Nautalehti

Nupo – Syntyjään sarveton, osa 4: Nahkasarvet ovat monimuotoiset

Kuva: Amerikkalainen hereford-sonni, jolla on nahkasarvet.

Toisinaan kohtaa yllätyksen – syntymänupolle eläimelle alkaakin kehittyä sarvenaiheet. Kyseessä ovat nahkasarvet. Mitä ne oikein ovat, ja miten ne periytyvät?

Eläimen kehittyessä näiden sarvenaiheiden kasvu saattaa pysähtyä ja sarvenalut jäävät vain pieniksi tyngiksi. Toisinaan niistä voi kuitenkin kasvaa melko suuret, oikeita sarvia muistuttavat ulokkeet. Osalla eläimistä sarvet ovat kokeiltaessa selkeästi irtonaiset, kun taas osalla sarvet voivat tuntua siltä, että ne olisivat otsaluussa kiinni tavallisen sarven tavoin.

Nahkasarvia voi olla vaikea tunnistaa

Syntymänupolle eläimelle kasvavat sarvet ovat niin kutsutut nahkasarvet, joiden muodostuminen ja periytyminen eroaa suuresti tavallisista sarvista. Suurin eroavaisuus tavallisiin sarviin on se, että nahkasarvien luinen ydin ei ole yhteydessä otsaluuhun tai yhteys on osittainen. Yhteyden puuttuminen saa sarvet tuntumaan kokeiltaessa irtonaisilta. Nahkasarville ei myöskään kehity sarville tyypillistä sarvionteloa, joka on yhteydessä otsaonteloon.

Nahkasarvet ovat hyvin monimuotoiset, ja eri yksilöiden välillä sarvien ulkomuoto voi vaihdella suurestikin. Tästä johtuen sarvien ja nahkasarvien erottaminen toisistaan voi olla toisinaan haastavaa.

Nahkasarvien kehittymisessä on eroa myös sukupuolten välillä. Sonneille nahkasarvet kasvavat aikaisemmin ja ovat havaittavissa jo 4-6 kuukauden iässä. Hiehoille nahkasarvet kehittyvät myöhemmin ja ovat havaittavissa vasta noin 9-18 kuukauden iässä tai myöhemmin. Myös koon suhteen on sukupuolten välillä vaihtelua. Hiehoilla nahkasarvet ovat usein selkeästi pienemmät ja irtonaisemmat kuin sonneilla.

Röntgenkuvat tavallisesta sarvesta (A) ja tyypin 2 nahkasarvesta (B). Kuvassa A on 5-vuotias sarvellinen lehmä, kuvassa B puolestaan 4-vuotias nahkasarvellinen lehmä. Kuvasta voidaan havaita: 1) muutos kallon muodossa, 2) otsasauman tiheämpi luutuminen (aiheuttaa kallon muodon), 3) otsaluun ja sarven luisen ytimen yhteyden puuttuminen, 4) otsaluun vetäytymisen puuttuminen, 5) sarven onton ytimen puuttuminen. (Lähde: Capitan et al. 2011)

Tarkkaa periytymistapaa ei tunneta

Kuten nupouden kohdalla, on nahkasarvienkin tarkka periytymistapa tutkijoille vielä mysteeri. Silti yleinen uskomus on, että sarvien, nahkasarvien ja nupouden ilmenemiseen vaikuttaa kaksi eri alleeliparia: Polled (nupous / sarvellisuus) ja Sc (scurs eli nahkasarvet). Nupouden suhteen tutkimustulokset viittaavat siihen, että periytymiseen vaikuttavat geenit ja säätelytekijät löytyvät kromosomista 1. Nahkasarvien osalta tilanne on kenties vielä monimutkaisempi.

Erään tutkimuksen mukaan nahkasarvien Sc-geeni sijaitsee kromosomissa 19, mutta toisten tulosten mukaan kyseessä voisi olla kromosomissa 4 sijaitsevan TWIST1-geenin mutaatioiden aiheuttama tila.

