Aina pitää olla uusia investointisuunnitelmia

Sulkavantien varrella Liedenpohjassa Virroilla sijaitseva lypsytila elää uutta aikaa. Nuori isäntä Kalle Koivunen otti tilalla ohjakset käsiinsä puolitoista vuotta sitten. Kallen vanhemmat Hannu Koivunen ja Kaija Morri ovat yhtymän osakkaina pienemmällä osuudella ja tilan töissä mukana päivittäin.

Tilan työnjako on muotoutunut sellaiseksi, että Hannu hoitelee ruokintapuolta, Kaijan vastuulla on navetta ja Kalle näkyy varsinkin kesäaikaan enemmän peltohommissa. Moldovalainen Artur on ollut tilan palkkalistoilla jo viisi vuotta. Lisäksi Kallen sisarukset käyvät kesäisin auttamassa tilan töissä. Lomittajaa käytetään myös säännöllisesti.

Yhteistyö kahden sukupolven välillä sujuu hyvin. Vanhemmilla on kokemusta. Kallella on puolestaan tuoreita ajatuksia sekä opiskeluajalta saatua tuoretta tietoa maataloudesta. Navetan toimistossa on iso pöytä, jonka ympärillä talon väki vaihtaa ajatuksia ja hörppää kahvit samalla.

Ukrainan kriisi osui herkkään kohtaan

Maatalousyhtymä Tulimaito perustettiin tuoreimman sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Yhtymän nimi tulee tilan lähettyvillä sijaitsevasta Tulilammesta. Kankaan tila on tilan vanha nimi ja se on Kallen mielestä liian yleinen, näitä tiloja on liian paljon. Tulimaitoja on vain yksi. Seuraava vaihe on muuttaa Tulimaito maatalousyhtymästä osakeyhtiöksi. ”Siinä on tiettyjä etuja verotukseen ja omistukseen liittyen”, Kalle perustelee.

Kalle muistaa lopun ikänsä sukupolvenvaihdoksen ja maatalousyhtymän perustamisen. Siirtymä suunniteltiin huolella mutta suurin yllätys tapahtuikin muualla: Venäjä hyökkäsi Ukrainaan päivä sen jälkeen, kun Kallesta tuli tilan isäntä. Kriisi on heijastunut tilan toimintaan monella tavalla.

”Ensin ihmeteltiin, että mitä tulee tapahtumaan, sitten alkoivat hinnat nousta äkkiä”, Kalle Koivunen muistelee. Lannoitteet kallistuivat nopeasti, samoin sähkö ja monet muut välttämättömyydet. Maidon tuottajahinta alkoi nousta myöhemmin, mutta se nousikin lopulta aika reippaasti. Nyt puolitoista vuotta sodan alkamisen jälkeen hinnat ovat tasaantuneet. Myös maidon tuottajahinta on laskenut mutta ei niin paljon kuin muualla Euroopassa.

Asiantuntijaan luotetaan jalostuksessa

Tulimaidon tilalla on 150 lehmää. Päärotu on holstein. Tilalta löytyy myös muutamia jersey- ja brown swiss-lehmiä. ”Ayrshiret ovat aiemmasta vähentyneet, mutta ei me niitä jätetä, niissä on hyviä yksilöitä”, Kaija kehuu.

Tulimaidon tilalla luotetaan jalostuksessa ammattilaiseen eli Fabaan. Sieltä hankitaan jalostusneuvontaa, siemennyspalvelut, tiineystarkistukset ja mm. tarvikkeita. Tulimaidon tilalla kaikki eläimet genomitestataan ja rakennearvostellaan. Lehmien rakennearvostelupisteiden keskiarvo on 80,3 GP, mikä on erittäin hyvä. Kuluvan kauden tuotos on 12 379 kg EKM.

Tilan pelloista 130 hehtaaria on nurmella ja 70 hehtaaria viljalla. Sato käytetään kaikki oman karjan ruokintaan. Tänä vuonna kuivuus kiusasi alkukesällä ja se heikensi toisen rehusadon kasvua. Myös vilja kärsi alkukesän säistä. Kalle Koivunen on kesällä soitellut naapureita läpi ja saanut sovittua rehun ostosta. Koivunen on tyytyväinen, että naapuristosta on aiemminkin saanut ostettua syötävää oman tilan lehmille.

Ensin investoidaan, sitten maksetaan lainoja

Tulimaidon tilan väellä on yhteinen näkemys siitä, että pitää olla rohkeutta investoida. ”Aina on otettu lainaa, nyt on maksun aika. Jos menee pankin kannalta huonoon suuntaan, niin sitten rupeavat ongelmat kasaantumaan täällä päässä”, Hannu muistuttaa. ”Nyt mennään vuosi kerrallaan, mutta kaikenlaista suunnitellaan, että tila pysyisi pystyssä”, tiivistää seuraavaa polvea edustava Kalle.

Seuraava investointi voisi olla mahdollisesti useamman tilan yhteinen biokaasulaitos. Kalle Koivusen mukaan tästä on naapuruston tilojen kanssa alustavasti puhuttu mutta mitään tarkempia laskelmia ei ole tehty. Mukaan voisi lähteä kymmenkunta kotieläintilaa. Nykytilanteessa biokaasulla olisi kysyntää varsinkin liikennepolttoaineena.

