Kiikarissa

Vuosikymmen vaihtui – meno villiintyy automaattisesti

Karjakoon kasvu ja navetoiden automaatio ovat muuttaneet elämää karjatiloilla enemmän kuin kukaan olisi vuosikymmenen alussa osannut kuvitellakaan. Karjakoon kasvaessa myös arjen kiireet tilalla ovat kasvaneet vaikka robottilypsy ja muu automaatio ovat tuoneet apua arjen tekemiseen navetassa. Lypsytyöaika on muuttunut varallaoloajaksi. Pelto- ja huoltotöitä on tullut kosolti lisää.

Myös vasikkaosaston työaikaa on onnistuttu kutistamaan. Tilojen lomituksien ohjeistuksissa vasikkaosaston hoitoon onkin käytettävissä työohjelaskelmassa 10 minuuttia per vasikka vuorokaudessa. Vasikanjuotto hoidetaan usein automaatilla. Myös nuorkarja on usein erillisessä rakennuksessa, jonne ei tarvitse poiketa kuin aamuin illoin. Vesialtaat ovat vapaasti käytössä ja apevaunulla jaettu seosrehu helpottaa hoitoa ja käytettyä hoitoaikaa.  Lean-opit ovat minimoineet sielläkin navetassaoloajan. Hukka-ajat on saatu minimiin.

Onko kuitenkaan aikaa esim. harrastuksiin, kun robotin ja laitteiden hälytykset edellyttävät läsnäoloa tilakeskuksen läheisyydessä päivän aikana? Elämänlaatua ja tasapainoa on tärkeää saada niin kodin piiristä kuin ulkopuoleltakin.

Onko kiire nyt tarttunut lehmäainekseen?

Hiehot ovat nykyään entistä levottomampia, kiireisempiä. Mikähän niitäkin nyt vaivaa? Hiehojen siementäminen ja käsittely tuntuu olevan entistä turvattomampaa hommaa, vaikka lukkoaidat ja hoitoparret ovat viime vuosina yleistyneet pihatoissa. . Meno on yhä yllättävämpää silloin kun arat eläimet ovat kiimassa. Moni onkin hankkinut tilasonnin ratkaisuksi hiehojen siemennykseen. Hoitakoon ne osaltaan työn turvattomissa karsinoissa. Onko luonnejalostuksessa menty taaksepäin? Mikähän noita hiehoja tosiaan oikein vaivaa?

Tuottavimpien eli yli 12000EKM tuotoskarjojen taustalla on huippueläinaines. Niiden karjojen jalostusarvot sekä management ovat huipputasolla. Näissä karjoissa lehmät ja nuorkarja ovat rauhallisia. Hiehojen osalta siemennys kuuluu ehdottomasti olennaisena osana eläinaineksen kehittämiseen. Uusinta geneettisesti parasta sukupolvea ei ole varaa hukata sonnin käytöllä, vaan siemennyksien avulla tuotetaan ensikkopoikimisten kautta uutta lehmäainesta tilalle. Mutta kuinka se on onnistuttu tekemään usein turvallisesti?

Nuorkarjan luonteeseen on syytä hakea ratkaisua vasikan ja hiehon varhaiskasvatuksesta. Ylimääräinen kymmenen minuuttia päivittäin vasikan juottovaiheessa yksilö- sekä ryhmäkarsinoissa vasikkaa kohden antaa hyvän pohjan luottamuksen rakentamiseen vasikoiden ja nuorkarjan sekä hoitajien välillä. Tätä nuorisokasvatusta ei voi automatisoida. Kun samalla genomitestin avulla tunnistamme jo muutaman kuukauden ikäisen geneettisen potentiaalin voimme keskittää kaiken huomiomme niin luottamuksen rakentamiseksi kuin ruokinnan toteutuksen säätämiseksi näihin tuleviin talentteihin. On pitkälti vältettävissä ne luonteen sekä hedelmällisyysongelmien aiheuttamat pikapoistot ensikkovaiheessa, mikäli onnistumme ottamaan kaikki genomiset ystävämme hyvään ”vierihoitoon” hiehokaudella. Siis tuottavan karjan pohja luodaan kuten nuoret tuottajatkin. Huomiota, hellyyttä ja hoitoa ohjelmalla päästään iso askel eteenpäin karjatilan tuottavuudessa. Tuloksena saadaan muutaman vuoden kuluttua helppohoitoinen tuottava karja, jonka EKM ja elinikäistuotos kehittyvät hyvän terveyden tukemana. Asenteesta on kiinni koetaanko tehty hoitotyö vaivaksi vai iloksi. Kumman näkökannan sinä otat?

Kirjoittaja on Faban myyntijohtaja Tapani Puumala