Nautalehti

Tunnetko vesipuhvelin?

Vesipuhvelia luullaan usein naudaksi, mutta ne eivät ole samaa lajia. Molemmat ovat märehtijöitä, sorkkaeläimiä ja kuuluvat onttosarvisten heimoon ja nautaeläinten alaheimoon, mutta ne eivät risteydy keskenään. Vesipuhveli on suosittu kotieläin etenkin kuumassa ympäristössä, mutta sopisiko se Suomeen? Millainen vesipuhveli on tuotantoeläimenä?

Vesipuhvelia on pidetty kotieläimenä tuhansia vuosia. Villistä muodosta on aikojen saatossa haarautunut erillinen kesy muoto, josta on jalostettu kaksi päärotua, joki- ja suovesipuhveli. Jokivesipuhveli on jaettu lisäksi useisiin eri rotuihin, joista osa on hyvin erikoistuneita.

Jokivesipuhvelia pidetään Aasiassa ja Euroopassa maidon- ja lihantuotantoeläimenä ja Aasiassa monissa maataloustöissä. Suovesipuhvelin pääkäyttötarkoitus on yleensä vetojuhta.

Vesipuhvelin sanotaan olevan maailman tärkein tuotantoeläin sen perusteella, että suurimman ihmismäärän toimeentulo on riippuvainen nimenomaan vesipuhvelista. Maailman maidontuotannosta noin 13 % tuotetaan vesipuhveleilla. Kuuluisa italialainen mozzarella-juusto tehdään vesipuhvelin maidosta.

Vesipuhveli
Italialainen vesipuhvelilehmä. Italiassa vesipuhvelin maidosta valmistetaan mozzarella-juustoa.

Miten puhveli eroaa naudasta?

Vesipuhvelilla on suuret kaartuvat sarvet, ja aikuisen yksilön paino on 300-600 kg. Nautaan verrattuna vesipuhveli on hidaskasvuisempi ja elää pidempään, jopa yli 30-vuotiaaksi, ja säilyttää hedelmällisyytensä 18-25 -vuotiaaksi. Hiehojen ensimmäinen kiima tulee noin 1,5-3-vuotiaana ja ne poikivat 3,5-6 vuoden iässä. Kiimakierto on 20-34 vuorokautta ja kantoaika noin 330 päivää. Poikimaväli vaihtelee 670-760 pv. Kaksosvasikoita syntyy harvoin.

Vesipuhvelia kuvaillaan nautaa sosiaalisemmaksi; emän ja vasikan välinen suhde on vahvempi ja vieroitus on vesipuhvelivasikalle isompi stressi kuin naudan vasikalle. Vesipuhveli on uteliaampi, rohkeampi ja aktiivisempi kuin nauta.

Karva on harvempaa, sillä karvatuppea kohti on vain yksi karva. Hikirauhasia on vähemmän kuin naudalla ja nahka on paksumpaa. Rakenteeltaan vesipuhveli on nautaa lyhytkaulaisempi ja paksukalloisempi.

Vesipuhvelirotuja ei ole jalostettu niin intensiivisesti kuin nautoja. Ne sopivat niin maidon- kuin lihantuotantoon, ja lisäksi vetojuhdaksi. Vesipuhvelit ovat märehtijöitä ja hyödyntävät tehokkaasti karkearehua. Ihonalaista rasvaa on enemmän ja lihaksensisäistä vähemmän kuin naudalla. Vesipuhveli viihtyy nimensä mukaisesti vedessä ja rypee mielellään.

Vesipuhveli
Vesipuhvelirotuja ei ole jalostettu niin intensiivisesti kuin nautoja.

Vesipuhvelille sopivat olosuhteet

Pohjolan oloissa vesipuhveleita on ainakin Kanadassa ja Iso-Britanniassa. Tanskassa on vähäisiä määriä ja Ruotsissa joitakin vesipuhvelitiloja, joilla on pienimuotoista maidontuotantoa.

Vesipuhvelit tarvitsevat kylmällä ilmalla hyvin tuulelta ja kosteudelta suojaavan rakennuksen. Australialaisen hoito-oppaan mukaan jokivesipuhvelilla on suovesipuhvelia parempi kylmänsieto, joten sillä on todennäköisesti tämän vuoksi paremmat resurssit selviytyä Suomessa kylmään aikaan. Olennaista on totuttaa eläimet kylmään vähitellen. Suomen olosuhteissa liika kuumuus ei muodostune ongelmaksi vesipuhveleille, jos ne laiduntavat ja laitumella on rypemispaikka ja varjoa. Yleisesti ottaen vesipuhvelit sopeutuvat ääriolosuhteisiin huonommin kuin naudat.

Vesipuhvelin pötsin mikrobisto eroaa naudan vastaavasta ja puhveli pystyy hyödyntämään heikkolaatuista karkearehua nautaa tehokkaammin. Kuiva-aineen syönti on noin 30 % pienempi kuin naudan. Lypsävän vesipuhvelilehmän kuiva-aineen syönti vaihtelee 14-22 kiloon vuorokaudessa.

