Jalostustodistus

Jalostustodistus on 1.11.2018 voimaan tulleen EUn jalostuslainsäädännön (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1012 ja Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/717) mukainen todistus kantakirjatusta puhdasrotuisesta eläimestä tai sukusolusta.
Jalostustodistusta tarvitaan mm. jalostuseläinten tai sukusolujenkaupassa (esim. vienti ja tuonti). Alla esimerkki luovuttajauroksen jalostustodistuksesta.

Kannattavan lypsykarjatalouden pitää onnistua hyvin vasikan kasvattamisessa lypsylehmäksi asti. Tällä matkalla on monta kohtaa, johon voi kompastua.
Tässä webinaaritallenteessasa kuljetaan keskustelun lomassa matka lehmä- ja sonnivalinnasta aina tiineeseen hiehoon asti ja käydään läpi tärkeimmät asiat, joihin pitää vasikan ja hiehon kasvattamisessa huomio kiinnittää. Keskustelussa mukana Tiina Karlström, Virpi Seppänen, Elisa Ikonen ja Lauri Ketola.

robots

Faba » Kasvata vasikka hyväksi lypsylehmäksi Comments Feed

generator

https://wordpress.faba.fi/wp-content/uploads/2022/11/cropped-faba-favicon-270x270.png

msapplication-TileImage

Faba » Siitossonnin ostajan muistilista Comments Feed

Faba » Myös naudat voivat kärsiä hermovauriokivusta Comments Feed

”Prprpruitsiikkipruiiii, pruprupruiii. Tulukeepa tänne. Pruii, pruiiii…”
Tällä kutsumahuudolla Jussilan tilan emäntä Katja Weman Kuopion Kaislastenlahdelta houkuttelee lehmiään metsäisen laitumen reunalta luokseen. Wemanin äiti on lähtöisin Varpaisjärveltä ja sieltä se kutsumahuutokin periytyy.
Metsikössä alkavat pian oksat rätistä, kun kuusi nautaa kirmaa emäntänsä luokse. Tilan vitivalkoinen hevonen kuulee saman kutsun ja liittyy myös iloisten juoksijoiden joukkoon.
Wemanilla on hyviä muistoja lehmistä, ja se on pitänyt hänet tiiviisti niiden parissa.
– Lapsena minun tehtävänä oli aina hakea lehmät laitumelta ja kuhtua ne, Katja muistelee.
Välillä hoidossa on ollut 140 lypsävää, nyt niitä on selvästi vähemmän. Tilan karjasta löytyy pohjoissuomenkarjaa ja puoliksi wagyu-rotuisia nautoja. Wagyu on alun perin japanilainen liharotu.
– Haluan lypsää omat maidot, tehdä omat juustot ja tuottaa omat lihat. Sen takia meillä on omat lehmät, Katja Weman selventää.
<h2>Kutsuhuuto kaikuu myös museotilalla Hämeessä</h2>
Tammela on Hämeessä, ja sieltä Vekkilän museotilan pihalta kuuluu myös lehmiä kiinnostavia ääniä.
”Vasu tulee, tule tulee. Nalle tulee. Pipsa tulee. Hyvä vasuvasuvasu tulee…”
Museotilaa emännöivän Kristiina Liinaharjan vanhemmilla ei ollut lehmiä, mutta Kristiinan pappa ajoi karjaa laitumelle. Kristiinan isä on pelimanni, joten jollottelu on tullut sitä kautta tutuksi tyttärelle.
Liinaharja tietää, että lehmiä pitää palkita, jotta ne tottelevat kutsua. Palkinto voi olla herkku, lypsy, rapsuttelu tai uusi mehevämpi laidun. Varsinkaan lapinlehmille ei parane kovin montaa kertaa tuottaa pettymystä.
– Sitten ne kyllä muistelee pahalla, että enpäs tuukkaan. Saat ihan itse juosta, jos ei oo palkintoa, Kristiina Liinaharja naurahtaa.
