Nautalehti

Sairaan vasikan nestehoito

Sairas vasikka kärsii usein nestehukasta. Yleisin syy elimistön kuivumiseen on ripuli, jossa eläin menettää runsaasti nestettä ja elintärkeitä aineita ripuliulosteen mukana. Myös muuten sairas vasikka voi kuivua, sillä kuume lisää nestehukkaa eikä huonovointinen eläin välttämättä halua juoda vettä tai imeä maitoa tai juomarehua yhtä paljon kuin normaalisti. Sairaan vasikan elimistön kuivumista on ennaltaehkäistävä ja hoidettava tehokkaasti, sillä nestehukka häiritsee elimistön toimintaa monella eri tavalla ja tilanne pahenee nopeasti.

Vasikat ovat nuoria, kasvavia eläimiä, jotka ovat alttiita nestehukalle ja sen haitallisille vaikutuksille, varsinkin sairaina. Elimistön nestetasapaino on normaalisti tarkasti säädelty. Vasikat saavat nestettä juomavedestä sekä maidosta tai juomarehusta. Toisaalta niiden elimistöstä poistuu koko ajan nestettä uloshengityksen, virtsan ja ulosteiden mukana.

Vasikoiden aivoissa on janokeskus, jonka tehtävänä on mitata veren suolapitoisuutta. Jos elimistön nestetasapaino järkkyy edes hieman, esimerkiksi kuuman ilman seurauksena, veren suolapitoisuus kasvaa ja janokeskus välittää aivoille janontunteen samalla kun elimistö alkaa säästää nestettä. Näin terve vasikka normaalisti hakeutuu juomaan, ja sen elimistön nestetasapaino korjaantuu ennen kuin ongelmia aiheutuu.

Kuivuminen lisää sydämen työtä

Moniin erilaisiin sairauksiin voi liittyä nestehukkaa. Ripulin aikana elimistöstä poistuu runsaasti nestettä ja myös muita elimistölle tärkeitä aineita ulosteen mukana. Mitä vetisempää ja runsaampaa ripuli on, sitä enemmän nestettä poistuu. Myös muut sairaudet voivat lisätä nestehukkaa. Esimerkiksi hengitystietulehduksesta kärsivällä kuumeisella vasikalla nestettä poistuu uloshengityksen mukana enemmän kuin normaalisti.

Sairaus myös usein heikentää elimistön kykyä säädellä nestetasapainoa. Sairaan vasikan halu juoda tai imeä maitoa ja juomarehua voi olla heikentynyt, jolloin se ei saa korvattua menetettyä nestettä ja tilanne pahenee entisestään. Lisäksi elimistön kuivumiseen liittyy usein, varsinkin ripulin yhteydessä, elimistön happamoituminen, joka entisestään häiritsee elimistön toimintaa ja pahentaa nestehukkaa.

Kun vasikan elimistö kuivuu, verenkierrosta menetetään nestettä ja veren tilavuus pienenee. Tämä heikentää verenkiertoelimistön kykyä kuljettaa elintärkeää happea vasikan kudosten soluille. Turvatakseen elintärkeiden elinten, kuten sydämen, keuhkojen ja aivojen hapensaannin, elimistö supistaa ääreisverisuonia. Nestehukasta kärsivän vasikan jalat ja korvat tuntuvat siis kylmiltä, koska niissä ei kierrä normaalisti verta.

Elimistön kuivuessa yhä pienemmän verimäärän on kuljettava happea elimistössä, jolloin sydämen tekemä työ kasvaa ja sen on lyötävä nopeammin. Kuivuneilla vasikoilla sydämen syke onkin aluksi tavallista paljon korkeampi, yli 150 kertaa minuutissa. Pikkuvasikan syke on helppoa laskea tunnustelemalla se kädellä rintakehän päältä. Muita nestehukan oireita ovat kuivat ja nihkeät limakalvot, apaattinen olemus, silmän painuminen kuopalle sekä hidastunut ihopoimun palautuminen.

Nestehukasta kärsivän vasikan jalat ja korvat tuntuvat kylmiltä, koska niissä ei kierrä normaalisti verta.