Tulimaidon tilalle ensimmäinen biokaasulaitos rakennettiin jo vuonna 2006. Se oli niitä ensimmäisiä pioneerihankkeita ja silloin tekniikka ei ollut vielä kovin toimivaa. Laitetoimittajia meni nurin ja muitakin ongelmia kasautui matkan varrelle mutta kymmenen vuotta se ehti tuottaa tilalle kaasua.

Vahvan kasvun aikaa

Alkujaan neljän lehmän tila kasvoi nykyisiin mittoihin investointipäätösten myötä. Vuonna 1961 rakennettiin uusi navetta ja sinne sijoitettiin ensin 10 lehmää ja laajennuksen myötä 15.

Hannun ja Kaijan aloittaessa lehmiä oli lypsyssä 30, mutta siihen ei jääty. Uusi kylmäpihatto rakennettiin kokonaan uuteen paikkaan ja lehmäluku tuplaantui taas.

Vuonna 2004 valmistui seuraava investointi ja lehmien määrä nousi 140 yksilöön.  Samalla hankittiin kaksi lypsyrobottia, sillä vanhalla 2×3 tandemasemalla lypsäminen olisi ollut karjan ja tuotoksen kasvaessa liian työlästä.

Investointi lehmien hyvinvoinnille

Tilan viimeisin iso investointi valmistui vuonna 2020. Parsipetien tilalle tehtiin lehmäystävällisemmät syväkuivikeparret, joissa alettiin käyttää kuivikkeena separoitua lantaa. Valaistus uusittiin ledeihin ja samalla vaihdettiin 15 vuotta vanhat robotit uusiin.

Erityistä tässä remontissa oli se, että makuuparsien määrä vähennettiin 144:stä 135 parteen. Vähennyksen myötä tarvittiin vähemmän robotteja eli kolmen vanhan tilalle tuki kaksi uutta tehokasta robottia.

Vähennyksen taustalla oli kaksi syytä: maitomäärä meni turhan usein yli kiintiön ja lehmille haluttiin väljemmät oltavat. Tästä tuli siis lehmien hyvinvointiremontti ja sen hedelmiä poimitaan nyt. Ennen lehmillä oli usein kintereet auki ja aureus-kierteestä ei tahtonut päästä irti.  Nyt tautitapauksia on selvästi vähemmän. ”Kun kintereet ovat kunnossa, hyvinvointi paranee merkittävästi ja tuotos kasvaa”, tiivistää Morri.

Separointi on tarkkaa hommaa

Lannan separointi tuli kolme vuotta sitten uutena juttuna tilalle ja sen kanssa on pitänyt opiskella. Kun syväparsia alettiin täyttää, iski klebsielle-bakteerin aiheuttama utaretulehdus muutaman kerran.

Hannun kokemuksen mukaan separoidun lannan kosteutta pitää seurata parressa tarkasti ja lantaan on hyvä sekoittaa kalkkia sopivan pH:n saamiseksi, jotta bakteeritoiminta pysyisi kurissa.

Lannan separoinnin myötä Tulimaidon tila siirtyi turpeettomaan aikaan eli tilan hiilijalanjälki keveni merkittävästi.

Tulevaisuuteen katsova tila

Kalle Koivusen luotsaama tila on Faban asiakkuusvastaavan Eeva Harhalan (os. Linnainmaa) mukaan todellinen tulevaisuuteen katsova tila, joka ei pelkää kokeilla uusia toimintatapoja.

”Siinä, missä muut tilat saattaisivat jäädä laakereilleen lepäämään ja voivottelemaan vastoinkäymisen edessä, Koivusella pohditaan heti, miten asia kannattaisi jatkossa hoitaa”, Harhala täsmentää.

Koivuset ovat Harhalan mukaan jo pitkään ymmärtäneet karjatalouden kulmakivet eli eläinten hyvinvoinnin ja jalostuksen merkityksen tuloksen tekemisessä. Tilalle on jalostettu tuotostasoltaan ja jalostusarvoltaan korkeatasoinen karja.

Tilalla käytetään paljon lihasonnia karjan heikoimmille yksilöille sekä harkiten sukupuolilajiteltua siementä karjan parhaille.  Yhteistyö tilan väen kanssa on saumatonta ja molempiin suuntiin toimivaa.

”Olen hyvin tyytyväinen tilanteeseen, jossa minuun luotetaan niin paljon, että saan tehdä jalostusvalintoja itsenäisesti, etukäteen yhdessä sovituissa raameissa”, Eeva Harhala sanoo.

Harhala on ollut Tulimaidon eläinaineksen asiantuntijana puolitoista vuotta. Ennen häntä Tulimaidon tilalla kävi Mari Mukka-Koivumäki.

Tulimaito mty

• Omistajat: Kalle ja Hannu Koivunen ja Kaija Morri
• Noin 150 lehmää, joista suurin osa holsteinia, jonkun verran ayrshireä sekä muutama jersey ja brown swiss
• Tuotos 12 379 kg EKM

Teksti ja kuvat Lassi Lähteenmäki. Artikkeli on julkaistu Faba-lehdessä 3-2023