Katja Weman ja Kristiina Liinaharja ovat yhtä mieltä siitä, että kutsuhuuto helpottaa karjanhoitoa. Nautojen rauhoittaminen tai esimerkiksi kuljetusautoon saaminen sujuvat paremmin, kun käytössä on kutsuhuuto.
– Kyllä se säästää askeleita, kun niitä askeleita tulee muutenkin tarpeeksi, sanoo Weman.
– Jos ne sattuisi aidasta karkaamaan, niin kylläpä ne tulee hännät suorina, kun huudellaan, jatkaa Liinaharja.
<h2>Ikiaikainen perinne</h2>
Karjankutsuhuudot ovat osa suomalaista kansanperinnettä. Huutojen avulla saatettiin karjaa uudelle laitumelle, juomapaikalle tai navettaan. Kun karjaa kutsuttiin, lehmät myös vastasivat siihen.
Karjankutsuhuuto voi olla yhden tavun tai sanan ja sävelen toistoa, tai se voi olla useamman sävelen ja sanan kaari. Lounais-Suomessa ja Satakunnassa kutsuhuudot olivat vähäsanaisia ja pelkistettyjä: ”Tsee tsee” kaikui usein Varsinais-Suomessa. Ahvenanmaan kutsuhuudossa sävelet kaartuivat korkealle, ja mannersuomalaisessa huudossa sävel yleensä laski lopussa. Pohjanmaalla oli tapana käyttää kahta kutsujaa samaan aikaan.
<h2>Kutsumahuudot elävät kulttuurissamme</h2>
Nykyajan robottipihatossa karjaa pitää kutsua harvoin. Kutsuhuudot elävät silti mielissämme ja ne innostavat myös kulttuuriväkeä.
Lapinlahdella innostuttiin karjankutsuhuudoista niin paljon, että siellä järjestettiin vuosituhannen vaihteessa karjankutsunnan SM-kisat. Kisoja pidettiin muutamia kertoja Lapinlahden lehmisavut -kesätapahtuman yhteydessä.
Etelä-Pohjanmaan Kuortaneella pidetään vuosittain Museokuhinat vaihtuvalla teemalla. Viimeksi teemana oli ”Paimenessa”, ja se toteutettiin juuri karjankutsuhuutoesityksellä, vahvalla huumorilla höystettynä.
Niityillä kaikuva kutsuhuuto oli mielessä myös Kuhmon kaupunginjohtajalla Tytti Määtällä, kun hän piti liki kaksi vuotta sitten uudenvuodenpuheen teemalla ”Täyttä elämää metsän ja kulttuurin valtakunnassa”:
”Kuin karjankutsuhuuto kesäisellä niityllä, joka saa aikaan lehmien jalkojen tömistelyä, suoria häntiä ja kirmaamista kutsujaa kohti. Sellainen on Kuhmon kutsuhuuto ja kuuluu kauas, mikäli me kaikki yhdymme siihen ja kutsuhuudossa kuuluu usko tulevaisuuteen.”
Teksti, kuvat: Lassi lähteenmäki
Lisää asiaa karjan kutsumisesta löydät helmikuun Nauta-lehdestä 1/2023!

Faba » Kutsuhuuto saa edelleen lehmiin liikettä  Comments Feed

Askolassa sijaitsevalla Simolan tilalla kehittämispäätökset tehdään huolellisesti harkiten ja valmistellen. Pentti ja Janne Suokannaksella juttu luistaa ja yhteisymmärrys tilan toimista syntyy helposti. Uusi navetta valmistui koronan aiheuttamista haasteista huolimatta kaksi vuotta sitten. Ayrshire-painotteisessa karjassa on lypsäviä tällä hetkellä 270 ja määrä on tarkoitus kasvattaa 300:aan. Nautojen kokonaismäärä tilalla on 600. Karjan kehittämisessä painotetaan kestävyyden ja tuotokset lisäksi mm. soveltuvuuteen robottilypsyyn sekä jalkojen ja utareitten rakenteeseen. Tila on mukana myös ProCROSS -ohjelmassa. Tavoitteena on olla nykyaikainen ja ja kehittyvä maitotila, jossa omavaraisuudella on tärkeä rooli. Katso videolta, mitä Janne Suokannas kertoo tilasta ja sen toiminnasta!

