Suomessa kasvatettavat lihakarjarodut

Aberdeen angus (Ab)

Skotlantilaista aberdeen angus -rotua on jalostettu merkittävästi Pohjois-Amerikassa. Rotu on kehittynyt pienestä rodusta kookkaammaksi ja vähärasvaisemmaksi. Rotu on sarveton ja väriltään musta. Punainen väri on rodulla väistyvä ominaisuus, mutta se tulee esiin etenkin risteytyksissä. Myös nupous periytyy risteytysjälkeläisiin.

Rodulla on hyvät emo-ominaisuudet, ja angus-sonneja pidetään luotettavina astutuskäytössä. Angus menestyy vaatimattomissakin olosuhteissa kuten luonnonlaitumilla tai korsirehuvaltaisella ruokinnalla. Anguksen helposti marmoroituva, murea liha tunnetaan hyvästä laadusta.

Blonde d`Aquitaine (Ba)

Blonde d’Aquitaine on kehitetty 1960-luvulla risteyttämällä Quercy-, Garonne- ja Blonde Pyrenee -rotuisia eläimiä. Rodun väri vaihtelee kermanvaaleasta ruskeaan. Eläimet ovat siroluisia, suurikokoisia ja pitkärunkoisia, ja niiden teurasprosentti on korkea. Suomen blonde d’Aquitainet ovat pääsääntöisesti sarvellisia, mutta myös nupoja linjoja on olemassa.

Rotu soveltuu hyvin voimaperäiseen tuotantoon, mutta se kehittyy melko hitaasti. Rodun hiehot poikivat ensi kertaa yleensä vasta kolmevuotiaina, ja poikimavälit ovat hieman keskimääräistä pidempiä. Poikimiset rodulla ovat yleensä helppoja vasikoiden muodosta johtuen. Tämän vuoksi blondit ovat suosittuja risteytyskäytössä.

Charolais (Ch)

Charolais on kookas, valkoinen tai kellertävän valkoinen liharotu. Rodusta on olemassa sekä sarvellisia että nupoja linjoja. Rodulla on hyvä lihakkuus ja erinomainen kasvukyky. Nämä hyvät ominaisuudet näkyvät myös risteytysjälkeläisissä.

Charolais ei ole helposti rasvoittuva rotu, joten sonnit voidaan kasvattaa korkeisiin teuraspainoihin ilman haittaa rasvoittumisesta. Charolais on emolehmätarkkailuun kuuluvien karjojen yleisin rotu herefordin ohella.

Hereford (Hf)

Herefordit ovat punaruskeita ja niillä on tyypillisesti valkoinen pää, rinta ja mahanalusta. Rodusta on olemassa sekä nupoja että sarvellisia linjoja. Alun perin matalahko, pyöreä hereford on kehittynyt korkeajalkaiseksi pohjoisamerikkalaiseksi tyypiksi.

Hereford on rauhallinen ja kestävä rotu, jolla on hyvät emo-ominaisuudet. Rotu on myös vaatimaton ja hyödyntää luonnonlaitumia sekä karkearehuja erinomaisesti.

Highland cattle eli ylämaan karja (Hc)

Ylämaankarja on keskikokoinen, sarvellinen liharotu. Rotu
on sopeutunut ympärivuotiseen ulkokasvatukseen.

Karvapeite on tuuhea ja kaksinkertainen, pitkä karvoitus on ominaista myös otsassa ja korvissa. Karvan värin on punainen, keltainen, valkoinen, musta, harmaa harmaanvalkoinen, juovikas vaalennettuine muotoineen tai laikukas.

Ylämaankarjan emo on pitkäikäinen. Emo-ominaisuudet ovat erinomaiset.
Hiehon astutusikä on yleensä 2-3 vuotta.

Rotu sopii luonnonlaitumille. Se on teuraskypsä n. 2-3 vuoden iässä. Pihviliha on maukasta, lyhytsyistä, vähärasvaista ja väriltään tummanpunaista.