Kuivuminen ja happamoituminen pahentavat toisiaan

Elimistön kuivumiseen liittyy usein, varsinkin ripulivasikoilla, elimistön happamoituminen. Kun kudosten solut joutuvat toimimaan ilman veren kuljettamaa happea, elimistöön kertyy maitohappoa. Tämä aiheuttaa elimistön happamoitumista, jota kutsutaan metaboliseksi asidoosiksi.

Ripulivasikoilla happamoituminen on yleensä pahinta. Niiden elimistössä muodostuu vahingoittuneessa ohutsuolessa alkaneen haitallisen bakteerikasvun seurauksena happamoitumista lisäävää maitohappoa. Lisäksi ripuliulosteen mukana ne menettävät happoja neutraloivia bikarbonaatti-ioneja. Samalla niiden munuaiset ryhtyvät säästämään vettä vähentämällä virtsan muodostusta, jolloin happamia vetyioneja kertyy elimistöön.

Elimistö yrittää luonnollisesti neutralisoida syntyviä happamia yhdisteitä ja poistaa niitä. Siksi happamoitumisesta kärsivä vasikka voi hengittää nopeasti, jotta hapanta hiilidioksidia poistuisi uloshengityksen mukana mahdollisimman paljon. Tämä taas lisää hengityksen mukana tapahtuvaa nestehukkaa. Ja jos happamia yhdisteitä syntyy paljon, elimistön kyky puskuroida niitä ylittyy nopeasti. Koska elimistön happo-emäs-tasapaino on normaalisti hyvin tarkasti säädelty, happamoituminen alkaa pian häiritä elimistön toimintaa ja potilaan vointi heikkenee.

Vakavaa hengitystietulehdusta sairastava vasikka kärsii hapenpuutteen ja metabolisen asidoosin lisäksi respiratorisesta asidoosista, joka tarkoittaa elimistön happamoitumista verenkiertoon kertyvän liiallisen hiilidioksidin takia. Tällöin vasikan kyky hengittää on heikentynyt niin paljon, että se ei enää pysty poistamaan elimistössä syntyvää hiilidioksidia normaalisti uloshengitysilman mukana.

Elimistön kuivuminen ja happamoituminen siis pahentavat toisiaan. Syntyy itseään ruokkiva noidankehä, ja potilaan vointi heikkenee nopeasti. Kuivumisen seurauksena elimistö ei pysty poistamaan happamia yhdisteitä, jolloin elimistö happamoituu lisää, ja kyky käsitellä happamia yhdisteitä ylittyy. Tämä taas heikentää vasikan imurefleksiä, jolloin se ei saa nesteitä korjaamaan nestehukkaa ja happamoitumista. Erityisen ongelmallista on elimistöön ripulin ja haitallisen bakteerikasvun takia kertyvä maitohapon toinen muoto, D-laktaatti, joka on hermomyrkky. Se aiheuttaa heikkoutta, tajunnan tason alenemista, vapinaa, keskushermoston toiminnan häiriöitä sekä imurefleksin häviämisen.

Elimistön kuivumiseen liittyy usein, varsinkin ripulivasikoilla, elimistön happamoituminen.

Kun vasikka ei jaksa imeä, sen vointi heikkenee nopeasti

Kun sairaan vasikan elimistön kuivuminen ja happamoituminen pahenevat, vasikka siis heikkenee nopeasti entisestään, sen imurefleksi häviää, eikä se jaksa enää seistä. Kun vasikka ei jaksa enää imeä maitoa tai juomarehua, se alkaa nopeasti kärsiä voimakkaasta energiavajeesta. Silloin sen veren sokeripitoisuus laskee. Makaava vasikka myös kylmettyy helposti, mikä entisestään pahentaa tilannetta ja johtaa yhä paheneviin elimistön toiminnan häiriöihin.