Vuoden ensimmäinen Faba-lehti vie vierailulle Askolaan, Simolan tilalle. Pentti ja Janne Suokannas ovat mainio työpari, jolla yhteisymmärrys tilan asioista syntyy helposti. Suunniteltavaa on riittänyt, sillä uusi navetta valmistui kaksi vuotta sitten ja sukupolvenvaihdosta viedään hallitusti eteenpäin. Ayrshire-voittoiseen karjaan kuuluu 270 lypsävää ja koko karjan pääluku on n. 600 nautaa. Neljän robotin navetta on mitoitettu 300 lypsylehmälle ja siihen määrä on tarkoitus kasvattaa. Tilan tavoitteena on nykyaikainen ja kehittyvä maatila. Kannattavuuteen kuuluu omavaraisuuteen panostaminen ja karjan jalostuksessa tähdätään mm. kestävyyteen ja tuotokseen. Tilajutun lisäksi lehdestä löytyy myös paljon vasikka-aiheista luettavaa, tuoteuutuuksia ja vinkkejä mm. karjan kehittämiseen!

Simolan lypsytilalla Askolassa kehittämispäätökset tehdään huolellisen harkinnan ja valmistelujen tuloksena. Sitä ei suunnitelmissa kuitenkaan lukenut, että korona iskee kesken uuden navetan rakentamisen. Siitäkin selvittiin.
Pentti ja Janne Suokannas ovat mainio työpari Simolan tilalla. Juttu luistaa ja yhteisymmärrys tilan toimista syntyy helposti. Pentillä tulee kohta 60 täyteen ja Janne on 26-vuotias. Isä ja poika tekevät paljon töitä yhdessä.
Suunniteltavaa on riittänyt. Uusi navetta valmistui kaksi vuotta sitten. Nyt edessä on maatilan yhtiöittäminen. Maitotilayrittäjä Pentti Suokannaksen mukaan tilan muuttaminen osakeyhtiöksi on monen tekijän summa. Tulevissa investoinneissa on mahdollista saada nuoren viljelijän tuki.
Tärkeää on myös se, että yhtiömuodossa saa siirrettyä vastuuta seuraavalle polvelle eli agrologiksi pari vuotta sitten valmistuneelle Jannelle sujuvammin. Kun osakkaina ovat samaan aikaan kummatkin sukupolvet, se tarjoaa Jannelle helpomman alun maatalousyrittäjänä.
– Olo on hyvä, kun useampi kantaa vastuuta, tiivistää Pentti.
<h3>Luonteva askel</h3>
Janne Suokannakselle lypsytilalla jatkaminen oli aika helppo päätös, sillä hän on pienestä asti ollut näissä hommissa mukana. Lopullinen päätös jäädä lehmien pariin syntyi siinä, kun lukion jälkeen maatalousalan opiskelu vuonna 2016 Hämeen ammattikorkeakoulussa Mustialassa oli alkamassa.
– Kun pääsykokeissa tuli hyväksyntä, niin se oli siinä, Janne muistelee.
Simolan tila on vielä Pentin perheen nimissä mutta yhtiöittämisen myötä Janne saa oman osansa maatilasta. Jannen pikkuveli Jaakko on vielä lukiossa, mutta hänellä on mahdollisuus päästä yhtiön osakkaaksi, kun Pentti jää Pia-vaimonsa kanssa eläkkeelle. Jaakko osallistuu jo nyt tilan töihin.
<h3>Uusi navetta valmistui kaksi vuotta sitten</h3>
Simolan tilan sukupolvenvaihdokseen kuului myös maidontuotannon kasvattaminen. Lopullinen päätös uuden navetan rakentamisesta tehtiin, kun Janne lähti opiskelemaan Mustialaan. Kun Janne sitoutui jatkamaan tilalla, tulevaisuutta oli turvallisempi suunnitella: oltiin tarttumassa uuteen aikaan kahden perheen voimin.
Uutta navettaa oli suunniteltu pitkään ennen lopullista päätöstä. Tilan väki vieraili sen takia kymmenissä ja taas kymmenissä paikoissa ulkomaita myöten keräämässä ideoita ja ajatuksia uuteen navettaan. Sitä kautta muodostui kuva siitä, mitä haluttiin.
– Me haettiin raameja eli mihin mittakaavaan voisi päästä ja näytti siltä, että voisimme saada ympäristöluvan tämän kokoiselle yksikölle. Piti myös laskea se, millä tuotannolla saa investoinnin maksettua, Pentti sanoo.
Laskelmien mukaan kahden robotin navetta olisi ollut kallis, mutta tuotanto olisi lisääntynyt vain vähän. Neljän robotin mallilla saatiin rakennettua riittävä maidontuotanto.
Neljän robotin navetta on mitoitettu 300 lypsävälle. Navetassa on tilavuutta 4000 neliötä ja pituutta 100 metriä. Askolan kauniisti kaartuvaan maalaismaisemaan uudisrakennus istuu sopuisasti.
Pituussuunnassa lattiassa on kahden prosentin kaltevuus. Tämä tehtiin sen takia, että se myötäilee maastoa paremmin. Kaadon myötä myös lanta kulkee sujuvammin navetasta lantasäiliöön ja käytävät pysyvät puhtaampina.
Uuden navetan lypsyrobotti analysoi maidon ja saa siitä selville progesteronin, josta pystytään katsomaan lehmien kiima. Hiehojen puolella on käytössä SenseHub-järjestelmä, joka paljastaa kiiman hiehon liikkeistä.

