Viisi asiaa laidunten loistorjunnasta

Toisinaan, kun ladunkausi on kestänyt muutaman viikon, idylli rikkoutuu. Eläimet alkavat ripuloida ja laihtua. Jos muuta selkeää syytä ei löydy, kannattaa epäiltyjen listalle ottaa sisäloiset. Tiesitkö nämä viisi tärkeää asiaa loisista ja laitumista?

1. Tunnista oireet

Tyypillisimpiä loisten aiheuttamia oireita nuorilla eläimillä ovat heikentynyt rehuhyötysuhde, akuutti ripuli ja näiden seurauksena heikentynyt kasvu. Ongelmien jatkuessa karva muuttuu elottomaksi, eläimet laihtuvat ja niiden vastustuskyky saattaa laskea.

2. Yleisimmät loiset ja niiden leviäminen

Juoksutusmahamadot ja kokkidit ovat yleisimpiä laitumelta saatuja loisia. Niiden elinkierto on simppeli. Loiset tai niiden munat päätyvät tartunnan saaneen eläimen ulosteen mukana maahan, jossa ne kehittyvät tartuntakykyisiksi ja matkaavat syödyn ruohon mukana jälleen uusiin isäntiin. Kylmä ja runsasluminen talvi ei tapa madonmunia, koska lumipeite suojaa niitä pakkaselta. Myös kokkidit ovat kestäviä ja säilyvät talven yli elossa maassa.

3. Ennaltaehkäise

Paras tapa välttyä sisäloisten aiheuttamilta ongelmilta on ennaltaehkäistä ongelmia ja suunnitella laidunnus huolellisesti. Emokarjoilla tavoitteena on väljyys. Kun laidunpinta-alaa on riittävästi, eläinten ei tarvitse syödä lantakasojen ympäriltä, jossa madonmunien ja kokkidien määrä on tyypillisesti suurin.

Myös perinnebiotooppi tai luonnonlaidun voi olla riski. Ottamalla tällaiset laitumet käyttöön vasta keskikesällä voidaan varmistaa se, että niillä talvehtineet loiset ovat ehtineet kuolla. Nuoret eläimet olisi hyvä laittaa alkukesästä ”puhtaalle laitumelle”, jossa ei ole edellisenä kesänä laidunnettu tai laidunalalta on korjattu rehu ennen laidunnuksen aloittamista.

4. Vastustuskyky

Hyväkuntoiset nuoret eläimet kehittävät vastustuskyvyn parhaiten. Vastustuskyvyn kehittymisessä loisia kohtaan tasapainon säilyminen on tärkein asia. Pieni määrä loisia on tarpeen nuorten eläinten vastustuskyvyn kehittymiselle.

Kannattaa muistaa, että ostoeläimet kuuluvat myös sisäloisten kannalta riskiryhmään, joten niiden suhteen tulee olla erityisen tarkkana.

5. Häätäminen näytteiden perusteella

Loisten häätäminenkin on tasapainoilua ja sen tulee perustua lantanäytteisiin, jotta ei suotta luoda lääkkeille vastustuskykyisiä loiskantoja. Karjan loislääkityssuunnitelma laaditaan aina tilakohtaisesti tutkimustulosten perusteella. Ruokaviraston sivuilta löytyy hyvät ohjeet näytteiden ottamiseen ja näyte tulisi aina ottaa useammasta kuin yhdestä eläimestä.

Juttuun haastateltiin HK Scanin terveydenhuoltoeläinlääkäriä Heidi Härteliä. Pidemmän version jutusta löydät huhtikuun Nauta-lehdestä 2/2020!

Teksti: Tuija Simpanen
Kuva: Kaisa Sirkko

Artikkeli Viisi asiaa laidunten loistorjunnasta julkaistu alunperin sivulla Nauta-lehti