Lopulta, kun kuivuminen ja heikkous entisestään pahenevat, verta ei lopulta riitä kuljettamaan happea enää edes elintärkeille elimille. Silloin elimistö ei enää pysty korvaamaan nestehukkaa sydämen toimintaa kiristämällä. Matala (alle 60) tai epäsäännöllinen syke heikolla, kuivuneella vasikalla kertoo vakavasta elimistön toiminnan häiriöstä. Vasikka on sokissa ja suuressa vaarassa menehtyä. Lopulta verenkierron toiminnan vakavat häiriöt, elektrolyyttitasapainon järkkyminen ja sydämen rytmihäiriöt johtavat eläimen kuolemaan.

Usein kuitenkin jo ennen verenkiertoelimistön romahtamista aliravitsemus, veren liian alhainen sokeripitoisuus ja alilämpöisyys voivat aiheuttaa sairaan vasikan menehtymisen. Myös hengitysvaikeudet taikka verenkiertoon päässeet bakteerit ja niiden erittämät myrkyt voivat aiheuttaa potilaan elimistön toiminnan romahtamisen johtaen kuolemaan.

Sairastunut vasikka tarvitsee tukihoitoa nopeasti

Aina sairaan vasikan tukihoidossa, mutta erityisesti ripulivasikan hoidossa, tärkeintä on ripeästi aloitettu nestehoito, jolla pyritään palauttamaan elimistön neste-, ja elektrolyyttitasapaino sekä korjaamaan happamoitumista. Näin turvataan vasikan verenkiertoelimistön mahdollisuudet kuljettaa happea kudoksiin, jotta potilaan elimistön solut voisivat toimia normaalisti.

Nestehukan ja happamoitumisen ennaltaehkäisy ja nopea hoito ovat avainasemassa vasikoiden hoidossa. Tavoite on, että alkavan kuivumisen, ruokahaluttomuuden ja ripulin tai muun sairauden merkit havaitaan hyvissä ajoin. Näin vasikalle voidaan tarjota heti ongelmien ilmettyä maidon tai juomarehun rinnalla tilannetta korjaavaa suun kautta annettavaa elektrolyyttivalmistetta.

Niin kauan, kun vasikka on pirteä ja halukas imemään, se pystyy korvaamaan sairauden takia menetetyn nesteen ja elektrolyytit sille annetun elektrolyyttijuoman avulla. Näin nestehukka ja elimistön happamoituminen eivät pahene, ja potilas pysyykin pirteänä ja imee itse. Silloin hoitoa voidaan jatkaa suun kautta, potilas pysyy hyvässä kunnossa sairauden ajan, toipuu nopeammin eikä eläinlääkärin antamaa laskimonsisäistä kallista ja joskus vaivalloistakin nestehoitoa tarvita.

Myös potilaan saama muu tukihoito on tärkeää, sillä sen avulla voidaan tukea nestetasapainon ja elimistön happamoitumisen korjaantumista ja ennaltaehkäistä muita ongelmia. Erityisen tärkeää on huolehtia riittävästä ravinnonsaannista ja lämmöstä. Sairas vasikka kylmettyy paljon tervettä vasikkaa helpommin ja kylmästressi häiritsee sen toipumista ja altistaa muille sairauksille, kuten verenmyrkytykselle. Koska sairaana pitää levätä ja nukkua normaalia enemmän, erityisen tärkeää potilaalle on lämmin, vedoton ja puhdas makuupaikka.

Kipulääkitys hoitaa sairaan vasikan kipua, parantaa oloa, hillitsee tulehdusta ja nopeuttaa toipumista. Keskustele kuitenkin aina ennen tulehduskipulääkkeen antamista oman eläinlääkärisi kanssa, sillä tulehduskipulääkkeet (joita ovat siis kaikki vasikoille tilalle luovutettavat kipulääkkeet) ovat vaarallisia kuivuneille eläimille ja vasikoille, joilla on mahahaava. Tulehduskipulääkkeen voi antaa kuivuneelle vasikalle vasta sitten, kun sen nestetasapaino on korjattu. Tarvittaessa eläinlääkäri voi antaa sairaalle vasikalle muuta kivunlievitystä.

Tukihoito on tärkeää! Sairas vasikka kylmettyy paljon tervettä helpommin. Kylmästressi häiritsee sen toipumista ja altistaa muille sairauksille, kuten verenmyrkytykselle.