Sukupolvenvaihdos etenee Simolan tilalla hallitusti. Molemmat sukupolvet ovat nyt lypsyhommissa mukana ja yhtiöittämisen myötä nuorempi polvi saa oman siivun tilan omistamisesta.

<h3>Korona tuli pahaan paikkaan</h3>
Kun navetan rakentaminen oli saatu hyvään alkuun, tuli korona ja Uusimaa suljettiin. Tämä toi pulmia rakentajien kulkemisen järjestämisessä. Iso osa rakentajista tuli Uudestakaupungista eli Varsinais-Suomesta. Myös Virosta tuli väkeä työmaalle. Tavaraa saatiin työmaalle hyvin ja lopulta työväkikin saatiin liikkumaan paikalle. Pentti Suokannaksen mukaan oli hyvä, että vaikeuksista huolimatta navetta päätettiin rakentaa. Janne yhtyy ajatukseen.
<h3>Peltoala ja karja ovat kasvaneet hallitusti</h3>
Simolan tila on ollut samalla suvulla jo useammassa polvessa. Maito on se, mistä on elanto hankittu. Kun Pentti aloitti tilanpidon vuonna 1988, peltoa oli 36 hehtaaria ja lehmiä 30.  Ajassa on eletty ja mittakaava on muuttunut sen myötä.
Kaksi vuotta sitten ennen uuden navetan valmistumista lypsäviä oli 90. Uuden navetan myötä tuotanto kasvoi 2,5-kertaisesti. Karjamäärää kasvatettiin ostamalla muutamilta tiloilta hiehoja. Myös oma kasvatus tuotti lisää lypsäviä, kun käytettiin seksattua eli sukupuolilajiteltua siementä. Tilan tavoitteena on kasvattaa lypsävien määrä 300 lehmään.
Tilalla on nyt peltoa 350 hehtaaria ja lypsäviä 270. Nautojen kokonaismäärä on tilalla nyt 600. Jos sonnit olisi kasvatettu täyteen mittaan kaikki itse, karjan pääluku olisi 800.
– Nyt kun rehuvuodet ovat olleet huonot, niitä on myyty osin vasikkaikäisinä, selventää Janne Suokannas.
Uutta peltoa on hankittu Simolalle jo hyvissä ajoin ennen uuden navetan tekoa. Suurin osa uusista pelloista on viiden kilometrin säteellä kotitilasta. Noin puolet tilan peltoalasta on vuokrattu. Peltojen maaperä vaihtelee mullasta saveen, kaikkea löytyy.
Peltojen määrä linkittyy karjan määrään. Tavoitteena on se, että kaikki peltojen tuotto menee eläinten läpi. Pelloista on nurmella 200 hehtaaria. Siilorehun tekoon käytetään oman tilan viljaa, lähinnä vehnää ja ohraa.
Aurinkopaneeleja ja biokaasutuotantoa
Simolan tilan toiminnan yksi lähtökohdista on se, että ollaan mahdollisimman omavaraisia. Tähän liittyy se, että peltoalaa on riittävästi ja ostorehun määrä jää mahdollisimman pieneksi.
Vielä tämän vuoden puolella tilan sähköomavaraisuutta nostetaan asentamalla noin 250 aurinkopaneelia mm. rehuvaraston katolle.
Suunnitelmissa on ollut myös biokaasulaitoksen rakentaminen, mutta se toteutuu vasta myöhemmin, ehkäpä tämän vuosikymmenen lopulla. Biokaasulaitos tuottaa energiaa ja samalla se muuttaa lannan hygieenisemmäksi ja hajuttomammaksi lannoitteeksi pelloille.
<h3>Ayrshire on Simolan väen mieleen</h3>
Lehmärodut jakavat mielipiteitä. Ayrshire on ollut selvä valtarotu Suomessa 1900-luvun puolivälin jälkeen ja vasta muutama vuosi sitten holstein ohitti sen tuotosseurantalehmien lukumäärässä mitattuna.
Simolan tilalla valtaosa lehmistä on ay-rotuisia ja vain kolmannes on holsteinia. Ayrshire on jatkossakin tilan ykkösrotu eli jalostus nojaa siihen. Tosin parhaat holsteinit saavat jatkaa tilalla.
– Se on meidän mieltymys. Ayrshireä on helpompi käsitellä, holsteinilla nämä ongelmat ovat isompia, pohtii Janne Suokannas.
Tila on mukana myös kolmen rodun ProCROSS-risteytysohjelmassa. VikingRedin, VikingHolsteinin ja Coopex Montbéliarden yhdistelmän edustajia ei ole vielä tilalla varttunut lypsyikään asti mutta tuloksia odotellaan innolla.
– On se hyvä, jos eläimet kestävät ja on tuotosta, Janne pohtii.
Kestävyyden ja tuotoksen lisäksi tilalla tähdätään jalostuksessa robottisoveltuvuuteen, jalkojen rakenteeseen, vetimiin ja utareisiin.

