Menestystarinat

Erityisten lehmien karja

Julkaistu 8.12.2022

Ullavalla Männikön tilalla kaikki lehmät ovat erityisiä. Ei vain siksi, että lypsävät hyvin, vaan koska ovat hoitajilleen tärkeitä lehmiä.

”Aina sanotaan, että Suomessa lehmillä on nimet. No, meillä on lempinimetkin!”, nauraa Männikön tilan emäntä Paula Mäenranta. Lehmien seassa kulkiessa Paula jututtaa jokaisen lehmän. Ne ovat leimaantuneet hoitajiinsa jo vasikasta pitäen, sillä hiehokarsinat kierretään päivittäin.

Paulaa on vaikea saada nimeämään karjasta yhtä lehmää toisten edelle, koska kaikki ovat erityisiä. Kuviin päätyy kuitenkin kolme kertaa poikinut Ohdake, joka on parhaimmillaan herutellut 73 kilon päivämaidon, viimeisen 12 kuukauden tuotos on 17 129 kg ja elinikäistuotos jo yli 44 000 kiloa. ”Paras lypsäjä eikä mitään hoitoja. Kaikkien unelmalehmä siis”, Paula hymyilee.

Ohdakkeen emä Manteli lypsää yhä karjassa ja on tuotoksellaan karjan viiden parhaan joukossa. Ohdakkeen isä on VH Broback ja emän isä VH Suarez. Erityisten lehmien karjassa isäntäväkeä harmittaa yhä sopimusmäärien vuoksi tehty harvennus. Lehmiä vähennettiin toistakymmentä, jotta tuotannossa päästiin lähemmäs annettua sopimusmäärää. Pois piti laittaa muutama tiinekin lehmä. ”Nyt sopimusmäärää on saatu lisää, mutta karjan lisääminen on hidasta. On paljon nopeampaa laittaa lehmä autoon”, Petri Rahkola miettii.

Ohdake on karjan paras lypsäjä yli 17 000 kilon vuosituotoksellaan

Karjan keskituotos on 12 500 kg, mikä noin 3,7 prosentin valkuais- ja 4,3 prosentin rasvapitoisuudella on 13 214 kiloa energiakorjattua maitoa. Keskipoikimakerta on noussut 2,7, mikä näkyy tuotoksessa. ”Kyllä sen huomaa, että kun lehmille tulee ikää, tulee myös litroja”, Paula sanoo.

Yhteistyöjalostusta

Jalostussuunnitelma on Paulan ja tilan asiakasvastaava Elina Liedeksen yhteistyötä. Paula valitsee molempien rotujen parhaista sonneista kolme, neljä, joskus useammankin ja Elina tekee parituksen. ”Ensimmäiset neljä vuotta tein jalostussuunnittelun OmatoimiJasulla kokonaan itse, mutta lasten myötä helpotin tässä omaa työtäni.”

Sonnit Paula valitsee tekemällä yleissilmäyksen omaan karjaan. Jos siellä on jokin toistuva puute tai ongelma, valitaan sonnit sitä silmällä pitäen. Kaikkien valittujen sonnien on sovelluttava kaikille karjan lehmille.

”Mutta valitsen vain huippusonneja, sillä jos keskinkertaisen ja tyydyttävän parittaa, voi saada korkeintaan keskinkertaisen. Sen vuoksi haluan aina keskinkertaisellekin lehmälle huippusonnin.”

Liharotusiemennystä tilalla käytetään noin viidennekselle lehmistä. Listalle Paula valitsee paitsi heikommin tuottavia lehmiä, myös lehmiä, joista on jo useampia tyttäriä.

Vaikka kokonaisuus ratkaisee lopullisen sonnivalinnan, on tuotosominaisuuksilla ja robottilypsyn käyttöominaisuuksilla suurin painoarvo. Lypsettävyys karjassa on saatu jalostuksella jo sille tasolle, että siitä Paula on valmis hieman tinkimään. Ensimmäisten vuosien vahva rakennejalostus on tuottanut tulosta, sillä epätäydellisten lypsyjen osuus on vain prosentti, puolitoista. ”Tuotosindeksistä katson aina myös alaindeksit, sillä hyvät pitoisuudet nostavat kokonaisindeksiä, mutta meille maksetaan maitokiloista. Toki pitoisuuksia on aina vara parantaa, mutta ei maitokilojen kustannuksella”, Paula lisää.

Liikaa samaa sukua Paula ei karjaan halua, joten jo paljon käytetyn sonnin jälkeläisiä hän ei valitse. ”Holsteinilla vetimet ovat menneet turhan lyhyiksi. Olen hylännyt monta hyvää sonnia sen vuoksi. Koko on toinen, mitä en toivo kummaltakaan rodulta lisää.”

Siemennykset on jätetty seminologeille, sillä samalla hoituvat tiineys- ja muut hedelmällisyystarkastukset.

Navetan ja tilan asioista Paula Mäenranta ja Petri Rahkola irtaantuvat ravihevosten parissa.