TWIST1-geenin mutaatioiden tiedetään ihmisillä aiheuttavan Saethre-Chotzenin oireyhtymää, joka aikaansaa kallon saumojen ennenaikaisen luutumisen ja siten epämuodostumia esimerkiksi kallon muotoon, joka näkyy oheisessa kuvassa eläimellä B.

On myös mahdollista, että vaikuttavia tekijöitä on naudoilla useita, jolloin voitaisiin puhua tyypin 1 ja tyypin 2 nahkasarvista.

Sukupuoli ja rotu vaikuttavat

Tutkimustulokset ovat antaneet viitteitä siitä, että nahkasarvien periytyminen tapahtuisi eri tavalla eläimen sukupuolesta ja rodusta riippuen. Tämä tukee teoriaa erityyppisistä nahkasarvista.

Yleinen olettamus on, että Sc-geenin ilmentyminen on sukupuolisidonnaista, sonneilla dominoivaa ja naarailla resessiivistä, kun eläin on heterotsygootti sekä nupous- että Sc-geenin suhteen. Tällöin eläimen genotyyppi olisi siis nupouden suhteen Pp (toisessa muodossaan ilmaistuna POC) ja Sc-geenin suhteen Sc/sc. Taulukossa 1 on esitetty genotyyppien eri vaihtoehdot ja niiden eri ilmenemismuodot eläimen ulkoasussa. Tällä tavoin periytyviä nahkasarvia voitaisiin kutsua tyypin 1 nahkasarviksi.

Toisessa tutkimuksessa tulokset viittasivat siihen, että charolais-rotuisilla eläimillä nahkasarvet periytyisivät kaikilla yksilöillä resessiivisesti sukupuolesta riippumatta. Tämä tarkoittaisi sitä, että vain Sc/Sc alleeliparin perineiden eläinten ulkoasussa nahkasarvet olisivat havaittavissa. Tämän periytymistavan nahkasarvia on tutkimustuloksissa kutsuttu tyypin 2 nahkasarviksi.

Tietojen tallennus on tärkeää!

Tutkimuksen ja eläinten tietojen tarkastelun kannalta on tärkeää, että myös tiedot eläinten ulkoasusta tallennettaisiin eläinten tietoihin. Erillistä testiä nahkasarvien testaukseen ei tällä hetkellä ole tarjolla, mutta nahkasarvien parissa tehtävä tutkimustyö auttaa tutkijoita ymmärtämään nupoutta ja sarvien kehitystä entistä laajemmin. Parhaimmillaan nahkasarviin keskittyvä tutkimustyö voi auttaa nupouden periytymismekanismin selvittämisessä.

Teksti: Sonja Närkki, palveluvastaava, Fabalab-palvelut

Jutun voit lukea myös syyskuun Nauta-lehdestä 4/2021!

Juttusarjan edelliset osat:

Lähteet:

  • Aldersey, J. E., Sonstegard, T. S., Williams, J. L. and Bottema, C. D. K. 2020. Understanding the effects of the bovine POLLED variants. Stichting International Foundation for Animal Genetics 51: 166–176.
  • Capitan, A., Grohs, C., Gautier, M. and Eggen, A. 2009. The scurs inheritance: New insights from the French Charolais breed. BMC Genetics 10:33.
  • Capitan, A., Grohs, C., Weiss, B., Rossignol, M.-N., Reversé, P. and Eggen, A. 2011. A newly described bovine type 2 scurs syndrome segregates with a frame-shift mutation in TWIST1. PLoS ONE 6(7): e22242.
  • Medugorac, I., Seichter, D., Graf, A., Russ, I., Blum, H., Göbel, K. H., Rothammer, S., Förster, M. and Krebs, S. 2012. Bovine polledness – An autosomal dominant trait with allelic heterogeneity. PLoS ONE 7(6): e39477.

Artikkeli Nupo – Syntyjään sarveton, osa 4: Nahkasarvet ovat monimuotoiset julkaistiin alunperin sivustolla Nauta-lehti.