Uutta navettaa rakennettaessa kannattaa hyvissä ajoin kierrellä ja katsella vaihtoehtoja ja hankkia sen toteuttamiseen hyvä suunnittelija.

<h3>Ammattiapu otetaan vastaan</h3>
Simolan tilalla riittää töitä, vaikka hommia tehdään kahden sukupolven voimin ja ulkopuolisia vakituisia työntekijöitä on kaksi.
Pentti hoitaa ruokinnat ja Pia-puoliso huolehtii vasikoista. Jannen vastuulla on työ navetassa. Jaakko auttaa ruokinnoissa. Palkattujen työntekijöiden työpanos kohdistuu aamuihin ja iltoihin.
Yksi asia, minkä tilan väki jättää mielellään ammattilaisten vastuulle on jalostus.
– Pitää käyttää muita ammattilaisia, muuten palaa loppuun, vakuuttaa Janne Suokannas.
Faban eläinaineksen asiantuntija ja Simolan tilan asiakasvastaava Marjut Vakkilainen on tuttu vieras Askolan maisemissa. Vakkilaisen mukaan Simolan tila on hyvin hoidettu ja siellä arvostetaan jalostamista. Uudetkin asiat otetaan positiivisesti vastaan.
– Ollaan tuorealkioverkostossa mukana ja hyviä eläimiä on lähtenyt muualle ja jäänyt itselle, Janne kiittelee.
Vakkilainen käy tilalla kahden kuukauden välein. Käynnin aikana katsotaan edellisen käynnin jälkeen poikineet lehmät ja arvion jälkeen mietitään tilan väen kanssa, jatkaako eläin alkiovastaanottajana. Lisäksi jokaisen lehmän rakennearvostellaan ja pohditaan, mihin ryhmään eläin sijoitetaan.
– Janne on harvinainen nuori, sillä hän on aina mukana jalostamassa, Vakkilainen iloitsee.
– Kun eläimet kestävät enemmän, saadaan keskituotosta parannettua, Janne muistuttaa.
<h3>Omavaraisuutta kasvatettava</h3>
Simolan tilan elämä on ollut viime aikoina täynnä muutoksia ja uuden suunnittelemista. Uusi navetta, sukupolvenvaihdos, yhtiöittäminen, kustannusten nousu, inflaatio sekä takavuosien kuivat kesät ovat teettäneet töitä.
Tilan tavoitteena on olla nykyaikainen ja kehittyvä maitotila. Kannattavuuden kannalta on tärkeää saada omavaraisuus mahdollisimman korkealle ja esimerkiksi valkuaista pitäisi saada kasvamaan omilla pelloilla enemmän. Härkäpapua on pohdittu viljelykiertoon tilalla.
Yksi valopilkku tulevaisuutta ajatellen on se, että Jannen yhden vuoden ikäinen Viljami-poika on niin innoissaan maatilasta, että hän haluaa joka päivä tulla katsomaan eläimiä. Tässä pikkumiehessä näyttää olevan karjafarmarin elkeitä.

