Nautalehti

Elämää naudan iholla

Eläinlääkäri Seppo Saari Patovetistä luennoi joulukuussa 2021 Eläinlääkäripäivillä nautojen ulkoloisista ja niiden häädöstä. Hän aloitti toteamalla kuivasti, ettei eläinlääketieteessä ole tapahtunut tällä saralla merkittävää kehitystä sitten 1980-luvun. Tutkimustuloksia suomalaisten nautojen ulkoloistilanteesta on vähän ja selvitykset ovat vuosituhannen vaihteesta.

– Ulkoloisethan eivät sinänsä naudoilla ole harvinaisia. Niitä on paljon, mutta yleensä ne aiheuttavat vain lieviä iho-oireita, Saari kertoi.

Merkittävimmät Suomessa nautaa vaivaavista niin sanotuista pysyvistä ulkoloisista ovat täit, väiveet ja Chorioptes bovis -punkki. Ohimenevää haittaa voivat aiheuttaa puutiaiset, paarmat, hyttyset, polttiaiset ja mäkäräiset. Vertaimevät hyönteiset voivat myös levittää tauteja.

Karvapeitteessä kuhisee

Täit ovat Suomessa melko harvinaisia, mutta niitä tavataan varsinkin nuorilla eläimillä. Useimmiten täitä löydetään kaulan, pään, helluvaisen ja selän alueelta sekä raajojen välistä. Täitartunnat ovat usein oireettomia, mutta osaan tartunnoista liittyy kova kutina ja sen seurauksena levottomuus, kasvun hidastuminen, huono karva, sekundaaritulehdukset iholla ja tuotoksen lasku. Koska täi on verenimijä, voi voimakkaasta tartunnasta aiheutua jopa anemiaoireita.

Naudan väive lienee tavallisin naudan ulkoloisista Suomessa. Väive on puolitoistamillinen litteä hyönteinen, jonka koko elämänkierto tapahtuu naudan karvapeitteessä. Ne suosivat erityisesti pään ja kaulan alueen sekä hännän tyven karvoitusta. Voimakkaita väivetartuntoja tavataan joskus nuorilla tai huonokuntoisilla eläimillä, ja tartunnat ovat yleensä runsaimmillaan sisäruokintakauden aikana, erityisesti kevättalvella. Usein tartunta on oireeton, mutta kutinaa saattaa kuitenkin esiintyä. Kutina saa eläimet hankaamaan itseään karjasuojan rakenteisiin, ja hankauksen seurauksena iho vaurioituu. Vaurioitunut iho on altis bakteeritulehduksille.

Häntäkapin aiheuttaa 0,3-0,5 mm:n pituinen Chorioptes-punkki, joka aiheuttaa raajojen ja hännän juuren kutkan. Häntäkapia tavataan vuohisista, hännäntyvestä, nivusista, utareen takapinnalta ja utareesta sekä pään alueelta.

– Väittäisin että tämä on ongelmallisin ulkoloinen suomalaisilla nautatiloilla, Saari totesi.

Monien muiden ulkoloisten tapaan Chorioptes-punkit ovat runsaimmillaan sisäruokintakauden aikana. Yleensä useampi eläin karjassa oireilee. Oireina voi olla kutiavia, hilseileviä, rupisia ihomuutoksia punkin suosikkialueilla, mutta usein tartunta on kliinisesti oireeton. Silti voi esiintyä voimakkaastakin kutinasta aiheutunutta hankaamista, levottomuutta ja tuotoksen laskua. Punkki on erittäin hankala häätää karjasta.

Punkki
Häntäkapin aiheuttaa pieni punkki Chorioptes bovis.

Nuo lentävät kiusankappaleet

Paarmat lienevät kaikille tuttuja. Heimoon kuuluu yli 4000 lajia, joista meillä eläinlääketieteellisesti merkittävät lajit kuuluvat nauta- eli hevospaarmojen, suppupaarmojen ja sokkopaarmojen sukuihin. Paarma läpäisee ihon terävillä suuosillaan ja imee vaurioon tihkuvan veren. Tämä tuottaa naudalle kipua, ja paarma joutuukin usein hännänhuiskauksen tai muun häätämisen seurauksena vaihtamaan kohdetta, joka tekee siitä merkittävän tartuntatautien levittäjän.

