjan genotyypitys jatkuu edelleen Suomenkarjan Jalostussäätiön tuella. Genomitestin tuettu hinta on 11 euroa per eläin. Vahlsten kehottikin karjanomistajia testaamaan ahkerasti eläimiä ja muistutti, että Faba testaa vain tuotosseurantaan kuuluvien karjojen naaraita.

– Genomitestatuille suomenkarjan eläimille lasketaan genomiset jalostusarvot useissa eri ominaisuuksissa. Indeksit julkaistaan palveluohjelmissa, kuten Minun Maatilassani, mikäli eläimelle pystytään laskemaan NTM, Vahlsten kertoi.

Valtaroduilla genomitesti on tärkeä jalostusvalinnan työkalu, mutta suomenkarjalla tilanne on ehkä hiukan eri.

– Yleensä karjoissa ei juurikaan voida tehdä valintaa genomitestien perusteella, koska eläinmäärät ovat pieniä. Mutta toki testi antaa tärkeää lisätietoa parituksiin sekä perinnöllisten geenivirheiden osalta, Vahlsten muistutti.

LSK:n RP1-geeni​n tilanne käytiin läpi. RP1 on perinnöllinen sairaus, joka saattaa lopulta johtaa eläimen sokeutumiseen. Sairaus periytyy resessiivisesti, eli sairastuakseen eläimen täytyy saada tautigeeni sekä isältä että emältä. Sairaus on hyvin hitaasti etenevä ja on hyvin todennäköistä, että RP1-geenin suhteen homotsygootti eläin ehtii kuolla muuhun syyhyn ennen näön heikentymistä.

– Tällä hetkellä tilanne on ennallaan, eli kantajien osuus rodussa on noin 25 prosenttia testatuista​, Vahlsten kertoi. – Tärkeintä on genomitestata hiehot, jotta löydetään kantajat​.

Tautigeenin suhteen homotsygootit eläimet tulee siementää aina RP1-vapaalla sonnilla​. FabaJASU-ohjelma huomioi kantajuudet​ ja suosittelee näille vapaata sonnia​, ja myös jos RP1-statuksesta ei ole tietoa, suositellaan vapaata​ sonnia.

Lopuksi Vahlsten kertoi vielä suomenkarjan kasvu- ja teurasominaisuuksista.

– Olemme törmänneet eri yhteyksissä siihen, että suomenkarjan kasvuominaisuuksista​ on virheellistä tietoa. Niitä verrataan liharotuihin, Vahlsten kertoi.​