<p>Marjo ja Ari Ahosen karja oli jo jonkun aikaa hätyytellyt 12 000 EKM kilon rajaa. Tavoite jäi pitkäksi aikaa saavuttamatta huonon tuurin ja vastoinkäymisten vuoksi. Viime vuosi korjasi tilanteen komeasti, kun 12 000 kilon raja ylittyi tuhannella kilolla ja tulos nousi aina 13 028 EKM kiloon.</p>
<p>Jokimaan tila syntyi sodan jälkeen. Marjon isovanhemmat Antti ja Maria lapsineen asettuivat Askolaan August Eklöf Ab:n tilalle, jonka 12 karjalaisperhettä ostivat. Karja seurasi mukana, ja Marjon äiti Eila kävelikin nuorena tyttönä kuuden lehmän kanssa Porvoon asemalta uuteen kotiin.</p>
<h3>Rakennejalostuksella liikkeelle</h3>
<p>Eilalla oli kolme veljeä, mutta he olivat lapsettomia, joten tila sekä 26-päinen karja siirtyi Eilalta Marjon, 54, ja Arin, 55, haltuun 1986. ”Tuotosseurannassa karja oli ollut jo vuodesta1952 lähtien. Äiti oli innokas jalostaja, mutta rakenteessa oli parantamisen varaa. Aloitimme heti rakenteen jalostuksen ja kiintiöitä haimme useasti”, Marjo kertoo alkuvuosista.</p>
<p>Vanha parsinavetta vaihtui uuteen vinokuivikepihattoon 1995 ja lehmämäärä kasvoi 50 lehmään 2004. Uusi kahden robotin pihatto valmistui marraskuussa 2012. ”Lehmiä oli tuolloin lypsyssä 70, ja poikivia hiehoja oli paljon. Olimme haalineet vanhan pihaton täyteen uuden navetan rakennuspäätöksen varmistuttua”, Marjo kertoo.</p>
<h3>Mainioita persoonia</h3>
<p>Tänään 122-päisestä karjasta valtaosa on ayrshireä. Pieni holstein-joukko on laajennuksen yhteydessä Sikiön karjasta ostettujen eläinten jälkeläisiä. Eivätkä ole ollenkaan hassumpia, sillä niiden keskituotos on yli 14 000 kg EKM. Holsteinien määrä ei ole kuitenkaan kasvanut, vaikkei isäntäväellä ole mitään niitä vastaan.</p>
<p>Ayrshiret, ja etenkin niiden aktiivinen luonne, saavat paljon kehuja. ”Ne ovat mainioita persoonia. Jos navetassa tehdään remonttia, niin aina on ayrshire-porukka vahtimassa. Holsteinit eivät vaivaudu paikalle. Samoin jos aita on rikki, ayrshiret lähtevät karkuteille, mutta holsteinit jäävät kiltisti paikoilleen”, Ari naurahtaa.</p>
<h3>Taidolla ja tuurilla</h3>
<p>Jalostuksessa on kiinnitetty jo kauan huomiota utare- ja jalkarakenteeseen, utareterveyteen sekä lypsettävyyteen. Perinnöllisesti tuotostaso on Marjon mukaan ollut jo kauan riittävä. ”Pitkän ajan tuloshan tämä 13 000 EKM kilon ylitys on. Nyt asiat sujuivat ilman suurempia hankaluuksia. Voi siis sanoa, että oli hyvää tuuria,” Marjo toteaa tyytyväisenä.</p>


<p>Työn sankareita karjassa edustavat 100-tonnarit Yvonne ja Anette. Yvonne (Ullimulli x Johde), GP-80, on lypsänyt tähän mennessä 106 000 kiloa maitoa ja parhaimmillaan 12 200 kiloa. Anette (Orkko x Miqur), VG-85, on ohittanut 103 000 kilon rajan ja kahdeksannen kauden maitomäärä ylti 14 400 kiloon.</p>
<h3>Jalostus geeneissä</h3>
<p>Äidiltään jalostusinnon perinyt Marjo hoitaa karjan jalostussuunnittelun. Tukenaan hänellä on genomitestaus ja rakennearvostelu. Into on periytynyt edelleen Marjon ja Arin vanhemmalle tyttärellä Elinalle. Hän teki agronomiopintojensa pro gradu -työn genomitestauksesta ja hoitaa nyt miehensä Jarnon kanssa lypsykarjaa Toholammilla.</p>
