Menestystarinat

Maitoahossa tuotetaan huippupitoisuuksia ja tietoa tulevaisuuden jalostukseen - Faba

Julkaistu 11.12.2024

Tulevaisuuden karja on kustannustehokas ja tuottoisa hyvällä hyötysuhteella. Terve, pitkämaitoinen ja pitkäikäinen. Näin linjaavat kiuruvetisen Maitoaho ay:n osakkaat Mikko Kemppainen ja Jarno Kämäräinen. Tilan kolmas osakas Heikki Kämäräinen on haastattelun aikaan lomalla.

Tavoitteeseen päästään jalostuksen, navetan olosuhteiden sekä managementin onnistumisella.

Lehmälle sopivat olosuhteet navetassa tukevat sen hyvinvointia ja siten pitkää ikää ja hyvää tuotosta.

”Ennakointi ja huolellisuus kaikessa toiminnassa, ja asioihin tarttuminen on tärkeää. Teknologian hyödyntäminen auttaa tässä”, Kemppainen toteaa. Teknologia tarkentaa monia tuotantoon liittyviä mittareita ja tuloksia hyödyntämällä sama maitotuotos saadaan pienemmällä hiilijalanjäljellä.

Syömiset kameran alla

Uudet teknologiat ovat Maitoahon navetoissa arkea, sillä lehmiä seurataan eri teknologioiden avulla sekä tilan omiin että tutkimuksen tarpeisiin. SenseHub seuraa kiimoja ja aktiivisuutta ja CFIT-järjestelmän kautta lehmät tuottavat dataa rehuhyötysuhteen jalostuksen taustalle.

Ruokintapöydän yläpuolelle asennetut kamerat tunnistavat syömässä olevat lehmät ja mittaavat syödyn rehun määrää. ”Syötämme järjestelmään tiedon jaetun seosrehun määrästä ja se mittaa syödyt määrät. Järjestelmä seuraa myös lehmien painoja”, Kemppainen kertoo.

Ensikot ovat omassa ryhmässään vanhemmassa navetassa. Ruokintapöydän päälle asennetut kamerat mittaavat syöntiä jatkuvasti

Vaikka järjestelmä kerää tietoa erityisesti jalostusta varten, on sen keräämästä tiedosta hyötyä myös tilan arjessa. Järjestelmän mittausten alettua paljastui, että lehmien paino laskee umpikaudella, eikä nouse, kuten pitäisi. ”Umpilehmien ape muutettiin vahvemmaksi ja aloimme tehdä myös alku- ja loppulypsykauden lehmille omat seoksensa”, Kemppainen kertoo.

Ruokinnan tarkentaminen vähensi poikimahalvauksia ja loppulypsykauden lihomista sekä paransi hedelmällisyyttä. Seoksessa on säilörehua, kotoista ohraa, rypsiä ja kivennäisiä sekä maissirehua, jota seokseen on lisätty tänä syksynä.

Järjestelmä paljastaa lehmien syöntimäärien erot ja niiden vertaaminen maitotuotokseen on jo näyttänyt, että yksilöiden välillä on isojakin eroja syöntimäärissä, vaikka tuotos on samalla tasolla. Kemppainen ja Kämäräinen pohtivat myös lehmän painon kehityksen hyödyntämistä esimerkiksi siemennyksen ajoituksessa, sillä heruva lehmä yleensä laihtuu ja siemennys onnistuu paremmin painokäyrän kääntyessä toiseen suuntaan. Tämän taustalle on kuitenkin vielä kerrytettävä dataa.

Hengitystä talteen

Uusin mittari on lokakuun puolivälissä asennettu tilan lehmien hengitystä mittaava laitteisto. Vanhemmassa navetassa olevien ensikoiden osastoon asennettiin ruokintakioski ja siihen GreenFeed-laitteisto, joka mittaa lehmien hengitysilmasta hiilidioksidia. ”Ruokintakioski tunnistaa lehmän korvamerkistä, tipauttaa sille pienen annoksen väkirehua ja mittaa samalla hengitystä”, Kemppainen kertoo.

Ruokintakioskiin tipahtaa pieni määrä rehua ja lehmän syödessä sen hengittämää ilmaa mitataan ruokintakaukalossa näkyvien reikien kautta.