Opettele tunnistamaan kuivumisen merkit

Kuivunut vasikka on siis heikko, sillä on nihkeät tai kuivat limakalvot, kylmät ääreisosat, vähentynyt ihon elastisuus ja kuopalle painuneet silmät. Sairaan vasikan elimistön kuivumisen astetta voidaan arvioida Taulukon 1 avulla. Huomiota kiinnitetään silmän painumiseen kuopalle, ihon elastisuuden vähenemiseen ja limakalvojen kuivumiseen.

Silmän painumista kuopalle arvioidaan kääntämällä varovasti vasikan alaluomea ulospäin, jotta voidaan arvioida, kuinka paljon silmämuna on painunut silmäkuoppaan. Normaalisti silmäluomen ja silmämunan välissä ei ole tyhjää tilaa. Mitä vakavampi kuivumistila on, sitä enemmän silmä on painunut kuoppaansa. Tämä menetelmä ei kuitenkaan toimi nälkiintyneillä vasikoilla, sillä niillä silmän takana normaalisti oleva rasvakudos on hävinnyt ja silmä voi vaikuttaa painuneen kuopalle, vaikka vasikka ei olisikaan kuivunut.

Ihon elastisuutta voidaan arvioida ottamalla poimu vasikan ihoa kaulan keskivaiheilta tai rintakehän alueelta sormien väliin, kääntämällä poimua 90 astetta, laskemalla irti ja arvioimalla, kuinka kauan ihon palautumiseen menee.

Vasikan nestehukan arvioiminen. Jos vasikan kuivumisaste on yli 8 % tai vasikka ei ime, se tarvitsee eläinlääkärin antamaa nestehoitoa.

Elimistön kuivumisasteVasikan yleisolemusSilmämunan painuminenIhopoimun palautumiseen kuluva aika sekunneissaLimakalvojen kosteus
Hyvin lievä (alle 5 %)NormaaliEiAlle 1Kosteat, normaalin tuntuiset
Lievä (6–8 %)Vaisu2-4 mm1-2Nihkeät
Kohtalainen (8–10 %)Hyvin vaisu4-6 mm2-5Kuivat
Vakava (10–12 % )Tajuton6-8 mm5-10Kuivat
Erittäin vakava (yli 12 %)Syvästi tajuton, koomassa8-12 mmyli 10Kuivat

Vasikan nestehukan arvioiminen. Lähde: Smith, G. W. 2009. Treatment of calf diarrhea: Oral fluid therapy. Veterinary Clinics of North America: Food Animal Practice. 25:55–72

 

Kuivunut vasikka tarvitsee paljon nesteitä

On tärkeää ymmärtää, että yleensä sairas vasikka tarvitsee runsaasti nesteitä. Hoitoon tarvittavan nesteen määrä on suuri, sillä nestehoitoa tarvitaan korjaamaan jo tapahtunut kuivuminen (siis jo elimistöstä esimerkiksi ripulin mukana menetetty neste), korvaamaan elimistöstä koko ajan poistuva neste, sekä myös tarjoamaan ylläpitoneste eli elimistön normaalisti vuorokaudessa tarvitsema määrä nestettä. Siksikään maito- tai juomarehujuottoa ei saa keskeyttää, sillä silloin kaikki tarvittava neste pitäisi antaa jossakin muussa muodossa, kuten suun kautta annettavana elektrolyyttiliuoksena tai laskimonsisäisenä nestehoitona. Siispä ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen todella kannattavat ja vapaa juotto, juomaveden jatkuvan saannin varmistaminen sekä sairauksien oireiden varhainen havaitseminen vähentävät sairaiden vasikoiden nestehoitoon kuluvaa työtä ja aikaa.