Limousin (Li)

Kullankeltainen tai -ruskea limousin on keskikokoinen liharotu. Suomessa rodun sarvellista linjaa on enemmän kuin nupoa linjaa.

Limousin on tehokas rehunkäyttäjä, eikä se rasvoitu helposti, joten rodulle sopii hyvin voimaperäinen ruokinta. Rodun parhaita puolia ovat sen hyvät teurasominaisuudet: Teurasprosentti on 58–61 % ja teurasluokitukset korkeita.

Simmental (Si)

Simmental on pääosin jakautunut kahtia maidon- ja lihantuottajatyyppeihin. Suomessa simmentalit ovat pääosin lihantuotantoon jalostettua tyyppiä. Väriltään eläimet ovat kirjavia valkoruskeita. Rodusta löytyy sekä sarvellisia että nupoja eläimiä.

Simmental sopii parhaiten voimaperäiseen ruokintaan, mutta se on myös hyvä laiduneläin. Vasikat kasvavat erityisesti imetyskaudella hyvin emojen korkean maidontuotannon ansiosta.

Piemontese (Pi)

• Alkuperä: Italia, Piemonten seutu
• Elopaino: lehmät n. 650 kg, sonnit n. 1000 kg

Piemontese luokitellaan yleensä liharoduksi, mutta kotimaassaan Italiassa sitä käytetään myös lypsyrotuna. Väriltään eläimet ovat tummanharmaita. Suomessa puhdasrotuisia lehmiä on vain muutama, mutta risteytyksiä on kymmeniä. Eläimet ovat ohutnahkaisia ja siroluisia, ja rodun teurasprosentti on korkea, yleensä noin 60 %. Sonnit saavuttavat teuraskypsyyden varhain, ja ne kannattaakin ruokkia voimaperäisesti.

Rodun erikoispiirre on kaksoislihas, joka kehittyy vasikoille vasta muutaman viikon ikäisenä. Piemontesella ei ole samassa määrin poikimisvaikeuksia kuin muilla kaksoislihaksen omaavilla roduilla.

Dexter (De)

Dexter on hyvin pienikokoinen liharotu. Suomeen dexterit ovat tulleet vasta hiljattain, eikä niitä vielä ole runsaasti. Ketterät eläimet sopivat hyvin luonnonlaitumille.

Dexter kehittyy nopeasti pienestä koostaan huolimatta, ja hiehot poikivat yleensä noin 25 kuukauden iässä. Rotu on sarvellinen, ja eläimet ovat punaisen, ruskean tai mustan eri sävyisiä. Dexter-lehmien emo-ominaisuudet ovat hyvät.

Galloway (Ga)

Gallowayt ovat mustan, harmaan, ruskean tai valkoisen eri sävyisiä. Rodusta on olemassa myös kaksivärinen tyyppi, jolla on valkoinen vyökuvio. Suomessa gallowayt ovat vielä harvinaisia, mutta ovat kasvattaneet suosiotaan.

Rotu on luonnostaan nupo. Galloway sopii hyvin laitumelle ankaraankin ilmastoon, sillä sen paksu karva ja tiivis aluskarva antavat hyvän suojan.

Texas Longhorn (Lh)

Texas longhorn -karjan selkein tunnusmerkki on sen pitkät sarvet, joiden pituus kärjestä kärkeen voi olla jopa kaksi metriä. Rodun alkuperänä pidetään espanjalaisten löytöretkeilijöiden ja englantilaisten maahanmuuttajien Pohjois-Amerikan mantereelle jättämiä nautarotuja.

Alun perin longhorniksi kutsuttu rotu kuoli miltei sukupuuttoon, ennen kuin pelastustyö aloitettiin 1920-luvulla. Rodun säilytystyötä tehtiin erityisesti Texasissa, josta rodun nykyinen nimi juontaa juurensa. Texas longhorn -eläimiä pidetään rauhallisina ja rodun poikimisia helppoina. Rodun lihan kerrotaan olevan vähärasvaista.

Wagyu (Wa)