Vesipuhveli tarvitsee juomavettä 25-30 % nautaa enemmän, eikä sitä saa pitää ilman juomavettä yli 12 tuntia. Vesipuhvelit tottuvat suolaiseenkin juomaveteen, kunhan muutokset tehdään vähitellen.

Vesipuhveli ja vasikka
Vesipuhvelit sopeutuvat ääriolosuhteisiin huonommin kuin naudat.

Puhveli on aktiivinen ja vaatii tilaa

Aktiivinen vesipuhveli ei sovellu parteen kytkettäväksi. Vesipuhveleiden tulisi päästä kesäaikaan laitumelle, ja pitkä laidunkausi olisi suotava. Laitumella tulisi olla vesialue, kosteikko tai rypemispaikka sekä varjoa. Ulkojaloittelumahdollisuus pitäisi olla myös laidunkauden ulkopuolella.

Vesipuhveli on sosiaalinen laumaeläin ja tarvitsee naudan tavoin lajitovereiden seuraa. Sitä ei siis saisi pitää yksin, esimerkiksi harraste-eläimenä, eikä yhtä yksilöä tule pitää tarpeettomasti muusta laumasta erotettuna.

Ulkomailla vesipuhvelilehmien ja -vasikoiden joukossa pidetään yleensä myös sonneja, ainakin aika-ajoin, koska vesipuhveleiden keinosiemennys ei ole kovin menestyksekästä. Aikuiset sonnit voivat olla aggressiivisia.

Vesipuhvelin käsittely tulee aloittaa varhain vasikkana ja käsittelyn pitää olla säännöllistä. Vesipuhvelia ei saa ahdistaa nurkkaan, vaan sillä pitää aina olla mahdollisuus väistää tai paeta ihmistä. Pysyvät rutiinit ovat puhveleille tärkeitä.

Vesipuhveleita ei yleensä nupouteta, mutta jos näin halutaan tehdä, nupoutus tulisi tehdä mahdollisimman nuorena, toteaa vuodelta 2003 oleva Australian vesipuhvelin hyvinvointikoodisto. Kivunhoito on vastaavaa kuin naudalla. Vesipuhvelivasikalla on vastasyntyneenä heikompi imemisrefleksi kuin naudan vasikalla ja vaikeuksia hyväksyä maitoa muualta kuin emostaan.

Vesipuhvelit vedessä
Vesipuhvelin laitumella tulisi olla vesialue, kosteikko tai rypemispaikka.

Vesipuhveli tuotantoeläimenä

Vesipuhvelit ovat hyvin herkkiä ympäristön ärsykkeille ennen lypsyä ja lypsyn aikana. Intensiivisessä ja tehokkaassa maidontuotannossa Italiassa käytetään monilla tiloilla rutiininomaisesti oksitosiinipistoksia maidon laskeutumisen parantamiseksi.

Vesipuhvelin lypsäminen vaatii enemmän taitoa kuin naudan lypsäminen. Vesipuhvelin maidon laskeutuminen ja lypsy vaatii lypsäjältä rauhallisuutta ja hyvää eläinten käsittelyä. Helppoa lypsettävyyttä voi myös jalostaa.

Vesipuhveli lypsetään samoilla lypsykoneilla kuin lehmä, mutta lypsykone säädetään vesipuhveliasetuksin. Vesipuhvelilehmän utareen tyhjentymistä voi olla vaikeaa arvioida, ja tyhjälypsy voi tuottaa ongelmia.

Vesipuhvelit kasvavat hitaasti, joten ne eivät ole kaikkein tehokkaimpia lihantuotantoeläimiä. Maailmalla intensiivisessä maidontuotannossa sonnivasikat todennäköisesti lopetetaan heti syntymän jälkeen, koska lihaksi kasvattamista pidetään kannattamattomana.

Vesipuhvelin liha on laadultaan hyvää ja ravitsemuksellisesti parempaa kuin naudanliha, koska siinä on vähemmän tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia sekä enemmän proteiinia. Pitkä kasvatusaika tarkoittaa, että vesipuhvelin liha on arvokkaampaa kuin naudan. Välimeren rodun jokivesipuhveleiden optimaalinen teuraspaino on 450-500 kg. Laidunolosuhteissa kasvatettujen vesipuhveleiden optimaalinen teurasikä on noin kaksi vuotta.

Maidon- ja lihantuotannon lisäksi vesipuhvelia voidaan hyödyntää luonnonhoitotyössä monimuotoisuuden edistäjänä.

Lähteet: Eläinten hyvinvointikeskus EHK, Wikipedia

Kuvat: pixabay.com

Artikkeli Tunnetko vesipuhvelin? julkaistiin alunperin sivustolla Nauta-lehti.