Ylläpitonesteen tarve on yleensä noin 80–100 ml/kg eli 50 kg painavalla vasikalla noin 4–5 litraa vuorokaudessa. Elimistöstä jo menetetty neste voidaan laskea kertomalla vasikan elopaino arvioidulla kuivumisasteella. Vaikka eläin on vain hyvin lievästi kuivunut (kuivumisprosentti 5 %), 50 kg painava vasikka tarvitsee silti jo 2,5 litraa nestettä (0,05*50=2,5) korjaamaan nestehukan. Jos vasikalla ei ole ripulia, uudet menetykset eivät ole kovin suuria, ja niitä on vaikea arvioida, mutta niitä varten voi laskea noin 1 – 2 litraa. Eli esimerkiksi hengitystietulehdusta sairastava, lievästi kuivunut, vasikka tarvitsee noin 7,5 – 9,5 litraa nesteitä vuorokaudessa.

Jos vasikalla on ripuli, nestettä tarvitaan paljon enemmän. Kohtalaisesta kuivumisesta (kuivumisprosentti 10 %) kärsivä 50 kg painava vasikka tarvitsee siis 5 litraa nesteitä korvaamaan kuivumisen. Tämän lisäksi se tarvitsee nesteitä vuorokaudessa saman verran kuin sen arvioidaan menettävän ripulin mukana. Vetisen ripulin mukana vasikka voi menettää nesteitä jopa 10–12 % elopainostaan (joskus enemmänkin) vuorokaudessa, siis tässä esimerkissä 5–6 litraa. Yhteensä ylläpitonesteen (4-5 litraa vuorokaudessa) kanssa tämä potilas tarvitsee siis jo huimat 14 – 16 litraa nestettä.

Määrät ovat yllättävän suuria, ja tarvittavaa nestemäärää on käytännössä hankala antaa pahoin kuivuneelle vasikalle. Työn on aikaa vievää, raskasta ja kallista. Siksi tilanteeseen puuttuminen ajoissa on erittäin tärkeää.

Jos vasikka ei ime, se tarvitsee eläinlääkärin hoitoa

Kuivunut potilas hyötyy eläinlääkärin antamasta hoidosta. Laskimonsisäistä nestehoitoa tarvitaan viimeistään silloin, kun ripulivasikka on pahoin kuivunut (yli 8 % vasikan elopainosta), sen tajunnan taso on alentunut, se on heikko, alilämpöinen, se ei jaksa seistä, sillä ei ole imurefleksiä, tai se ei ole suostunut imemään maitoa tai juomarehua 24 tuntiin. Tällainen potilas tarvitsee usein myös muuta eläinlääkärin antamaa hoitoa, kuten kipulääkettä ja antibioottia.

Laskimonsisäisesti kanyylin kautta annetut nesteet palauttavat nopeasti sairaan vasikan veren tilavuuden ja verenkiertoelimistön kyvyn kuljettaa kipeästi kaivattua happea kudoksille. Samalla happamia aineita poistuu elimistöstä munuaisten ja uloshengitysilman mukana. Annettavat nesteet myös sisältävät bikarbonaattia, joka korjaa elimistön happamoitumista tehokkaasti puskuroimalla happoja. Siksi eläinlääkärin antama nestehoito yleensä auttaa nestehukasta ja happamoitumisesta kärsivää potilasta nopeasti, jolloin potilas piristyy ja imu palautuu, ja hoitoa voidaan jatkaa suun kautta.

On syytä huomioida, että vasikalle voidaan letkuttaa maitoa tai elektrolyyttiliuosta korkeintaan 10 % sen elimistön elopainosta, 50 kg painavalle vasikalle siis korkeintaan 5 litraa. Ja on erittäin tärkeää muistaa, että jos vasikan suolisto on sairauden takia pysähdyksissä, letkuttamalla annettu maito ja nesteet eivät enää auta. Päinvastoin. Ne jäävät pötsiin ja juoksutusmahaan, aiheuttavat puhaltumisen, juoksutusmahan täyttymisen, kipua, epänormaalia bakteerikasvua ja lisää happamoitumista.

Eläinlääkärin antama nestehoito yleensä auttaa nestehukasta ja happamoitumisesta kärsivää potilasta nopeasti, jolloin potilas piristyy ja imu palautuu.