Mäkärät ovat pienikokoisia (1,5-5 mm), kärpästä muistuttavia kaksisiipisiä. Mäkärä vaurioittaa ihoa sahamaisilla suuosillaan ja imee verta vauriosta. Imemisen aloittanut naaras ei säikähdä pienistä, ja jatkaa yleensä muutamia minuutteja kestävää verenjuomista häirittynäkin. Mäkärät vaativat lisääntyäkseen virtaavaa vettä.

Polttiaiset ovat 1-2 mm pituisia lentäviä hyönteisiä. Nautapuolella ne tunnetaan etenkin sinikielitaudin levittäjinä, ja ne voivat levittää monia muitakin tauteja. Osa polttiaislajeista on verenimijöitä, osa puolestaan vaurioittaa ihoa ja käyttää ravinnokseen ihovaurioon tihkuvaa verta ja kudosnestettä. Polttiaiset jättävät jälkeensä kutisevan ja kirvelevän pistojäljen.

Polttiaisten kannalta suotuisina kesinä naudat voivat joutua massiivisten polttiaishyökkäysten kohteeksi. Tällöin naudat ovat levottomia, ja niillä esiintyy yleisesti ihoreaktioita. Kutinaoireet ja hankaamisen seurauksena syntyneet ihovauriot ovat tavallisia löydöksiä polttiaisten vaivaamilla naudoilla. Yleensä polttiaisten massaesiintymät kuitenkin katoavat nopeasti, ja naudat toipuvat.

– Polttiaisten ikävyys on siinä, että ne eivät kunnioita suomalaista loka-marraskuuta, vaan ovat aktiivisia viileälläkin, jopa +4 asteessa. Tuulisella laitumella polttiaisia ei esiinny, koska niillä on suuret siivet ja tuuli vie ne mennessään, Saari kertoi.

Osa eläimistä kehittää voimakkaan yliherkkyyden polttiaisille. Tämä on yleisempää hevosilla, mutta polttiaisyliherkkyyttä voi esiintyä myös naudalla.

Culicoides-polttiainen
Culicoides -lajin polttiaiset levittävät märehtijöiden sinikielitautia.

Torjunta nojaa perinteisiin

1980-luvun jälkeen nautojen ulkoloisten häädössä ja torjunnassa ei ole tapahtunut merkittävää kehitystä, Saari kertoi. Vaikka lemmikkieläinten ulkoloishäätöön on 2000-luvullakin rekisteröity useita moderneja lääkevaihtoehtoja, naudan ulkoloishäätö perustuu edelleenkin synteettisten pyretroidien ja makrosyklisten laktonien käyttöön. Tähän vaikuttavat osaltaan niin ympäristösyyt kuin naudan rooli osana elintarvikeketjua.

Uudet lääkeinnovaatiot ovat epätodennäköisiä myös lähitulevaisuudessa, Saari totesi.

– Ratkaisuja loisongelmiin joudutaan etsimään esimerkiksi eläinten pidosta. Jotkin tahot ovat myös alkaneet huomioida tätä jalostuseläinten valinnassa. On esimerkiksi nautalinjoja, joita punkit hylkivät, ja ne ovat jopa tappavia kiinnittyneille punkeille, Saari kertoi.

Biologinen torjunta esimerkiksi tiettyjen sienilajien avulla on eräs mahdollisuus. Ulkoloisten geenimanipulaatiotakin on kokeiltu ja pisimmälle on edetty polttiaisten kohdalla. Hyviä tuloksia on saavutettu manipuloimalla tietyn seudun polttiaiskantaa niin, että se on lisääntymiskyvytön.


Teksti: Sanna Lohenoja
Kuvat: Sanna Lohenoja ja Wikimedia Commons / Alan R Walker

Artikkeli Elämää naudan iholla julkaistiin alunperin sivustolla Nauta-lehti.