Nautalehti

4 kysymystä ketoositestauksesta – eläinlääkäri vastaa!

1. Mistä maidon kohonnut ketoosiainepitoisuus kertoo?

Ketoosi on energian puutostila, jossa lehmän elimistöön kertyy varastorasvan purkamisessa syntyviä ketoaineita. Ketoaineita ovat NEFA (non esterified fatty acids), BHB (Beta-hydroksibutyraatti), asetoni ja asetoasetaatti.

Poikimisen jälkeen maidontuotannon käynnistyessä energiantarve lisääntyy runsaasti. Usein lehmän syöntikyky ei riitä tyydyttämään lisääntynyttä energiantarvetta ja elimistö alkaa purkamaan varastorasvoja. Aineenvaihduntatuotteina syntyy vapaita rasvahappoja ja glyserolia.

Mitä enemmän verenkierrossa on ketoaineita, sitä voimakkaammin lehmä oireilee.

Poikimisen jälkeen lehmän syöntikyky ei aina riitä tyydyttämään lisääntynyttä energiantarvetta.

2. Mitä eroa on piilevällä ja kliinisellä ketoosilla?

Piilevässä ketoosissa lehmällä ei ole näkyviä oireita, ainoastaan kohonnut veren ketoainetaso. Seurauksena on altistuminen muille sairauksille, mm. juoksutusmahavaivoihin, utaretulehduksiin ja hedelmällisyyshäiriöihin. Tällaisella eläimellä tuotostaso laskee 1,5-3 kg/pv.

Kliinisessä ketoosissa eläimellä on huono ruokahalu, uloste muuttuu kuivaksi ja kovaksi, maitotuotos alenee ja eläin laihtuu.

Ketoosi voi olla primaarinen tai sekundäärinen. Primaarinen ketoosi on tila, jossa rehun syönti ei riitä tyydyttämään lisääntyneen maidontuotannon energiatarvetta. Sekundäärinen ketoosi seuraa aina, kun lehmä syystä tai toisesta syö liian vähän.

Energiavajaus voi olla niin syvä, että kehittyy aivoketoosi. Oireina on rakenteiden nuoleminen, olemus on poissaoleva, eläin voi jopa kouristella.

Piilevässä ketoosissa lehmällä ei ole näkyviä oireita.

3. Millaisissa tilanteissa ketoosiarvoja kannattaa mitata?

Ketoosiarvoja voi mitata verestä, virtsasta ja maidosta. Mikäli karjan tuotostaso on hyvä, eläimet pysyvät terveinä ja kuntoluokkavaihtelut ovat hallinnassa, riittää yksittäisten eläinten ketoosiarvojen mittaaminen.

Mittauksia karjatasolla kannattaa suunnitella, jos tuotokset eivät ole tyydyttävällä tasolla, tuotokset tippuvat nopeasti herumishuipun jälkeen, karjassa on paljon ruokinnallisia sairauksia ja hedelmällisyysongelmia sekä tankkimaidon rasva-valkuaissuhde nousee yli 1,5.

Mittauksia kannattaa tehdä myös isojen ruokinnan tai olosuhdemuutosten yhteydessä. Testaukset tehdään ennen muutoksia sekä niiden jälkeen.

Epäiltäessä energiavajeen syyksi jo umpikauden ruokintaa tai olosuhteita, määritetään verestä NEFA. Tämä määritetään tiineyden loppupuolella (alle 3 vk poikimiseen) otetusta verinäytteitä. Nämä määritykset tehdään laboratoriossa.

BHB voidaan määrittää tilalla. Määritys tehdään maidosta tai virtsasta jauhe/liuskatestillä, verestä BHB- mittarilla. BHB voidaan määrittää myös tuotosseurantanäytteistä.

Näytteenoton suunnittelussa kannattaa olla yhteydessä terveydenhuoltoeläinlääkäriin.

Ketoosimittauksia kannattaa tehdä esimerkiksi isojen ruokinnan tai olosuhdemuutosten yhteydessä.

4. Miten korkeisiin ketoosiarvoihin pitää reagoida?

BHB-testin raja-arvo (verinäyte) on 1,2 mmol/l. Jos arvo ylittää tämän, annetaan eläimelle propyleeniglykolia 200-500 g/pv viiden päivän ajan. Tämä hoito estää piilevän ketoosin kehittymisen kliiniseksi. Tuotoksen alenemaa on kylläkin jo ehtinyt tapahtua, samoin vastustuskyvyn heikkenemistä.

Karjatasolla testauksesta saadaan hyötyä, kun tutkitaan ainakin 20 lehmää viikon kuluessa poikimisesta (5. päivä on suositeltavin). Jos esiintyvyys on alle 15 %, jatkossa riittää kun testataan riskieläimet ja hoidetaan tuloksen mukaan.

Jos yli 15 prosentilla eläimistä BHB on koholla, tulkitaan karjan riski ketoosiin kohonneeksi. Tällöin piilevän ketoosin esiintyvyys on todennäköisesti jo yli 30 %. Tällaisessa karjassa kannattaa kaikkien lehmien ketoosiarvot määrittää 5 pv poikimisesta ja hoitaa propyleeniglykolilla yksilöt, joilla arvo on yli 1,2 nmol/l.

Esiintyvyyden ollessa yli 50 % kyseessä on karja, jossa ketoosia (piileviä, jopa kliinisiä) esiintyy todella paljon. Tällaisessa karjassa kaikille poikineille annetaan propylenglykolia 5-10 päivää poikimisesta.

Kaikissa tapauksissa on kannattavinta korjata ketoosille altistavat tekijät.


Vastaajana toimi eläinlääkäri Seija Vahtiala Emovet Oy:stä. Hän työskentelee erikoiseläinlääkärinä (tuotantoeläinten terveyden- ja sairaudenhoito) sekä alkionsiirtoeläinlääkärinä.

Lue joulukuun Nauta-lehdestä 5/2019 myös karjanomistajien kokemuksia ketoositestauksesta!

Artikkeli 4 kysymystä ketoositestauksesta – eläinlääkäri vastaa! julkaistu alunperin sivulla Nauta-lehti