Laitteisto oli asennettu juuri muutama päivä ennen haastattelua ja lehmillä oli vielä tutustumisvaihe käynnissä, sillä lehmillä ei muutoin ole ruokintakioskeja käytössään. Laitteisto ei muuta lehmien ruokintaa, sillä väkirehumäärä on sen verran pieni, ettei sitä huomioida ruokintasuunnitelmassa. Mittaukset ovat osa DigiDairy-hanketta, jossa tavanomaisilla lypsykarjatiloilla kerätään mittausteknologioita käyttäen tietoa muun muassa lehmien rehunkäyttökyvystä ja kasvihuonekaasupäästöistä. Tutkimus kestää puolitoista vuotta.

Hankkeessa ovat mukana Luken ja Valion lisäksi VikingGenetics, Faba, ProAgria, Mtech, NAV ja Helsingin yliopisto.

Vahvoja pitoisuuksia

Maitoahon navettatyöt on jaettu kuuden työpäivän ja kahden vapapäivän jaksoihin kullekin osakkaalle. Viikonlopun yhteydessä vapaapäiviä on kolme. Osakkaiden lisäksi tilalla on neljä vakituista työntekijää.

Osakkailla on kullakin omat vastuualueensa, joista karjanjalostus on Mikko Kemppaisen vastuulla. Jalostussuunnitelma tehdään yhdessä eläinaineksen asiantuntija Heli Tikkasen kanssa. ”Pitoisuudet maitokiloja unohtamatta, kestävyys ja hedelmällisyys”, Kemppainen luettelee karjan jalostuksen tärkeimpiä ohjenuoria.

Pitoisuuksiin on panostettu jalostuksessa Maitoahon perustamisesta vuodesta 2002 lähtien ja työn tulokset näkyvät. Rasvapitoisuus on hieman viiden prosentin paremmalla puolella ja valkuaisprosentti yli neljän.

”Nyt voisi tietysti vähän jo tarkkailla rehunkäyttökykyä CFIT-laitteiston avulla, vaikka toisaalta kokoa varsinkin holsteinin osalta on rajoitettu koko ajan”, Kemppainen pohtii.

Viime keväästä lähtien Maitoaholla on ollut alkiovastaanottosopimus VikingGeneticsin kanssa. VG:n valitsemia, pääosin ayrshirealkioita siirretään yhdestä kahteen lähes viikoittain. Syntymän jälkeen vasikat genomitestataan ja parhaat ostetaan ydinkarjaan.

Maitoaho on ollut mukana viime vuonna päättyneessä Terve Tiineys -hankkeessa, jonka myötä karjassa edellisen kerran tehtiin alkionsiirtoja.

Karjan lehmistä hieman yli puolet on ayrshireä, vajaa puolet holsteinia ja joukossa on muutama jersey sekä GoldenCross-risteytys. Liharotusiemennysten osuus on noin kolmannes.

Lehmät tuotosryhmissä

Lehmät ovat kahdessa navetassa neljään ryhmään jaettuna. Vanhemmassa, vuonna 2002 valmistuneessa, navetassa ovat ensikot, umpilehmät, pian poikivat hiehot ja poikimaosasto sekä rempparyhmäksi kutsuttu hoidettavien ja muuta seurantaa vaativien lehmien ryhmä. Uudemmassa vuonna 2016 rakennetussa navetassa ovat vanhemmat lehmät ja loppulypsykauden ryhmä.

Lehmät lypsetään vanhemman navetan 2×12-paikkaisella takalypsyasemalla.

Hiehon kasvatus on ollut ulkoistettu koko yhtiön toiminnan ajan. Uudistusta varten kasvavat lehmävasikat lähtevät kiuruvetiselle kasvattajalle puolivuotiaina ja palaavat takaisin kaksi kuukautta ennen poikimista. ”Tämä on kolmas kasvattaja ja olemme löytäneet uuden aina hyvin, mutta todennäköistä on, että hiehot jäävät jossain vaiheessa kokonaan omaan hoitoon”, Kemppainen arvelee.

Mikko Kemppainen on toisen polven maitoaholainen, sillä yhtiön perustamisvaiheessa osakkaana oli hänen isänsä Hannu Kemppainen

Vasikoille on oma erillinen vasikkalarakennus, jossa juottovasikoille on neljän vasikan ryhmäkarsinoita. Vasikkala on viileä rakennus ja vasikat siirtyvät sinne ternijuoton jälkeen vanhemman navetan vasikkalasta, talvella sää huomioiden.

Isommat vasikat ovat suuremmissa ryhmissä väliseinän toisella puolella. Eri-ikäisten vasikoiden osastoinnilla pienennetään tautipainetta. Erillinen vasikkala on ollut hyvä ratkaisu vasikoiden hyvinvoinnin ja terveyden sekä hoidon sujuvuuden kannalta. Vasikkala rakennettiin uudemman navetan rakentamisen yhteydessä.