Simolan uusi 100-metrinen navetta erottuu edukseen Askolan maalaismaisemassa

<h3>Simolan tila, Askola</h3>
<ul>
<li>Maitotilayrittäjät: Pentti ja Pia Suokannas</li>
<li>Tilan jatkaja: Janne ja Jaakko Suokannas</li>
<li>Lypsäviä: 270</li>
<li>Peltoa: 350 ha</li>
</ul>
Teksti ja kuvat: Lassi Lähteenmäki.
Artikkeli on julkaistu Faba-lehdessä 1-2023

Faba » Hyvin suunniteltu navetta valmistuu ilman ikäviä yllätyksiä Comments Feed

Vasikat ovat sekä maidon- että lihantuotantoketjun ensimmäinen lenkki. Oikeanlaisilla ja odotusten mukaisilla vasikoilla on maito- ja lihatiloilla suuri merkitys. Jos vasikka ei sovellu suunniteltuun käyttötarkoitukseensa, näkyy ongelma pian koko maito- ja lihantuotantoketjussa.
Suurin osa suomalaisesta lihasta tulee maitotiloilta. Syntyvien vasikoiden tulevaisuus onkin suunniteltava jo siemennysvaiheessa, jotta niistä saadaan paras taloudellinen tulos. Jos vasikan emä on karjan parhaimpia lehmiä, on selvää, että vasikasta toivotaan uudistuseläintä karjaan. Vasikan isäksi kannattaa tällöin valita rodun parhaimpia sonneja. Sukupuolilajiteltua siementä (X-Vik) käyttämällä saadaan todennäköisimmin suunniteltu lehmävasikka.
Lehmistä, joista ei haluta jättää jälkeläisiä karjaan, on kannattavinta tuottaa mahdollisimman laadukkaita eläimiä lihantuotantoketjuun. Liharotuisen sonnin Y-lajitellun siemenen käyttö on tällä hetkellä entistäkin kannattavampaa, sillä lihantuotantoketjuun toivotaan lisää liharoturisteytysvasikoita. Liharotusonnia valitessa tärkeitä ominaisuuksia ovat helpot syntymiset, alhainen vasikkakuolleisuus sekä vasikan säilyminen hengissä syntymän jälkeen. Sonnivalinnassa voi apuna käyttää esimerkiksi NAV:in Pihvihaun lihalypsyristeytys -osiota, josta voi hakea parhaita mahdollisia isävaihtoehtoja. Hausta saa tietoa myös siitä, minkälainen lihantuottaja tuleva vasikka todennäköisesti on.
Suunnitelmallisella vasikoiden kasvatuksella on tulevaisuudessa entistä enemmän merkitystä. Maidon- ja lihantuotannon yhteinen suunnittelu ja tehostaminen on jatkossa yhä tärkeämpää, jotta maito- ja lihatilat pärjäävät myös tulevaisuudessa.
Pirkko Taurén
Kirjoittaja toimii Fabassa Eläinaineksen kehittäminen -tuotteiden tuoteryhmäpäällikkönä. Kirjoitus on julkaistu Faba-lehdessä 1/2023