Varmista riittävä energiansaanti

Kasvava vasikka tarvitsee paljon energiaa. Siksi suun kautta annettavia elektrolyyttivalmisteita tulisi antaa maitojuoton rinnalla eikä maidon tai juomarehun antamista sairaalle vasikalle pitäisi keskeyttää. Jos vasikkaa paastotetaan, sen energiavaje pahenee, verensokeri laskee, lämmönsäätelykyky heikkenee ja se menettää nopeasti painoaan. Vasikka, joka ei pysty imemään, tarvitsee tästäkin syystä nopeasti hoitoa.

Lämmin, tuore maito tarjoaa vasikalle energiaa, joka parantaa elimistön toimintaa ja varsinkin puolustusjärjestelmän kykyä taistella taudianaiheuttajia vastaan. Lisäksi vasikka saa siitä haitallisten bakteerien kasvua estäviä aineita sekä ravintoaineita ja kasvutekijöitä sairauden aiheuttamien vaurioiden korjaamiseen.

Jos vasikka ei suostu imemään maitoa tai juomarehua, mutta imee elektrolyyttivalmistetta, hyvälaatuinen, paljon energiaa sisältävä elektrolyyttiliuos korjaa elimistön tilaa, tarjoaa energiaa ja palauttaa vasikan halukkuuden imeä maitoa yleensä vuorokauden kuluessa. Tällöin vasikkaa voidaan pitää ilman maitoa 12, korkeintaan 24 tuntia, jonka jälkeen maitojuottoa jatketaan pienin annoksin. Jos annettu maito ei vieläkään maistu tai se pahentaa oireita uudelleen, on syytä kääntyä eläinlääkärin puoleen.

Valitse ja valmista elektrolyyttiliuos huolella

Suun kautta annettavan elektrolyyttivalmisteen valinnassa on kiinnitettävä tarkkaan huomiota sen natrium- ja glukoosipitoisuuteen, näiden kahden oikeaan suhteeseen sekä juoman kykyyn korjata elimistön happamoitumista. Omalla tilalla käytössä olevasta valmisteesta on syytä keskustella eläinlääkärin kanssa.

Ja jotta juoma toimisi oikein, on erittäin tärkeää valmistaa käyttöliuos tarkoin juuri valmistajan antaman ohjeen mukaan, jotta valmis juoma on pitoisuuksiltaan sellaista, kuin on tarkoitettu. Valmistusohjeet on syytä aika ajoin kerrata kaikkien vasikoita hoitavien kanssa. Kirjalliset ohjeet ovat paikallaan. Juoma kannattaa myös valmistaa juuri ennen tarjoamista.

Jos juoman valmistaa liian väkeväksi tai liian laimeaksi, se ei toimi niin kuin on tarkoitettu ja potilaan tila voi pahentua entisestään. Esimerkiksi liian laimea liuos ei toimi kunnolla, eikä vasikka saa siitä toivotulla tavalla energiaa. Toisaalta liian väkeväksi tehty elektrolyyttijuoma voi jäädä juoksutusmahaan ”jumiin” hidastamalla mahan tyhjenemistä. Tämä aiheuttaa epämukavuutta, kipua ja ruokahaluttomuutta pahentaen sairaan vasikan oloa. Liian väkevä liuos voi myös pahentaa ripulia ja vaurioittaa potilaan jo valmiiksi kovia kokenutta suolistoa.

Lisäksi suun kautta annettavat elektrolyyttiliuokset voivat johtaa elimistön suolapitoisuuden liialliseen kasvuun, varsinkin, jos ne tehdään liian väkeviksi tai vasikalla ei ole mahdollisuus juoda halutessaan puhdasta vettä hoidon aikana. Kaikilla vasikoilla pitäisikin olla aina puhdasta, raikasta vettä helposti saatavilla.

Lisää tietoa suun kautta annettavista elektrolyyttivalmisteista ja niiden käytöstä on saatavilla eläinlääkäri Anu Ohvon vuonna 2015 julkaistusta lisensiaatintyöstä.

Teksti: Ann-Helena Hokkanen, ELT ja maidontuottaja
Kuvat: Ann-Helena Hokkanen ja Sanna Lohenoja

Artikkeli Sairaan vasikan nestehoito julkaistu alunperin sivulla Nauta-lehti