Kiikarissa

Lisääntyvätkö rahat laskemalla? 

Tätä kirjoittaessani elämme poikkeuksellisia aikoja maataloudessa ja koko yhteiskunnassa. Järjetön sota aiheuttaa suuren inhimillisen kärsimyksen ja kansainvälisen kuohunnan lisäksi kustannusshokin suomalaisillakin maatiloilla ja koko ruoan tuotantoketjussa. Aika näyttää, miten tilanne aikanaan asettuu. Varmaa on vain se, että lopulta ratkaisut löytyvät ja ruokaa tuotetaan Suomessa edelleen. 

Kustannuskriisissä talouden tunnuslukujen seuranta ei yleensä ole hauskaa, vaikka se on silloin entistä tärkeämpää. Aikanaan talousraportit nähtiin osassa yrityksiä jonkinlaisina historiakatsauksina, joilla lähinnä tuotettiin tietoa verottajalle. Tämä oli yleistä myös maatilayrityksissä. Tunnuslukujen pitäisi kuitenkin ennen kaikkea antaa tietoa siitä, mitä yrityksen on tehtävä, jotta sen taloudellinen tulos olisi mahdollisimman hyvä. Talouden raporteilla pitää siksi olla mahdollisimman suora kytkentä tuotantoon, tulevaisuuteen ja käytännön tekemiseen niin, että ne palvelevat yrityksen päivittäistä johtamista. 

Karjatiloilla on käytettävissään poikkeuksellisen hyvät työkalut tähän.  Olen varma, että monien pörssiyritysten johtajat ja controllerit olisivat kateellisia, jos saisivat käyttöönsä esimerkiksi Bisnes+ -raporttien kaltaisen mittariston yrityksestään. Mittarit eivät siellä kerro pelkästään tilan tuloksesta, vaan vertaavat sitä muihin – siihen, mikä tulostaso olisi mahdollista saavuttaa. 

Faban asiantuntijoilla ja Emovetin eläinlääkäreillä on käytössään myös tanskalainen SimHerd – laskentamalli, jolla tila voi simuloida erilaisten eläinaineksen tai terveyttä koskevien päätöksien euromääräisiä vaikutuksia katteeseen. Tämä merkitsee sitä, että tilalla on ennuste jonkun ratkaisun tulevasta tuotosta, ei pelkistä kustannuksista. 

Oikea tilannetieto tarvitaan, jotta oikeita päätöksiä voidaan tehdä. Niiden avulla lopulta noustaan tästäkin tilanteesta. 

Kalle Leino 

Kirjoittaja on Faban terveydenhuolto- ja tuotantopalveluiden tuoteryhmäjohtaja sekä Emovet Oy:n toimitusjohtaja. kirjoitus on julkaistu aiemmin Faba-lehdessä 2/2022