Rohkeampaa otetta sukupuolilajitellun siemenen käyttöön

Sukupuolilajiteltu siemen on monelle suomalaiselle lypsykarjatilalle yhä varovaisen kokeilun työkalu. Lajiteltuja annoksia käytetään yksittäisille hiehoille tai osalle parhaista lehmistä, mutta harvemmin koko karjaa koskevana strategiana. Ruotsissa ajattelu on monella tilalla jo pidemmällä: sukupuolilajiteltu siemen ja liharotusiemen ovat osa samaa kokonaisuutta, jossa jokaiselle eläimelle on selkeä rooli.

Maitoyrittäjien opintomatkalla Pohjois-Ruotsissa tutustuttiin neljään hyvin erilaiseen maitotilaan. Karjakoot vaihtelivat noin sadasta aina 300 lehmään, ja keskimäärin tiloilla oli reilut 200 lypsävää. Peltoalaa oli 200–650 hehtaaria ja keskituotokset liikkuivat noin 11 000–14 000 kilon EKM-tasolla. Navettaratkaisut, omistuspohjat ja toimintatavat erosivat toisistaan, mutta jalostuslinja oli yllättävän yhtenäinen: X-lajiteltua siementä käytettiin rohkeasti, ja sen rinnalla liharotusiementä laajamittaisesti.

Parhaista eläimistä halutaan lehmävasikka

Opintomatkan ruotsalaisilla vierailutiloilla lähtökohta oli selkeä. Karjan parhaista eläimistä haluttiin nimenomaan lehmävasikoita, jotta uudistus pohjautuu korkeatuottoiseen ja toimivaan eläinainekseen. Ajatus oli selkeä: hyvästä eläimestä halutaan lehmävasikka, ei sattumanvaraista lopputulosta. Sukupuolilajiteltu X-siementä käyttämällä yli 90 % syntyvistä vasikoista on naaraita, eikä karjaan synny sattumalta sonnivasikoita eläimistä, joista halutaan nimenomaan jatkoa karjaan.

Käytännössä tämä näkyi monella tilalla selkeänä linjana. X-lajiteltua siementä käytettiin etenkin hiehoille ja nuorille lehmille, koska niiden ajateltiin olevan karjan parhaimmistoa. Lajiteltua siementä käytettiin 2–3 siemennyskerran ajan. Jos tiineyttä ei syystä tai toisesta tullut, eläin siirrettiin lihasonnille. Toiminta on tällöin joustavaa ja tilannekohtaista.

Yhdellä vierailutilalla lypsyrotusiemennykset hoidettiin lähes kokonaan sukupuolilajitellulla siemenellä, ja noin 65 prosenttia vasikoista syntyi liharoturisteytyksinä. Toisella tilalla parhaimmistoon satsattiin erityisen vahvasti: suurimmalle osalle lehmistä käytettiin lihasonneja, mutta karjan kärki siemennettiin tarkoin valittujen sonnien lajitellulla siemenellä, jotta saatiin riittävän suuria ja tasalaatuisia tytärryhmiä omaa uudistusta varten.

Liharotusiemen täydentää kokonaisuuden

Sukupuolilajitellun siemenen käytön lisääminen mahdollisti sen, että liharotusiementä voitiin käyttää aiempaa enemmän. Keskiverroille ja heikommille lehmille laitettiin rohkeasti lihasonni, jolloin välitysvasikoiden arvo parani ja eläinmäärä pysyi hallinnassa. Kun X-lajiteltua käytetään 20–30 % karjan parhaimmistosta, voidaan liharotuprosentti nostaa jopa 60-70:een.

Ruotsissa eläinkaupan tilanne on Suomea vilkkaampi ja eläimistä on pulaa, mikä tekee myös tiineiden hiehojen kasvattamisesta kiinnostavan vaihtoehdon. Silti opintomatkan tärkein havainto ei liittynyt markkinatilanteeseen, vaan ajattelutapaan: karjaa johdettiin kokonaisuutena, jossa uudistus, poikimiset ja vasikkavirta suunniteltiin etukäteen.

Tiinehtyvyyden pelko jarruttaa Suomessa

Suomessakin on jo useita esimerkkejä lajitellun siemenen käytöstä osana tilan karjan kehittämisen strategiaa. Laajempimittaisen käytön suurimpia jarruja on kuitenkin yhä huoli tiinehtyvyydestä. Tämä nousi esiin myös keskusteluissa, mutta Ruotsin tiloilla asiaan suhtauduttiin huomattavasti rennommin. Tiinehtyvyyttä ei pidetty esteenä, vaan osana normaalia päätöksentekoa: jos hyvä eläin ei tiinehdy lajitellulla, sen kohdalla strategiaa muutetaan.

Tutkimusten ja laajojen käytännön aineistojen mukaan on totta, että sukupuolilajiteltu siemen voi tiineyttää jonkin verran tavanomaista heikommin. Ero on kuitenkin kaventunut viime vuosina merkittävästi, ja oikein kohdennettuna ja huolellisesti käytettynä lajiteltu siemen on jo lähellä tavanomaisen tasoa. Tämä on yksi syy siihen, miksi Ruotsin tiloilla uskallettiin käyttää lajittelua erityisesti hiehoille ja nuorille eläimille.

Hyödyt näkyvät vasta kokonaisuudessa

Sukupuolilajitellun siemenen hyödyt eivät rajoitu yksittäiseen siemennykseen. Ensimmäinen ja näkyvin etu on mahdollisuus tuottaa enemmän lehmävasikoita karjan parhaista eläimistä ja nopeuttaa perinnöllistä edistymistä. Toinen hyöty liittyy talouteen: kun uudistushiehojen määrä on ennakoitavissa, lopuille eläimille voidaan käyttää enemmän liharotua, mikä nostaa risteytysvasikoiden arvoa ja vähentää ei-toivottujen sonnivasikoiden määrää. Kolmas hyöty on karjan johtamisessa: eläinmäärä, työhuiput ja tilatarpeet tasoittuvat, kun uudistusvirtaa voidaan suunnitella.

Kun kokonaisuutta tarkastellaan laajemmin, sukupuolilajitellun siemenen käyttö linkittyy myös kotimaisen naudanlihan saatavuuteen. Jos lypsykarjoissa syntyy juuri oikea määrä uudistushiehoja ja muu vasikkavirta ohjataan tuottamaan arvokkaampia risteytysvasikoita, hyöty ulottuu koko ketjuun.

Sekä kotimaiset että naapurimaan esimerkit osoittavat, että sukupuolilajiteltu siemen ei ole ns. erikoistuote, vaan arjen työkalu. Verrattuna Ruotsiin tai muihin Pohjoismaihin Suomessa on vähintään yhtä suuri potentiaali ottaa lajitellun siemenen käytöstä hyöty irti. Kysymys on lähinnä uskalluksesta ottaa sukupuolilajiteltu siemen aidosti osaksi strategiaa, ei vain kokeiluksi.