Menestystarinat
Julkaistu 30.9.2022
Kiuruvedellä, Luomu-Suomen pääkaupungissa, sijaitsee Milkkivei Oy, joka sai alkunsa vuonna 2012 viiden yhtiökumppanin voimin. Osakkaita ovat Anna-Saara ja Antti-Lassi Tikka, Ulla ja Matti Kauhanen sekä Markku Siponen. Valtavirrasta poiketen, kyseessä ei ole perheyritys, ja kysymys kuuluukin, miten kolme erillistä kumppania päätyi perustamaan lypsykarjatilan yhdessä.
”Jokaisella osakkaalla oli omalla kotitilalla noin kaksikymmentäviisi lehmää parressa, eikä niissä ollut sellaisenaan tulevaisuutta jatkamiselle. Kaikki tiesivät, että jotain pitäisi ruveta tekemään, jos lypsykarjaa meinasi pitää”, Anna-Saara muistelee. ”Milkkivein tarina alkoi siitä, kun me osakkaat löydettiin toisemme”. Kolmen tahon yhdistyessä mukaan saatiin sopiva määrä peltoa ja työvoimaa arkea ajatellen.
Mielikuviin alkoi nopeasti hahmottua kuva kolmen robotin lypsykarjapihatosta. Lypsyrobotit olivat selkeä valinta, sillä kukaan osakkaista ei enää halunnut ruveta lypsämään. Kahden robotin kokonaisuus tuntui liian pieneltä, neljän liian isolta. Kolme oli juuri sopiva määrä. Ylä-Savon alueella rakennettiin 2010-luvun alussa muitakin saman kokoluokan navetoita, mistä saatiin suuntaa navetan malliin: kolme robottia tuntui sopivan parhaiten kuusiriviseen malliin, jossa ruokintapöydät reunustavat navettaa.
Vuonna 2012 myllännyt eurokriisi vaikeutti rahoituksen saatavuutta. Usko tulevaan ja tahto toteuttaa jo alulle laitettu haave olivat kuitenkin vahvoja, ja vasikoita ostettiin pienellä riskillä naapurien navettoihin kasvamaan uutta navettaa ajatellen. Eläintautitilanne alueella pisti miettimään taktiikkaa eläinten ostojen osalta. Osakkaat päätyivätkin sittemmin ostamaan isomman, seitsemänkymmenen eläimen karjan Pyhäjärven Kopolasta.
Kesällä 2013 päästiin viettämään navetan harjakaisia ja syksyllä lehmät osakkaiden kolmelta kotitilalta saapuivatkin tilavaan ja valoisaan navettaan. Ensimmäisenä kokonaisena tuotantovuonna Milkkivei saavutti 11 500 kilon keskituotoksen ja seuraavana vuonna jatkettiin ylittämällä 12 000 kiloa. ”Vanhat lehmät kiittivät hyvistä olosuhteista”, Anna-Saara toteaa.
Menestyksekästä alkuunpääsyä edesauttoi myös eläinaineksen eteen tehty työ ennen osakeyhtiötä: ”Lypsykarjojen keskituotokset olivat jo vanhoissa navetoissa noin 10 000 kiloa. Kopolan karjasta peräisin olevat ensikotkin lypsivät erinomaisesti, keskimäärin yli 10 000 kiloa ensimmäisellä tuotoskaudellaan”. Eläinten rakenne oli kunnossa, eikä niitä tarvinnut poistaa sen takia, etteivät ne olisi sopineet robotille. Sitten, kun eläimiä oli tarpeeksi, karsimista alettiin tehdä lypsynopeudeltaan hitaista lehmistä.
Kymmenen vuotta sitten alkunsa saanut Milkkivei voi edelleen vahvasti. Tuotantopuolella keskituotos on edelleen reilusti yli 12 000 kiloa, EKM:n kiriessä kohti 13 000 kiloa. Kestävästä, tuottavasta karjasta kertoo eläinten hyvä keskipoikimakerta, 2,83, sekä noin 29 500 kilon elossa olevien eläinten elinikäistuotos. Vähintään 50 000 kiloa lypsäneitä eläimiä on karjassa yli 15 prosenttia.
Milkkiveiltä on kymmenen vuoden aikana palkittu jo kahdeksan lehmää, jotka ovat lypsäneet elämänsä aikana yli 100 000 kiloa. Näistä lehmistä navetassa asustelee edelleen Jännäri ja Inari. Mainittakoon, että yli 120 000 kiloa lypsänyt Inari on satatonnarin tytär ja kaksinkertainen Champion Pohjois-Savon karjakerhon järjestämässä tilatason karjanäyttelyssä, Tila-Mansikissa.
Eläinaineksen kanssa on vuosien aikana saavutettu muitakin onnistumisia. Milkkiveillä järjestettiin vuonna 2016 Faban ÄpyliÄhvääri-tapahtuma, mistä kiitoksena Faba lahjoitti Milkkiveille alkion. Tärpänneestä alkiosta syntyi seuraavana vuonna sonni, josta VikingGenetics kiinnostui ja jonka se päätyi lopulta ostamaan: VR Elektron jalostusarvo on edelleen yli 20.