Räätälöidyt rehut

Jalostuksen ohella tuotoksen nousuun yli 13 000 EKM kiloon vaikuttaviksi tekijöiksi Paula ja Petri listaavat erityisesti ruokintaan tehdyt muutokset. Poikineille otettiin käyttöön energialiuos, joka auttoi pääsemään eroon piilevästä ketoosista. Väkirehuruokinta säätyy nyt automaattisesti lehmän tuottaman maitomäärän mukaan. Tämä on vaikuttanut varsinkin loppulypsykaudella olevien lehmien kuntoluokan pysymiseen sopivana. Kun lehmät eivät ole lihavia poikiessaan, ne syövät ja heruvat poikimisen jälkeen paremmin.

Ruokinta perustuu timoteisäilörehuun, omaan ohraan sekä tilalle räätälöityyn täysrehuun ja puolitiivisteeseen. ”Meillä on ollut sama rehumyyjä parikymmentä vuotta, hänen perässään on vaihdettu rehuntoimittajaakin. Muiltakin on toki pyydetty tarjouksia, mutta samaan eivät ole pystyneet eikä kovin herkästi ole haluttu vaihtaakaan rehuja, kun tuotos on hyvä.” Umpilehmät ovat omalla ruokinnallaan ja ne saavat säilörehun lisäksi kuivaa heinää tai hyvää olkea pötsin täytteeksi. ”Umpilehmälläkin pitää olla pötsi aina täynnä”, Paula ja Petri painottavat.

Nurmissa kasvaa puhdas timotei, sillä se sopii sekä ruokintaan että tilan kahden niiton taktiikkaan parhaiten. Lisäksi se on maittavaa. Apilan lisäämistä nurmiin tilalla on mietitty, mutta ruokinta apilapitoisella säilörehulla arveluttaa. ”Valkuaista ei saisi olla liikaa, sillä se vaikuttaa kiertoon. Mutta voihan olla, että apilaa varoo vain tottumuksesta”, Paula ja Petri pohtivat.

Oman työn tulokset

Nykyinen navetta kertoo tilan historian koko Petrin vanhempien tilalla oloajalta. He tulivat tilalle noin 35 vuotta sitten, jolloin ensimmäinen työmaa oli rakentaa navetta. ”Tässä oli silloin 13 hehtaaria peltoa, jokunen lehmä vanhassa hirsinavetassa eikä oikein kunnon traktoriakaan”, Petri kertaa. Vuonna 1987 rakennettu parsinavetta palvelee nyt umpilehmien ja nuorkarjan tiloina. Sen kylkeen vanhaan karjalatoon, laakasiilojen tilalle rakennettiin tilan oman väen voimin uusi navetta, pihatto lypsyasemalla, vuonna 2002.

Vuonna 2009 Rahkolat hakivat lupaa uudelle navetalle, mutta eivät saaneet, joten vanhaa pihattoa jatkettiin robottipihaton mittoihin. Vuonna 2011 tehty laajennus oli ensimmäinen rakennus, jonka työmaalla oli ulkopuolinen kirvesmies. ”Nyt ei tosin enää harmita yhtään, vaikka uutta navettaa ei silloin saatu”, isäntäväki tuumaa kustannustilanteeseen viitaten.

Peltoala riittäisi isommalle karjalle, mutta Petri ei ole enää vakuuttunut, että se toisi suuremmat tulot eikä vain suuremman työmäärän. Parhaillaan navetan vanhempaan osaan ollaan vaihtamassa ritiläpalkkeja, sillä päältäpäin hyvänä säilyneet palkit ovat paikoin syöpyneet alapuolelta. ”Löysimme huonoja palkkeja ja päätimme vaihtaa kaikki ennen kuin sattuu vahinko”, Petri perustelee. Pari vuotta sitten tehty ritiläpalkkien uritus joudutaan tosin nyt uusimaan, mutta sitä Paula pitää pienenä kustannuksena hyötyihin nähden. Vaihtoon on menossa myös toistakymmentä vuotta palvellut lypsyrobotti. Uudempi malli odottaa asennusta syksyn aikana. Navetan ilmanvaihto parani joitakin vuosia sitten ikkunoiden paikalle asennettujen kennoikkunoiden myötä, mikä on Paulan ja Petrin mielestä ollut yksi tärkeä tekijä tuotoksen nousussa.

Ritilöiden uritus on ollut yksi parhaista investoinneista karjan terveyteen. Uudet ritilät uritetaan heti, kun ne saadaan asennettua.

Paula ja Petri hoitavat karjatyöt kaksin, Esko Rahkola auttaa kesän peltotöissä ja tekee metsätöitä. Riitta Rahkola hoitaa kirjanpidon ja auttaa neljävuotiaan Ainon ja kuusivuotiaan Emman hoidossa. Kasvinsuojelua vaille kaikki peltotyöt hoidetaan itse, mutta vanhan isännän työkunnon ja -halujen mukaan joitakin peltotöitä saatetaan siirtää urakoitsijalle lähivuosina. ”Yhtymän purkamista on suunniteltu moneen otteeseen, mutta toistaiseksi on ollut verotuksellisesti järkevämpää pysytellä yhtymänä”, Petri perustelee.