Jokimaan tilalla ollaan ideoille avoimia - Faba

Askolan Jokimaan tilan väellä on tapana innostua pohtimaan uusia ideoita ja se tuottaa tulosta. Biokaasulaitos tuottaa sähkön ja lämmön maitotilalle. Mädätysjäännös käytetään myös hyödyksi.

Biokaasulaitos tuottaa sähkön ja lämmön maitotilalle. Laitoksen mädätysjäännös separoidaan kuivikkeeksi lehmille ja sen jälkeen käytetty kuivike kasvattaa uutta nurmea lannoitteena. Askolan Jokimaan tilan väellä on tapana innostua pohtimaan uusia ideoita ja se tuottaa tulosta.

Jokimaan maitotilan omistajat Marjo ja Ari Ahonen ovat työuransa aikana tarttuneet rohkeasti uusiin ideoihin perusteellisen pohdinnan jälkeen. Yksi niistä on miljööpihatto eli kasvihuonerunkoon tehty korkea kylmäpihatto valokatteella ja harjailmastoinnilla. Mallia pihattoon haettiin Ruotsista, sillä Suomessa näitä ei vielä juurikaan ollut vuonna 1995.

”Me ihastuttiin valoisuuteen”, Marjo muistelee investointia.

Kun maidontuotannon tiukka kiintiöpolitiikka alkoi helpottaa, kylmäpihattoa laajennettiin ja lypsävien määrä nostettiin kuuteenkymmeneen.

Ajatus robottinavetasta voimistui

Vuosi 2012 muistetaan Jokimaan tilalla siitä, että kahden robotin navetta valmistui. Tätä edelsi pitkä pohdinta siitä, miten työtaakkaa voisi helpottaa. Kuusipaikkainen lypsyasema oli vuonna -79 valmistuneissa tiloissa ja työ kasvavan karjan kanssa alkoi käydä voimille.

”Huomattiin, että meidän kropat ei kestä asemalypsyä lopullisesti”, Ari Ahonen muistelee.

Investointia pohdittiin huolellisesti ja suunnittelijaksi valittu Jouni Pitkäranta osoittautui tosi ammattilaiseksi.

Robottikulttuuriin valmistauduttiin muutama vuosi ennen navetan valmistumista: lehmiä jalostettiin, nupoutettiin ja karsittiin isoa muutosta ajatellen.

Uuden robottinavetan myötä lypsävien määrää kasvoi. Sadan ayrshiren lisäksi navettaan tuli 30 holsteinia. Ensimmäiset kuukaudet uudessa navetassa osoittivat, että homma toimii hyvin.

Lehmien terveys hyvässä seurannassa

Robottinavetan myötä työn sisältö on muuttunut. Asemalla lehmät tuli lypsyn yhteydessä yksitellen tarkastettua, robotilla fyysiset kontaktit lehmiin ovat vähentyneet. Karjan tarkkailu on nyt entistä tärkeämpää senkin takia, että lehmiä on enemmän. Tarkemmalla seulalla tarkistetaan päivittäin kiimat, utareterveydet ja mahdolliset huonovointisuudet.

Nyt isona apuna on tietotekniikka. Ohjelmat kertovat jokaiselta lehmältä kiiman ja märehtimiset sekä ehdottaa oikean ajan siementämiselle. Ajantasainen tieto kulkee mukana taskussa eli kännykässä.

”Ohjelmat ovat niin hyviä, että tiedämme enemmän lehmien terveydestä kuin omasta terveydestä”, Marjo veistelee.

Tilan sähkö ja lämpö syntyy biokaasulaitoksessa

Jokimaan maitotilan biokaasulaitos on ollut käytössä muutaman vuoden. Sen piti valmistua vasta näihin aikoihin, mutta myyjä sai puhuttua ympäri. Investoinnin aikaistuminen oli Ari Ahosen mukaan hyvä asia, sillä laitosten hinnat ovat hankinnan jälkeen nousseet aika reippaasti.

Biokaasulaitos on iso investointi mutta säästöä tulee siitä, että sen tuottamalla energialla korvataan ostoenergiaa. Jokimaan tilalla tavoite on toteutunut. Reaktorista syntyvällä lämmöllä pidetään kotitalo, konehalli ja käyttövesi lämpimänä. Biokaasulaitoksen generaattori tuottaa sähköä tilan omiin tarpeisiin ja vähän jää myyntiinkin.

Mikäli öljyn hinta pomppaa pilviin tai sen saatavuuteen tulee epävarmuutta, apuun voisi virittää tilan biokaasulaitoksen.

”Jos alkaisi puhdistaa ja paineistaa kaasua, saisi polttoainetta traktoriin”, Ari pohtii.

Kuivike kulkee kaasulaitoksen kautta

Monella maitotilalla kuivaksi puristettua lantaa käytetään lehmien kuivikkeena. Harvinaisempaa on se, että lanta jalostuu kuivikkeeksi biokaasulaitoksen kautta eli se puristetaan mädätysjäännöksestä. Jokimaan tilalla tämä kierto on otettu käyttöön.

Ari Ahosen mukaan siinä on ollut säätöjen ja seulojen kanssa opettelemista. Varsinkin kaasulaitoksen syötön ja kuiviketuotannon rytmityksessä saa olla tarkkana.

”Se on herkkä systeemi. Reaktori elää omaa elämää ja separaattorin pitäisi toimia heti, eikä siinä ole puskuria”, Ari selventää.

