Menestystarinat
Julkaistu 19.6.2019
Kyösti ja Saara Marttilan omistama Picnus Oy on monipuolinen tila. Maidontuotantoa on kehitetty voimakkaasti sikatalouden ja peltoviljelyn rinnalla. Karjaan iskenyt agalactiae ei haitannut kehitystä. Terveyden arvostus kasvoi ja nopea toiminta sekä tiukka karsinta nostivat keskituotosta.
Nimi Picnus viittaa vahvasti sikoihin. Päätuotantosuunnaksi pitikin tulla sikatalous, mutta Kyösti, 48, ja Saara, 49, päätyivät osakeyhtiön perustamisen jälkeen laajentamaan navettaa. Lihasiat ja peltoviljely ovat edelleen merkittäviä tuotantosuuntia, mutta maidontuotanto on tärkein ja sitä kehitetään parhaillaan.
Vuonna 2009 valmistuneeseen kahden robotin pihattoon tulee kesällä kolmas robotti. Vanhaa navettaa on laajennettu useasti ja tuorein peruskorjaus valmistuu kesällä. Umpilehmille, poikiville ja myös pikkuvasikoille saadaan näin omat tilat. ”Näillä muutoksilla saadaan eläinliikenne parempaan malliin”, Saara toteaa.
Jo aiemmin eläinten olosuhteita on parannettu ja stressin aiheuttajia on vähennetty. ”Juustoportin tukema käsittelykurssi antoi hyviä työkaluja eläinten ohjailuun ja ryhmittelyyn”, Saara jatkaa.
Tällä hetkellä lypsyssä on noin 140 lehmää ja keskituotos on 11 800 kiloa EKM. Lypsävistä holsteineja on noin kaksi kolmasosaa ja loput ovat ayrshirejä. Laajennusvaiheessa eläimiä ostettiin paljon ja joukossa oli runsaasti pienehköjä ayrshirejä. Ne ovat hiljalleen karsiutuneet ja holsteinit ovat lisääntyneet.
Rodulla ei ole merkitystä, vaan ominaisuudet ratkaisevat. Terveys, hyvä luonne ja robotille sopivuus ovat kaikkein tärkeimpiä asioita. ”Lehmät ovat työkavereita ja mukavien kanssa on kiva tehdä töitä”, Saara toteaa.
Holsteineista ei saa tulla yhtään kookkaampia, eikä arempia. Ayrshiren taso on Saaran mielestä parantunut viime vuosina huomattavasti. Kokoa on tullut lisää ja sorkkaterveys, elinvoima sekä aktiivisuus ovat hyviä, joten niiden osuus saattaa nousta.
Rotujen yhteisiä tavoitteita ovat maidon virtausnopeus ja pitoisuudet. Jalostusasiantuntija Miia Mannila käy tilalla kolmasti vuodessa ja tilaa siemenannokset säiliöön. Saara osallistuu suunnitteluun ja hän myös siementää itse. Seminologit käyvät lomien aikana tai jos kyseessä on hankalampi tapaus.
Kaksi vuotta sitten karjaan iski agalactiae-bakteeri. Saneeraukseen ryhdyttiin välittömästi. Kaikki lehmät testattiin ja niistä 21 oli positiivisia. Näistä 10 teurastettiin välittömästi ja 10 pystyttiin hoitamaan. Hoidetutkin teurastettiin myöhemmin. Onneksi kaikki hiehot saivat negatiiviset tulokset. ”Siitä lähtien on ollut jatkuvaa tiukkaa seurantaa. Eikä saa yhtään hellittää, vaikka tankkimaitonäytteet ovat olleet puhtaita jo lähes vuoden ajan”, Saara kertoo.
Hyviä lehmälinjoja menetettiin, näytteenotto- ja desinfiointikustannuksia kertyi ja saatiin paljon työtä sekä huolia. Onneksi tapahtumilla oli hyviäkin puolia. ”Tuona aikana opettelin robottilypsyn, tuotos nousi 1 000 kilolla ja karjan taso nousi jalostusloikalla. Lisäksi tauti osoitti terveyden merkityksen”, Saara toteaa.
Saneerauksen takia hiehoja tarvitaan paljon. Kaikkiin siemennyksiin käytetään lypsyrotusonneja ja X-Vik-siemenen osuus on lähes 30 prosenttia. ”Hyvä hiehopankki on oltava. Valitsen jatkoon pääsevät siemennysiässä. Genomitestauksen aloitamme heti, kun pääsemme tästä hieman eteenpäin”, Saara kertoo.
Saaran harrastus on tällä hetkellä seurata ja tukea tyttöjen ratsastusharrastusta. Tilalla on shetlanninponi ja kaksi suomenpienhevosta. Kyöstin harrastukset ovat metsätyöt ja metsätaitokisat SM- ja paikallistasolla.
Perheen lapsista Katariina, 16, ja Eliina, 13, käyvät koulua ja Anniina, 20, opiskelee liiketaloutta Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Agrologiksi opiskeleva Matti, 22, on täysillä mukana tilan töissä. Lisäksi hänellä on oma tila. ”Matti on tämän tilan jatkaja. Ei siitä muuta taida tulla”, Anniina tuumaa veljestään.
Teksti Mikko Säynäjärvi, kuvat Timo Aalto
Juttu on julkaistu Faba-lehdessä