<p>Tilan työt hoituvat pitkälti oman väen voimin. Marjo vastaa karjasta ja sen kirjallisista töistä. Ari osallistuu konetöihin, mutta navetta ja sekalaiset tehtävät vievät pääosin hänen aikansa. Marjon ja Arin poika Antti, 29, hoitaa puolestaan peltotyöt, appeenteon tarvittaessa ja robotin yöpäivystyksen. Lapsista nuorin, Maija, opiskelee ympäristötekniikkaa Aalto-yliopistossa.</p>
<h3>Lisää lehmiä ja puhdasta energiaa?</h3>
<p>Tilan tulevaisuudensuunnitelmat ovat varmasti monelle maidontuottajalle tuttuja. ”Kolmannelle robotille on paikka, mutta peltoa pitäisi saada lisää. Menossa on mietintä- ja velanmaksuvaihe,” Ari toteaa. Haaveissa ovat myös aurinkokennot ja biokaasu. ”Olisi tosi hienoa saada polttoaine tilan koneille omasta laitoksesta,” Ari jatkaa.</p>
<p>Navettatyöt tuntuvat olevan hyvin mieluisia Marjolle ja Arille. ”Navetassa on kiva olla, kun hommat sujuvat”, Ari toteaakin. Lehmät etusijalle asettavalle isäntäväelle harrastuksiksi riittävät sunnuntaiset tanssikurssit ja mökillä saunominen. Antti puolestaan harmittelee hyvien prätkäkelien ja peltotöiden osumista samoille päiville.</p>


<h2><strong>Jokimaa</strong>, Askola</h2>
<ul>
<li>Omistajat Marjo ja Ari Ahonen</li>
<li>122 lehmää, joista 113 ayrshirejä ja 9 holsteinia</li>
<li>Keskituotos 13 171 kg EKM</li>
<li>GenVik-projektissa</li>
<li>Jalostustavoitteet: utare, jalat, utareterveys ja lypsettävyys</li>
<li>Liharotusiemennysten osuus yli 30 %. Blondi ja aberdeen angus</li>
<li>Hiehot vuonna 1995 rakennetussa ja 2004 laajennetussa vinokuivikepihatossa</li>
<li>Kahden Lely A4 -robotin pihatto vuodelta 2012</li>
<li>Peltoa yhteensä 130 ha, rehupinta-ala 100 ha</li>
<li>Metsää 60 ha</li>
</ul>
<p><em>Teksti ja kuvat Mikko Säynäjärvi </em></p>
<p>Artikkeli on julkaistu Faba-lehdessä 3/2019</p>


<p>Jalostusinto sekä kaikkien jalostustyökalujen tehokas käyttö näkyy Marko ja Sanna Savusen holstein-karjassa. Pihatossa on lukuisia tiineitä HI-naaraita ja kovatasoisia nuoria hiehoja. Kaksi hiehoa on päätynyt VikingGeneticsille Hollolaan huuhdeltavaksi. Tärkeimmäksi työvälineeksi Sanna mainitsee genomitestauksen.</p>
<p>Tuomikylätien varrella sijaitseva Yli-Savusen tila on ollut Marko Savusen suvun hallussa jo vuodesta 1546. Ja varmaan säilyy edelleen, sillä Markon ja Sannan nuorimmainen, lukiota käyvä Mikko, on jo päättänyt jatkaa tilanpitoa.</p>
<p>Tilalla on selvä työnjako. Marko, 50, hoitaa rehut ja Sanna, 49, vastaa jalostuksesta ja navettatöistä. Mikko on ollut aina mukana töissä, ja vanhemmat kuuntelevat Mikon mielipiteitä tulevaisuudensuunnitelmia pohtiessaan.</p>
<h3>Kiinnostavat indeksit</h3>
<p>Sanna on hyvin kiinnostunut jalostuksesta ja siksi hän valitsee sonnit tilasäiliöön. Jalostusasiantuntija Jenna Lampinen käyttää FabaJASUssa säiliön valikoimaa. ”Kyllä minä melko paljon aikaa verkkokaupassa vietän. Kiinnostavien indeksien tutkiminen on hauskaa”, Sanna toteaa.</p>
<p>Kaikki lehmävasikat genomitestataan, ja käytössä ovat DNA-korvamerkit. ”Genomitestillä saan nopeasti selville eläimen tason. Jos joltakin tieto puuttuu, niin olen ihan kuutamolla”, Sanna kertoo. Hän korostaa myös rakennearvostelun tärkeyttä.</p>
<h3>Kovatasoista nuorisoa</h3>
<p>Puolet lehmistä siemennetään liharotusonneilla ja kaikki hiehot omalla rodulla. Osalle parhaista käytetään X-Vik-siementä. Hiehojen taso on tällä hetkellä niin hyvä, että ylimääräiset saa myytyä helposti.</p>
