Nautalehti

Neljä kysymystä sukusiitoksesta – asiantuntija vastaa

Sukusiitos on edelleen monelle vähän hämärä käsite. Kysyimme aiheesta neljä tiukkaa kysymystä asiantuntijalta, VikingGeneticsin breeding specialist’lta Saija Tenhuselta.

 

1. Mitä tarkoitetaan sukusiitoksella?

Yksinkertaisesti sukusiitoksella tarkoitetaan parituksia, joissa vanhemmat ovat sukua keskenään. Sukusiitos on tällä hetkellä yksi tutkituimmista aiheista, koska sen laajempia vaikutuksia on vasta viime vuosina alettu ymmärtämään paremmin.

Kyseessä ei ole uusi ilmiö, jo Charles Darwin puhui sukusiitoksesta Lajien synty -kirjassaan vuonna 1859, ja Sewall Wright kehitti sukusiitoksen laskentamallin jo vuonna 1922. Kyseessä on todennäköisyyslaskelma sille, että yksilö perii samaperimäisen geenimuodon molempien vanhempiensa takana olevan yhteisen esi-isän kautta.

Linjasiitosta, jossa paritetaan samansukuisia eläimiä keskenään, käytettiin pitkään työkaluna jalostuksessa, koska tällä menetelmällä saatiin nopeasti haluttuja tuloksia. Samat halutut ja hyvät ominaisuudet saatiin näin vakiintumaan eläinkantoihin muutamissa sukupolvissa. Pian kuitenkin huomattiin, että linjasiitos aiheutti myös epätoivottujen ominaisuuksien yleistymisen populaatioissa.

2. Mihin sukusiitos vaikuttaa?

Sukusiitos populaatiotasolla johtaa aina ilmiöön nimeltä sukusiitostaantuma, jolloin populaatiossa alkaa esiintyä negatiivisia merkkejä elinvoimassa ja lisääntymiskyvyssä. Sukusiitostaantuma sisältää monia erilaisia ilmiöitä, mutta suurimmaksi osaksi se vaikuttaa kaikkeen lisääntymiseen liittyvään. Lehmillä tämä tarkoittaa heikentynyttä maidontuotantoa, poikima- ja tiinehtymisongelmia, haitallisten mutaatioiden esille tulemista, vastustuskyvyn ja utareterveyden heikkenemistä.

Erilaisissa tutkimuksissa on todettu sukusiitoksen heikentävän sonneilla sperman laatua ja lehmillä alkioiden selviytymistä, pidentävän keskipoikimaväliä ja heikentävän lehmän kokonaistuottavuutta rahallisesti noin 20 euroa yhtä sukusiitosprosenttia kohden. Esimerkiksi holsteinilla maidontuotanto laskee 0,37 ja hedelmällisyys 0,31 prosenttia yhtä sukusiitosprosenttia kohden.

Sukusiitos on tällä hetkellä yksi tutkituimmista aiheista, koska sen laajempia vaikutuksia on vasta viime vuosina alettu ymmärtämään paremmin. Kuvassa sonnin spermaa sisältäviä olkia typpisäiliössä.

Jalostuksessa tämä näkyy perinnöllisen vaihtelun katoamisena. Kun vaihtelu katoaa populaatiosta, se ei enää kykene vastaamaan muuttuvan ympäristön tai jalostustavoitteiden vaatimuksiin. Näin ollen pitkän aikavälin perinnöllinen edistyminen heikkenee. Sukusiitoksella saadaan aikaiseksi lyhyen aikavälin perinnöllistä edistymistä, mutta koska tavoitteena on kestävä jalostus pitkän aikavälin tähtäimellä, se ei ole ihanteellisin ratkaisu puhdasrotuisten eläinten jalostuksessa.

3. Miten sukusiitoksen kasvua voi hallita?

Hallitsemalla sukusiitoksen kasvun nopeutta voimme vaikuttaa siihen, missä vaiheessa jalostamamme populaatio alkaa näyttää merkkejä sukusiitostaantumasta. Tilatasolla jalostuspäätöksillä voi vaikuttaa lyhyen aikavälin sukusiitoksen kasvuun, kun parituksien sukusiitosaste pidetään sovitun rajan alapuolella. Näin hidastetaan lehmien sukusiitoksen kasvua ja karja pysyy kestävänä ja toimivana.

FAO:n suositus on, että sukusiitos ei nousisi yhtä prosenttia enempää sukupolvea kohden. Jos pidämme tilatason parituksissa sukusiitoksen alle 4 prosentin neljällä sukupolvella laskettuna, pystymme toimimaan tämän suosituksen rajoissa.

Pitkän aikavälin sukusiitoksen hallintaa on se, että VikingGeneticsillä valitaan sonnivasikoita siementuotantoon ja hiehoja alkiotuotantoon niin, että populaatiotason sukulaistuminen pysyy hillittynä ja että jalostettavissa ominaisuuksissa tapahtuu perinnöllistä edistymistä. Valintaan tulee mukaan eläimiä, joiden avulla olemassa oleva perinnöllinen vaihtelu voidaan tuoda tuleville polville ja turvata lypsyrotujemme pitkäkestoinen tuottavuus. Tavoitteena on siis rajoittaa sukusiitoksen kasvua, mutta silti lisätä perinnöllistä edistymistä.

Tilatasolla sukusiitoksen kasvu vältetään, kun parituksien sukusiitosaste pidetään sovitun rajan alapuolella.

4. Miten sukusiitos vaikuttaa lihakarjassa?

Liiallinen sukusiitos lisää myös lihakarjapopulaatioissa monia perinnöllisiä sairauksia. Lisäksi samaa alkuperää olevien geenien periytyminen sekä isältä että emältä aiheuttaa sukusiitostaantumaa, joka ilmenee heikompana hedelmällisyytenä, alempana tuotoksena ja runsaampana sairastamisena.

Sukusiitoksen kehitykseen tulisi lihakarjatilalla kiinnittää huomiota jalostusvalintoja ja parituksia tehtäessä. Suomessa on saatavilla Faban laatima sukusiitoslaskuri, joka laskee suunnitellun paritusyhdistelmän sukusiitosasteen neljän sukupolven tietojen perusteella. Laskurin voi hankkia lisämoduulina MinunMaatilani -ohjelmistoon. Sukusiitosaste huomioidaan myös EmoJasua tehdessä, eli kun jalostusasiantuntija laatii karjalle jalostussuunnitelman.

Lihakarjassa sukusiitosasteen nousu voi tuoda esiin esimerkiksi perinnöllisiä sairauksia.

Artikkeli Neljä kysymystä sukusiitoksesta – asiantuntija vastaa julkaistu alunperin sivulla Nauta-lehti