Faba » Vasikalla on väliä Comments Feed

Sukusiitos on monelle karjankasvattajalle jossain määrin tuttu asia. Jollekin se on tärkein kriteeri parituskumppanin valinnassa ja jotain toista asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Yksinkertaisuudessaan sukusiitos tarkoittaa sukulaisten parittamista. Yksilö on sukusiitetty, mikäli sen vanhemmat ovat sukua toisilleen eli niillä on yhteisiä esivanhempia. Sukusiitoksen suuruus eli yksilön sukusiitosaste riippuu siitä kuinka läheistä sukua paritettavat ovat toisilleen. Jos paritetaan täyssisaret, joiden sukulaisuusaste on 50 %, niin tällaisesta parituksesta syntyvän jälkeläisen sukusiitosaste on 25 %. Yksilön sukusiitosaste on siis puolet vanhempien välisestä sukulaisuusasteesta. Jos vanhemmat eivät ole sukua toisilleen eli niillä ei ole yhteisiä esivanhempia, niin jälkeläinen ei ole sukusiitetty. 
<h2>Miksi sukusiitoksesta pitäisi olla kiinnostunut?  </h2>
Sukusiitos aiheuttaa sukusiitosdepressiota eli sukusiitostaantumaa, joka näkyy herkimmin heikkenemisenä elinvoimaominaisuuksissa kuten hedelmällisyydessä, terveydessä ja vasikkakuolleisuudessa. Sukusiitostaantuma vaikuttaa myös tuotosominaisuuksiin negatiivisesti. Monesti myös epämuodostumat lisääntyvät. Sukusiitoksesta saatavien hyötyjen lista on siis hyvin lyhyt, joten yksinkertainen johtopäätös on helppo: Sukusiitosta kannattaa välttää. 
<h2>Miten välttää sukusiitosta? </h2>
Sukusiitoksen välttäminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista eli ei pariteta sukulaisia. Käytännössä tämä ei aina ole helppoa eikä varsinkaan, jos paritettavia lehmiä ja hiehoja on paljon ja niille pitäisi löytää suvultaan sopiva sulhanen. Toisaalta vaikka parittaisi vain yhden eläimen, niin sen ja parituskumppanin tai useamman ehdokkaan polveutumistietojen selaaminen taaksepäin on työlästä ja hidasta ja silti saattaa jäädä jokin yhteinen isovanhempi huomaamatta. 
Helpointa sukusiitoksen välttäminen on siihen tarkoitetun ohjelman avulla. Faba Sukusiitoslaskenta-ohjelma löytyy Minun Maatilastani ja sillä voi laskea sukusiitosasteet, kun parittaa oman karjan lehmiä ja hiehoja oman karjan sonnien kanssa tai keinosiemennyssonnien kanssa. Ohjelma laskee sukusiitosasteet kuuden vanhempaispolven perusteella, mutta ohjelma ei varoita korkeasta sukusiitosasteesta. Käyttäjän vastuulle siis jää sukusiitosasteiden tulkinta. 
Faba Sukusiitoslaskenta-ohjelmaa voi käyttää lypsy- ja liharotuisille eläimille. Eläimen rodulla tai käyttötarkoituksella ei ole väliä, kun mietitään sukusiitosasteen rajoja. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voidaan pitää sukusiitosasteen arvoa 6,25 %. Tuon arvon alle kannattaa pyrkiä ja ainakin alkuperäisrotujen kasvatustuen (APR-tuki) osalta tuo raja on ehdoton. Vuodesta 2025 alkaen APR-tuen ehdoksi olisi tulossa eläimen sukusiitosaste ja asteen pitäisi olla alle 6,25 prosenttia kuudella vanhempaispolvella laskettuna. Faba Sukusiitoslaskenta-ohjelma laskee sukusiitosasteen kuudella vanhempaispolvella, joten ohjelma on kätevä apu SK-eläinten paritusten hallintaan APR-tuen näkökulmasta. 
<h2>Apua uuden sonnin etsintään </h2>
Kun esimerkiksi emolehmäkarjaan etsitään uutta astutussonnia, niin sukusiitosaste kannattaa pitää mielessä sonnia hankittaessa. Faban asiantuntijat voivat tarkistaa minkä tahansa sonnin sopivuuden asiakkaan karjan lehmille Faba Sukusiitoslaskenta-ohjelmalla. Näin toimien tiedetään varmasti sonnikandidaattien sopivuus asiakkaan lehmille ja vältytään korkeilta sukusiitosasteilta ja niiden mahdollisesti aiheuttamilta ongelmilta.   
Terhi Vahlsten 
Kehitysagronomi, sovelluspäällikkö 
Faba