<p>Hollolaan on myyty kaksi hiehoa. Onnelix (VH Gizmo x VH Bostrup) on Faban X-alkio-tuotannossa ja VG Paula (Declic x VH Liftoff) aloittaa jalostusalkiotuotannon syksyllä. VG Paulan emä on Nina ja Hannu Hokkasen kasvatti Ala-Rantalan Nelli, josta kerrottiin edellisessä Faba-lehdessä. Sanna osti kaksi Nellin alkioita ja sai niistä VG Paulan lisäksi Bellan. ”Paulan myynti oli helppo ratkaisu. Toinen jäi kotiin ja toisesta sain hyvät rahat. Aion tietenkin ostaa Paulan alkioita”, Sanna toteaa.</p>
<h3>Ihmesonni VH Miracle</h3>
<p>VH Miracle on Sannan ykkössuosikkisonni tyttärien perusteella. Niitä oli yhdeksän ja viisi on edelleen lypsyssä. Yli 12 000 kiloa toisella kaudellaan lypsänyt Lily on mieluisin. Tyylikkäin on puolestaan Lisbeth, EX-90. Myös VH Suarezilla on monta hyvää ja huoletonta jälkeläistä.</p>
<p>Tämän hetken sonneista VH Perth P saa paljon kehuja. ”Pertin utare sopii hienosti robotille ja etenkin kiinnitykset ovat hyvät. Pieni tiukkuus ei haittaa. Ja onhan se väritykseltäänkin hieno”, Sanna naurahtaa.</p>
<p>Viime vuonna VikingGenetics osti tilalta VH Mondial (VH Murano x VH Gant) -nimisen sonnin, mutta se valitettavasti karsiutui. Uusia on onneksi tulossa, sillä HI-tiineyksiä on parhaillaan viisi ja kovatasoisia hiehoja on kasvamassa.</p>
<h3>Innolla mukaan</h3>
<p>Lehmien lisäksi pihapiirissä on hevosia, joilla lähinnä tyttäret ratsastavat. Marko on harrastanut raviurheilua ja Sanna on toiminut kouluratsastustuomarina sekä kasvattanut hevosia. Nyt harrastukset ovat vaihtuneet Markolla metsästykseen ja Sannalla sonnishoppailuun. ”En minä oikeasti sonneja liikaa shoppaile, mutta seuraan tarjontaa tiiviisti”, Sanna naurahtaa.</p>
<p>Lypsikit Livenä -tapahtumaan Savuset suhtautuvat rennosti. ”Ihan innolla mukaan”, Marko tokaisee. ”Toivottavasti ihmiset lähtisivät joukolla liikkeelle. Näkisivät sitten, minkälaisia lehmiä meillä on”, Sanna jatkaa.</p>
<p><em>Teksti Mikko Säynäjärvi, k</em><em>uvat Timo Aalto</em></p>
<p>Juttu on julkaistu Faba-lehdessä</p>
<h2>Yli-Savunen, Ilmajoki</h2>
<ul>
<li>Omistajat Marko ja Sanna Savunen</li>
<li>Lapset Mikko, 16, ja Johanna, 18</li>
<li>Sannan aikuiset lapset aiemmasta liitosta, Sonja ja Silja, ovat muuttaneet jo omilleen</li>
<li>Pääosin holsteineja, lypsyssä viisi ayrshireä</li>
<li>Keskituotos 64: 11 020 kg EKM</li>
<li>Vanha navetta vuodelta 1969</li>
<li>Pihatto ja asema valmistuivat 1998 ja laajennus 2005</li>
<li>Lely-robotti 2015</li>
<li>Hiehopihatto rehulatoon kesällä 2019</li>
<li>Peltoa 70 ha, kaikki nurmella</li>
<li>Metsää 35 ha</li>
<li>Oman väen lisäksi harjoittelijoita kasvukaudella</li>
<li>Säilörehun teko ja lietteenlevitys ulkoistettu</li>
<li>Marko tekee pienimuotoisesti kaivuriurakointia</li>
</ul>
<div class="blog-share text-center"></div>


<p>Luopajärven tila on tuttu VR Freakin kotitilana. Karjasta on valittu jalostusohjelmaan useita muitakin ayrshire-sonneja ja -hiehoja. Nyt hienot ayrshiret ovat saaneet rinnalleen uuteen pihattoon myös muutamia lupaavia jersey-eläimiä.</p>
<p>Kyösti ja Katri Anttilan sekä heidän tyttärensä Annen tila sijaitsee Luopajärven rannalla. Tila ja karja pyörivät oman väen voimin. Katri, 53, ja Kyösti, 59, sekä Annen, 30, puoliso Jarno Rajala hoitavat arkityöt. Anne on ProAgrian palveluksessa ja parhaillaan hän vetää Maidosta Maitoon (MaMa) -hanketta, jossa keskitytään etenkin poikimisen jälkeiseen piilevään ketoosin.</p>
