Nautalehti

Nupo – Syntyjään sarveton, osa 1

Vuoden 2021 aikana uusi juttusarja Nupo – Syntyjään sarveton tulee pureutumaan syvällisemmin nautojen nupouteen. Sarjassa käsitellään niin nupouden periytymistä, DNA-testausta, nahkasarvia kuin tutkimusten ja tulevaisuuden näkymiä esimerkiksi geenieditoinnin rintamalla.

 

Sarvettomuudesta on karjataloudessa monia hyötyjä. Sarvettomuus lisää esimerkiksi hoitajien työturvallisuutta ja vähentää tapaturmariskiä eläinten välillä. Hyötyjen takia sarvellisina syntyvät vasikat usein nupoutetaan pian syntymän jälkeen. Vanhemmilta eläimiltä sarvet voi poistaa tarvittaessa sahaamalla.

Nupot eläimet ovat synnynnäisesti sarvettomia. Kyseessä on siis ominaisuus, joka periytyy ja jota voidaan jalostaa. Sarvettomuudesta saatavien hyötyjen lisäksi nupoudella voidaan katsoa olevan eläinten hyvinvointiin liittyviä näkökulmia. Nupoudella voi saavuttaa myös taloudellisia hyötyjä. Sarjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan kuitenkin ensin sarvia ja niiden kehitystä ja anatomiaa.

Sarvenaiheiden kehitys

Naudoilla sarvien kehitys alkaa jo ensimmäisen tiineyskolmanneksen aikana, kun sikiön päälaen ihossa alkaa tapahtua muutoksia. Naudan iho koostuu kolmesta kerroksesta kuten ihmiselläkin. Kerrokset ovat orvaskesi (epidermis), verinahka (dermis/corium) ja ihonalaiskudos (hypodermis/subcutis). Tiineyden alkuvaiheessa ihon soluja alkaa kertyä päälaelle ja ensimmäisen tiineyskolmanneksen jälkeen sikiön päälaella voidaan havaita jo pienet epidermiksen eli ihon uloimman kerroksen paksuuntumat tulevien sarvenaiheiden kohdalla. Luisen sarvenaiheen irrallinen rustoinen alkupiste kehittyy paksuuntuneen epidermiksen alle vain hieman ennen vasikan syntymää tai pian syntymän jälkeen. Sarvenaiheet ovat siis vasikan syntyessä irrallaan otsaluusta.

Sarvenaiheen poikkileikkaus. (Kuvan lähde: Bones and Cartilage: Developmental and Evolutionary Skeletal Biology. 2nd edition.)

Vasikan synnyttyä sarvenaiheen kohdan voi käsin tuntea, mutta ihossa kasvaa vielä karvaa. Karvan pyörteet paljastavat usein sarvenaiheiden kohdat päälaella. Ihossa esiintyy tässä vaiheessa vielä ihon elimiä kuten hiki- ja talirauhasia. Noin kuukauden iässä epidermiksen toiminta muuttuu ja sarvien kasvu alkaa. Tässä vaiheessa sarvenaiheen kohdalla olevat rauhaset surkastuvat pois ja sarvenaiheet muuttuvat karvattomiksi. Sitä, miten karvatuppien muodostuminen lakkaa ja sarven kasvu alkaa, ei tarkemmin kuitenkaan vielä tunneta.

Sarvien kasvu

Sarvien kasvun aikaansaavat siis muutokset ihossa eikä esimerkiksi otsaluussa, kuten voisi helposti ajatella. Tämä on osoitettu tutkimuksissa siirtämällä sarvenaiheen kohdalta ihoa muualle kehoon, jolloin sarven kasvu on aktivoitunut siirrännäisen kohdalle.

Epidermis aktivoi luusolujen toiminnan, jonka seurauksena sarven luinen ydin alkaa kasvaa. Myös iho muuttuu sarvien kasvun myötä. Sarvissa ei ole lainkaan ihonalaiskudosta, vaan epidermiksen alla oleva dermis kiinnittyy suoraan sarven luisen ytimen luukalvoon. Eläimen kasvaessa sarvi kiinnittyy otsaluuhun. Sarven kiinnittymiseen liittyvät yksityiskohdat ovat tutkijoille vielä epäselviä.

Sarviainesta muodostavat epidermiksessä olevat keratinosyytit eli sarveissolut sarven tyvessä. Tätä sarven tyven pehmeää osaa, jossa kasvu tapahtuu, kutsutaan epikerakseksi. Keratinisoituneen sarviaineen muodostuessa vanha sarviaines työntyy eteenpäin kohti sarven kärkeä, jolloin sarvi kasvaa hiljalleen pituutta.

Sarven kasvuun vaikuttavat monet tekijät, kuten eläimen fysiologinen tila sekä ympäristötekijät. Tiineyden loppuvaiheen ja korkean tuotannon aiheuttama stressi ja esimerkiksi heikko ruokinta hidastavat sarven kasvua. Suotuisissa olosuhteissa sarvet kasvavat taas nopeammin. Kasvunopeuden vaihtelu näkyy sarvissa usein kasvurenkaina.

Sarven poikkileikkaus. (Kuvan lähde: Anatomy and Physiology of Farm Animals. 7th edition 2009.)

Naudat ovat onttosarvisia

Sarven luinen ydin jatkaa kasvuaan, kunnes vasikka on 3-6 kuukauden ikäinen. Tämän jälkeen kasvu jatkuu, mutta samaan aikaan otsaontelo alkaa työntyä sarven sisälle. Hiljalleen sarvet muuttuvat kokonaan ontoiksi, aivan sarven kärkeä lukuun ottamatta. Sarviontelo on siis suorassa yhteydessä eläimen otsaonteloon. Tämä lisää merkittävästi tulehdusriskiä, jos sarvi katkeaa tai poistetaan sahaamalla.

Tyvestä tapahtuvan kasvun vuoksi sarvien muoto ei muutu eivätkä sarvet haaraudu. Spiraalimaiset sarvet muodostuvat sarven tyvessä tapahtuvan epäsymmetrisen kasvun seurauksena. Sarvien koko ja muoto on vahvasti rotukohtainen ominaisuus. Lisäksi sarvien kokoon ja muotoon vaikuttavat yksilön sukupuoli ja ikä.

Sarjan seuraavassa osassa syvennytään nupouden ja sarvien periytymiseen!

 

Lähteet:

  • Cahalan, S. & McGeady, T. A. 2006. Veterinary Embryology.
  • Frandson, R. D., Wilke, W. L. & Fails, A. D. 2009. Anatomy and Physiology of Farm Animals. 7th edition.
  • Hall, B. K. 2015. Bones and Cartilage: Developmental and Evolutionary Skeletal Biology. 2nd edition.
  • König, H. E. & Liebich, H-G. 2009. Veterinary Anatomy of Domestic Mammals. 4th edition.

 

Teksti: Sonja Närkki, palveluvastaava, Fabalab-palvelut
Kuva: Kaisa Sirkko

Voit lukea jutun myös helmikuun Nauta-lehdestä 1/2021!

Artikkeli Nupo – Syntyjään sarveton, osa 1 julkaistu alunperin sivulla Nauta-lehti