Tuorein tunnustus hyvin tehdystä työstä saatiin kevään aikana, kun Milkkivei sijoittui 500 parhaan tuotosseurantatilan joukkoon valtakunnallisessa EKM tuotoksen, maitotuotoksen ja poistettujen elinikäistuotoksen vertailussa.
Anna-Saara, Ulla ja Matti hoitavat Milkkivein töitä arkisin. Antti-Lassi ja Markku ovat vakituisissa työsuhteissa yhtiön ulkopuolella ja osallistuvat viikonloppu- ja iltavuoroihin omalla panoksellaan. Jokaisella osakkaalla on päivittäisten arkiaskareiden lisäksi jokin oma vastuualue tilakokonaisuudessa. Roolitus perustuu kaikkien omiin vahvuuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin. Anna-Saara ja Ulla ovat karjavastaavia, Matti huolehtii appeiden teoista ja viljelysuunnittelusta, Antti-Lassi on erikoistunut taloushallintoon ja Markku tukiasioihin.
Vaikka taitoa ja kiinnostusta asioiden tekemiseen löytyisi varmasti omastakin porukasta, on Milkkiveillä haluttu hyödyntää myös ulkopuolisia palveluita: ”On ihan eri asia, kun joku työskentelee jonkun tietyn aiheen parissa päivittäin ja vielä monilla eri tiloilla”, Anna-Saara tuumaa. ”Suunnitelmia seuraamalla voidaan helposti seurata myös syy-seuraus-suhteita ja itse tuloksia”.
Myös hiehojen kasvatus ulkoistettiin vuonna 2016. Sitä ennen hiehoja kasvatettiin osakkaiden vanhoissa navetoissa: ”Pyöritys oli rankkaa ja hiehot haluttiin helpompaan hoitoon. Ulkopuolinen kasvattaja oli meille oikeastaan ainut vaihtoehto, koska sillä saatiin työn määrää vähennettyä”. Hiehojen kasvatuksen on hoitanut Haverinen Marja ja Jari Pulkkilasta. Yhteistyö on sujunut hyvin: ”He keskittyvät hiehojen kasvattamiseen ja me maidontuotantoon”, Anna-Saara summaa hymyillen.
Tilalla ei ole osakkaiden lisäksi muita vakituisia työntekijöitä. Kesäisin tilalle saapuu yleensä harjoittelija. Harjoittelija on ollut useita kertoja Itävallasta kotoisin, mutta viime kesänä Milkkiveillä oli pitkästä aikaa agrologiharjoittelija Savonian Ammattikorkeakoulusta. Tänä kesänä remmiin liittyy agronomiharjoittelija Helsingin Viikistä.
Yksi avain Milkkivein menestykseen on ollut sen suunnitelmallinen johtaminen. ”Kaikki viisi osakasta eivät koskaan olisi kaikki paikalla, jos tapaamista ei tarkoituksella järjestettäisi. Kerran kuukaudessa pyrimmekin istumaan koko porukalla alas, ja jokainen käy oman vastuualueensa ajankohtaiset jutut läpi muille”.
Kun arki ja yhteistyö on suunniteltu rullaamaan vaivattomasti, on tärkeä ylläpitää myös motivaatiota. Pari kertaa vuodessa Milkkivein poppoo suuntaa viettämään vapaampaa aikaa yhdessä. Reissulla käsitellään kuitenkin usein myös esimerkiksi edellisen vuoden tuloksia tai jotain aihetta: viime kerralla aiheena oli rehunteko ja siihen liittyvät muutokset, kun tulevan kesän rehun tekee ensimmäistä kertaa Milkkivein olemassaolon aikana urakoitsija. Motivaation ylläpitämiseksi on kehitetty myös palkkiojärjestelmä, jossa palkkion saaminen perustuu eri aihealueille, kuten peltopuolelle, taloudelle ja eläimille, asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.
Viime keväänä tilan toimintaa kehitettiin ottamalla käyttöön aurinkopaneelit. Tämän kesän suurin muutos toiminnassa koskee rehuntekoa, josta päävastuu on ensimmäistä kertaa urakoitsijalla. ”Haluamme panostaa tehokkaaseen ja napakkaan rehuntekosessioon, minkä lisäksi uskomme ajosilppurilla tehdyn rehun säilyvän paremmin”.
Tuotannossa keskitytään edelleen hyvään EKM-tuotokseen ja terveisiin, hyvin liikkuviin, kaikin puolin vaivattomiin lehmiin. Milkkiveillä eläinten hyvinvointi on aina ollut ja tulee aina olemaan tekemisen keskiössä: tänä keväänä asennettiin uudet parsipedit ja kesälle hankittiin tuulettimet hellestressiä vähentämään ja sitä kautta hedelmällisyysongelmia helpottamaan. ”Tulevaisuuden näkymissä on melko varmasti myös jaloittelutarha. Siitä ollaan jo pitkään puhuttu”, kolmikko tuumaa yksissä mielin loppuun.
Teksti: Heli Tikkanen, kuvat: Heli Tikkanen ja Faban arkisto