<p>Kyöstin ajasta osansa vie Osuuskunta Maitosuomen hallituksen ja Valion hallintoneuvoston jäsenyydet. Katri puolestaan on ollut jo toistakymmentä vuotta Faban edustajistossa. ”Jalostuksesta kiinnostunutta väkeä on koolla ja se on poikinut mielenkiintoisia keskusteluja. Lisäksi olen saanut vaikuttaa asioihin”, Katri kertoo jäsenyyden annista.</p>
<h3>Houkutteleva jersey</h3>
<p>Karja on lähes täysin ayrshire-karja. Joukossa on yksi holstein ja kolme jersey-risteytyslehmää ja näiden jo melko puhtaita jälkeläisiä. ”Nyt uudessa navetassa olisi mitoituksen puolesta tilaa holsteineille, mutta niitä tuskin tulee. Jerseytä olisi enemmänkin, jos se olisi minusta kiinni”, Anne toteaa.</p>
<p>Lehmät ovat hyvin tasakokoista ja tyylikkäitä. Korkeat pitoisuudet ja hyvä rakenne ovat olleet jo pitkään karjan jalostustavoitteita. Nyt on korostettu robotille sopivaa rakennetta ja lypsettävyyttä. Suuria yksilöitä ei juuri ole, ja siksi jerseyt sopivat mainiosti joukkoon.</p>
<p>Katri on ollut aina kiinnostunut jalostuksesta. Hän teki suunnitelmat itse vuoteen 2000 asti, mutta sen jälkeen työ on tehty yhdessä Faban jalostusasiantuntijan kanssa. Jalostusasiantuntija käy kaksi kertaa vuodessa ja hoitaa päivitykset sekä tilaa annokset säiliöön. ”Miia suosittelee sonneja, mutta kyllä minä niitä itsekin etsin”, Katri toteaa.</p>
<h3>Huipuilla on hinta kohdillaan</h3>
<p>Karja on ollut mukana GenVik-projektissa alusta alkaen. Myös alkiot kuuluvat tilan arkeen. ”Silloin tällöin ostan alkiota ja meillä on ollut myös VG:n sopimushuuhteluja ja muutama hieho on myös myyty Hollolaan. Niistä on saanut heti rahat ja hinta on ollut kohdillaan”, Katri perustellee myyntiä.</p>
<p>Alkio-ostot ja sonnien myynnit ovat tuottaneet komeaa tulosta. ”Parhaan oston tein, kun poikkesimme karjakerhon retkellä Hollolassa. Ostin kolmen alkion paketin ja alkioista syntyivät VR Vario (VR Viljar x VR Faber) ja hieho Viking Puolukka”, Katri kertoo. Sonneja on jo aiemmin myyty VG:lle viisi. Näistä ehdottomasti tunnetuin on VR Freak (Facet x Lindero), jonka poikia ostettiin peräti 13.</p>
<p>Anttiloiden tilalla eletään nyt uudessa vaiheessa ja töitä on paljon. Pihatto ja robotti ovat olleet käytössä vasta puoli vuotta ja vanhan navetan remontti on juuri valmistunut. Silti Lypsikit Livenä -tapahtumaa odotetaan innolla. ”Yli vuoden kestänyt rakennusprojekti saa nyt sopivan päätöksen. Samalla hoidetaan navetan avajaiset ja tuleehan tässä markkikin siivottua”, Anne toteaa.</p>
<p><em>Teksti Mikko Säynäjärvi, kuvat Timo Aalto ja Tuomas Anttila</em></p>
<p>&nbsp;</p>
<h2>Luopajärvi, Mty Anttila, Jalasjärvi</h2>
<ul>
<li>Omistajat Kyösti, Katri ja Anne Anttila</li>
<li>Annen puoliso Jarno Rajala on tilalla töissä</li>
<li>Uusi navetta ja Gean robotti käyttöön joulukuussa 2018</li>
<li>Vanhan navetan muutostyöt valmistuvat kesällä 2019</li>
<li>Robotti ja takakierto vanhan navetan puolella</li>
<li>Gean separaattori, jolla tuotetaan kuivike syväparsiin</li>
<li>Ayrshire-karja, yksi holstein ja muutamia jersey-eläimiä</li>
<li>Keskituotos 50: 10 300 kg EKM</li>
<li>Lehmistä puolet ensikoita.</li>
<li>GenVik-projektissa. DNA-korvamerkit</li>
<li>Remontin valmistuttua lypsävien määrä nousee noin 60 päähän</li>
</ul>


Aihe: jalostussuunnittelu

Artikkelit