Faba » Faba Sukusiitoslaskenta auttaa paritusten suunnittelussa  Comments Feed

<div class="x1e56ztr">
Faba on yhteistyökumppanina Helsingin yliopiston AGRI-021 projektikurssilla aiheella &#8220;RP1-tautigeenin ilmeneminen charolais-rodulla&#8221;.
Työn tavoitteena on kartoittaa RP1-tautigeenin (nk. Blind) sekä erilaisten näkökykyyn liittyvien oireiden ilmentymistä charolais-rodulla. Aikaisemmin aihetta on tutkittu LSK-rodulla. Lisäksi työssä selvitetään tilallisten mielipiteitä ja ajatuksia naudan näkökyvyn merkitykseen ja DNA-testaukseen liittyen. Selvitys koostuu kahdesta osasta, sähköisestä kyselytutkimuksesta ja puhelimitse tehtävästä haastattelututkimuksesta.
Kyselytutkimus on avattu 20.2.2023 ja se on avoinna sunnuntaihin 5.3.2023 asti. Kyselytutkimukseen pääsee alla olevasta linkistä. Lisäksi kutsu kyselytutkimukseen on toimitettu sähköpostilla niille tiloille, joilla rekisteritietojen mukaan on tällä hetkellä / on ollut useita charolais-rotuisia eläimiä (emän ja isän rotu CHA) karjassaan.
</div>
<div></div>
<div class="x1e56ztr">Linkki kyselyyn: 
<a class="x1i10hfl xjbqb8w x6umtig x1b1mbwd xaqea5y xav7gou x9f619 x1ypdohk xt0psk2 xe8uvvx xdj266r x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r xexx8yu x4uap5 x18d9i69 xkhd6sd x16tdsg8 x1hl2dhg xggy1nq x1a2a7pz xt0b8zv x1fey0fg" tabindex="0" role="link" href="https://q.surveypal.com/RP1-kysely?fbclid=IwAR2l3GBG-L9DPEJPnbyW2UjF2XPw-QwYszgLSNdMe2kAUyYTg8ClDf5zvis" target="_blank" rel="nofollow noopener">https://q.surveypal.com/RP1-kysely</a></div>
<div></div>
<div class="x1e56ztr"> 
Kyselytutkimuksen teknisestä toteutuksesta vastaa Faba osk. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 3 genomitestilahjakorttia!</div>
<div class="x1e56ztr"> 
Puhelinhaastattelujen puitteissa tullaan ottamaan yhteyttä tiloihin, joilla on tällä hetkellä / on ollut karjassaan eläimiä, jotka on DNA-testillä todettu RP1-tautigeenin suhteen homotsygootti kantajiksi eli sairaiksi (tuloskoodi RP1S). Haastattelussa kartoitetaan tarkemmin tunnettujen sairaiden mahdollista oirekuvaa ja oireiden etenemistä.</div>
<div class="x1e56ztr"> 
Kiitos vastauksistanne jo etukäteen!Lisätiedot ja kysymykset: 
Sonja Närkki / sonja.narkki@faba.fi
<a href="http://www.faba.fi/fi/lihakarjan-dna-maaritykset">Lisätietoja RP1-tautigeenistä.</a>
</div>

Jalostustodistus

Aiheet

Toiminnot

Ajankohtaista