Mädätysjäännöksestä eli rejektistä puristettu kuivike on emäksistä, joten oikein käytettynä se ei toimi kasvualustana taudinaiheuttajille. Puristettu kuivike pitää kuitenkin käyttää heti, muuten bakteeritoiminta voi käynnistyä.

Bakteerivaaran takia on myös tärkeää, että vanhat lannat kolataan lehmien alta hyvin pois ennen uuden kuivikkeen tuloa. Jokimaan maitotilalla bakteeriongelmaa ei ole ollut. Jos lannan rejektistä puristettua kuiviketta pitää jatkaa, siihen on käytetty olkisilppua.

Lehmien alta nurmilannoitteeksi

Biokaasulaitoksen rejektistä puristettu kuivike viedään lehmien alta lietteen sekaan ja edelleen lannoitteeksi pellolle.

Ari Ahosen mukaan biokaasulaitoksen kautta kiertänyt liete on helpompi pumpata ja levittää pellolle, eikä se haise. Tämä lannoite on myös nopealiukoista.

Nurmen lannoitus aloitetaan keväällä apulannalla. Kun nurmi on päässyt hyvään kasvuun, levitetään kasvustolle lietettä. Ensimmäisen ja toisen sadon välissä levitetään lietettä lisää.

Hyvällä rehulla ja jalostamalla hyvä tuotos

Jokimaan tilalla on päädytty siihen, että rehu rakennetaan tarkasti ja kunnolla. Jokaisesta rehusadosta ja jokaisesta lohkosta otetaan näyte ja näistä tehdään sopiva seos. Siihen lisätään mäskiä ja tilalle räätälöityä täysrehua.

– On havaittu, että tämä täysrehuratkaisu on kalliimpi mutta se tulee vastaan eläinten terveytenä ja tuotoksena, tiivistää Marjo Ahonen.

Tilan jalostustavoitteina ovat Marjo Ahosen mukaan hyvä tuotos, hyvät pitoisuudet, lypsettävyys ja terveys. Jalostuspalvelut Jokimaan tila hankkii Fabalta.

Faban Essi Paavola on vasta hiljattain aloittanut työn Jokimaan tilan asiakkuusvastaavana ja eläinaineksen asiantuntijana. Hänen mielestä tilalla homma toimii, eläimet voivat hyvin ja pitkäjänteinen jalostustyö kantaa hedelmää. Sonnivalinnat, eläinten arviointi ja ensikoiden rakennearvostelu tehdään Paavolan mukaan yhdessä Marjo Ahosen kanssa.

– Erityisesti mieltä lämmittää se, että nykyisessä holstein-voittoisessa Suomessa voi todistetusti ay-karjallakin saavuttaa huipputuloksia, Paavola lisää.

Jokimaan tilan lehmien keskituotos oli viime vuonna 13 589 EKM kiloa. Ayrshirellä se oli 13 387 EKM kg ja holsteinilla 14 376 EKM kg. Jokimaan tilalla on ollut kuusi satatonnaria.

Tilatiimi kerää osaajat yhteen

Jokimaan tilalla Marjo vastaa jalostuksen suunnittelusta, kirjanpidosta ja vasikoista. Arin vastuulla on mm. siementämiset ja karjan terveys. Tilalla on lääkkeenluovutussopimus eli lehmien piikittäminen onnistuu omin avuin ja eläinlääkärin ohjeilla.

Perheen lapsista Antti on päivittäin mukana tilan töissä ja hänen hommiaan on mm. appeen teko. Antin sisko asuu Helsingissä mutta hän käy usein auttamassa tilan töissä. Toinen perheen tyttäristä on emäntänä Toholammilla.

ProAgrian neuvoja tekee tilalle tukilaskelmat ja viljelysuunnitelmat. Rehun rakentaminen on Hankkijan vastuulla. Palkattuja työntekijöitä tilalla ei ole mutta lomittajaa käytetään säännöllisesti.

Jokimaan tilan oma tilatiimi kokoontuu kerran vuodessa pohtimaan tilan töitä ja tulevaisuutta. Tiimissä on mukana isäntäväen lisäksi mm. eläinlääkäri sekä edustajat meijeristä, ProAgriasta ja Hankkijalta.

Iso muutos työn alla

Tämän kasvukauden aikana Jokimaan tilalla tehdään isoja ratkaisuja. Antti on ottamassa suurempaa roolia tilan hoidosta. Asiantuntija pohtii parhaillaan, rakennetaanko hallintakuvio osakeyhtiön tai yhtymän muotoon. Kiirettä ei pidetä.

”Asia, jonka tekee kerran elämässä, niin haluaa tehdä sen oikein”, Marjo Ahonen kiteyttää.

Jokimaan maitotila, Askola

Marjo Ahosen isovanhemmat tulivat tähän maisemaan 11 muun karjalaisperheen kanssa. He ostivat vapaaehtoisella kaupalla kartanon maat. Jokaiselle perheelle lohkottiin oma paikka, mutta aluksi kartanon navetta toimi yhteisnavettana. Sinne sijoitettiin myös Marjon isovanhempien kuusi lehmää. Vuonna 1986 Marjo ja Ari Ahonen ottivat tilanpidon haltuun 24 lehmällä. Nyt tilalla on 130 lehmää, kaksi robottia ja navetassa on valmiiksi paikka myös kolmannelle.

• Omistajat: Marjo ja Ari Ahonen
• Karja: n. 130 lypsylehmää, valtaosa ayrshireä, loput holsteineja
• Keskituotos: 13 589 EKM kg

Teksti ja kuvat: Lassi Lähteenmäki, Artikkeli on julkaistu Faba-lehdessä 2-2024