Lämpöpattereita ei helle helli

Lehmä on viileän ilman ystävä, ja jo +20 °C ylittävät lämpötilat alkavat olla sille haastavia. Ilmankosteuden ja lämpötilan yhdistelmä muodostaa THI-indeksin, joka kertoo lehmän riskistä kokea lämpöstressiä. Aivan normaali suomalainen kesäpäivä eli +22 °C ja 50 % ilmankosteudella altistaa lypsylehmän jo lievälle lämpöstressille.

Lehmä on lämpöpatteri

Lypsylehmän lämmöntuotanto on valtavan suurta, ja iso osa siitä aiheutuu pötsimikrobien toiminnasta. Lehmä ei toisaalta ole kovin tehokas hikoilija. Se pystyy poistamaan lämpöä jonkin verran myös hengityksen ja syljenerityksen kautta sekä muuttamalla käyttäytymistään: hakeutumalla varjoon, seisomalla normaalia enemmän, vähentämällä liikkumista ja juomalla enemmän. Pötsin toiminnan vähentämisellä lasketaan lämmöntuottoa, ja siksi lehmä syö ja märehtii vähemmän kuumassa ympäristössä.

Lämpöstressille altistuvat herkimmin kovatuottoiset lehmät, koska niiden aineenvaihdunta ja lämmöntuotanto ovat niin voimakkaita. Vastapoikineet, sairaat ja vanhat eläimet ovat erityisen herkkiä lämpöstressille. Mutta toisaalta myös umpilehmiä pitää suojella kuumuudelta, sillä altistuminen lämpöstressille tiineyden loppuvaiheessa vaikuttaa umpilehmän koko seuraavaan tuotoskauteen ja myös syntymättömään vasikkaan. Tällaiset vasikat kasvavat huonommin, niillä on heikompi vastustuskyky ja hedelmällisyys ja niiden elinikäistuotos jää alhaisemmaksi.

Vaikutukset lypsylehmiin ovat moninaiset: tuotos laskee, sorkkaongelmat lisääntyvät, hedelmällisyys heikkenee ja sairastavuus ja kuolleisuus lisääntyvät. Hedelmällisyysongelmissa vaikutukset voivat jatkua usean kuukauden päähänkin, kun munasarjoissa kehittyvät munasolut ovat vaurioituneet. Samoin lisääntyneen seisomisen aiheuttamat sorkkaongelmat näkyvät usein syksyn sorkkahoidossa lisääntyneinä vertyminä ja anturahaavaumina.

Keinoja viilennykseen

Ongelmat kannattaa aina mieluummin ennaltaehkäistä, jos vain mahdollista. Kaikki alkaa navettasuunnittelusta: paljon avointa pintaa, sijainti avaralla paikalla niin, että ilma liikkuu navetan ympärillä. Vanhoissakin navetoissa voi tehdä paljon avaamalla rakenteita ja pitämällä navetan ympäristön avarana. Lisäksi navettaan tarvitaan tuulettimia takaamaan riittävä ilman liikkuminen. Tärkeintä on turvata lehmille viileä makuupaikka, jotta ne pysyvät makuullaan. Makuuparsissa 0,5 m korkeudessa pitäisi ilman liikkua 1,5–2 m/s. Tätä on hyvä testata istumalla itse makuuparteen: tuntuuko viilentävä ilmavirta?

Tuulettimien on oltava riittävän tehokkaita ja niitä on oltava kyllin tiheästi ja oikein suunnattuna alaviistoon, jotta makuuparsien viilennys toimii. Kaikkien navetan parsien

pitäisi olla yhtä hyviä olosuhteiltaan – myös takakierrossa. Muuten lehmät joutuvat taistelemaan parhaista paikoista. Myös poikima- ja sairaskarsinoiden sekä umpiosaston viilennyksestä pitää huolehtia.

Ilman liikkeen lisäksi vesi on toinen vaihtoehto helpottaa kuumuutta. Kostea karvapeite haihduttaa lämpöä nopeammin kuin kuiva. Eläinten kastelussa ei saa kuitenkaan mennä liiallisuuksiin: veden on saatava välillä myös haihtua, eli kastelun pitäisi olla ajoittaista. Vesi ei saisi koskaan valua utareeseen, sillä se altistaa utaretulehduksille. Sprinklerit voivat olla toimiva lisäviilennin esimerkiksi ruokintapöydällä tai lypsyaseman kokoomatilassa. Myös tuloilmaa voidaan jäähdyttää koneellisesti tai korkeapainesumuttimien avulla. Sumutin tuottaa hyvin pieniä vesipisaroita, jotka ohjataan tuloilmapuhaltimen ilmavirtaan.

Kaikki tuulettimet ja vesilaitteet vaativat oikein toimiakseen huoltoa ja puhdistusta. Siihen on hyvä hetki keväällä ennen helteiden alkamista.

Varjoa, vettä ja maittavaa rehua

Laidunnus on karjan hyvinvoinnin kannalta ehdottoman hyvä asia, mutta lämpöstressi saattaa vaania laitumellakin. Riittävistä varjopaikoista huolehtiminen on kesälaitumella tärkeää. Jos lehmillä on vapaa kulku laitumen ja navetan välillä, valitsevat ne usein hellesäällä päivisin navetan ja laiduntavat öisin. Yölaidunnus onkin monella tilalla käytössä kuumilla säillä. Uuden mietinnän aiheen tähän tuovat polttiaisvälitteiset taudit, kuten sinikielitauti, koska polttiaiset lentävät erityisesti hämärän aikaan.

Veden runsas ja helppo saanti on tärkeää niin laitumella kuin navetassa, koska juontimäärät kasvavat helteellä jopa 100 l eläintä kohti päivässä. Syöntikykyä kannattaa yrittää ylläpitää tarjoamalla tuoretta, hyvälaatuista rehua normaalia useammin, ja erityisesti ilta-aikaan. Parhaat säilörehut olisikin järkevää säästää kesäkaudelle. Syöntimäärien vähentyessä kivennäis- ja energiansaanti ei saisi laskea, joten rehustusta voi joutua väkevöittämään. Riskinä on hapanpötsi, siksi kuitua pitää olla riittävästi ylläpitämään syljeneritystä.

Seuraa lehmien hengitystä

Sääennusteita, navetan lämpötilaa ja ilmankosteutta kannattaa seurata, mutta tärkeintä on kuitenkin seurata lehmiä: miten ne käyttäytyvät ja näkyykö lämpöstressin oireita. Helpointa on seurata lehmien hengitystiheyttä: jos hengityksiä on useammin kuin kerran sekunnissa, on se jo merkki lievästä lämpöstressistä. Myös ruumiinlämpöä voi seurata, sen noustessa yli 39,5 °C lehmällä on lämpöstressi – tosin ruumiinlämpöä nostavat myös kaikki tulehdukset.

Vakavassa lämpöstressissä lehmät makaavat kaula pitkällä läähättäen ja ovat apaattisia. Silloin pikaiset hoitotoimet ovat tarpeen. Kuumimmilla keleillä kannattaa välttää kaikkea ylimääräistä toimintaa navetassa, kuten eläinten siirtoja tai käsittelyjä. Ja ennakoiden tulevien kesien helteitä kannattaa ennaltaehkäistä poikimaruuhkia kesäkuukausina, jotta navetassa olisi väljempää ja herkkiä vastapoikineita mahdollisimman vähän.

Teksti: Iris Kaimio (juttu on julkaistu aiemmin Faba-lehdessä 2/26)