Nautalehti

”Imettäjälehmä on navetan tärkeä työntekijä”

Lypsylehmäkin voi hoitaa vasikkaa, jos olosuhteet on muokattu siihen sopiviksi. Vasikan vierihoitoa oman emän tai imettäjälehmän avulla toteutetaan erityisesti luomukarjoissa, mutta myös tavanomaisilla tiloilla on kiinnostusta asiaan. Lue kahden tilan kokemuksista imettäjälehmien käytöstä!

 

Juvan Muumaassa imettäjälehmät ovat tuttuja jo parin vuosikymmenen takaa. ”Kun uutta navettaa vuosituhannen vaihteen tienoilla suunniteltiin ja rakennettiin, pystyimme paremmin miettimään vasikoidenkin sijoittumista sinne”, yhtiön osakas, agronomi Heli Ahonen kertoo.

Tuolloin suositeltiin vasikoille yksilökarsinoita, mutta Muumaan navetassa vasikoiden alue jaettiin isoiksi kestokuivikepohjaisiksi ryhmäkarsinoiksi. Karsinoita haluttiin tarvittaessa voida käyttää myös muille naudoille poikima- ja sairaskarsinan tapaan.

”Meillä sattui olemaan umpeen menevä soluttaja, jonka maito ei mennyt tankkiin ja jalkavaivainen, joka pärjäsi paremmin pehmeällä alustalla karsinassa, mutta jonka lypsy oli siellä hankalaa. Laitoimme niiden kanssa vastapoikineiden vasikoita, jotta maito tulisi helpommin hyötykäyttöön. Molemmat soveltuivat hyvin imettäjiksi, joten rohkaistuimme jatkamaan käytäntöä”, Heli Ahonen muistelee.

Bordercollie Manu auttaa navettatöissä. Heli Ahosella on hetki aikaa jutella sen kanssa.

Imettäjä tärkeä työntekijä

 Vuosien mittaan muumaalaisille on kertynyt paljon kokemusta imettäjälehmistä ja niiden roolista isossa karjassa. Heli näkee, että hyvä imettäjä on todella arvokas työntekijä navetassa.

”Imettäjä tekee sen työn, minkä me hoitajina tekisimme, jos lypsäisimme, mittaisimme maidon määrän, lämmittäisimme juoman tarvittaessa, kuljettaisimme juomat vasikoille, opettaisimme ja juottaisimme ne ja lopuksi pesisimme astiat. Lisäksi emän tai imettäjälehmän karsinassa tapahtuu paljon sellaista sosiaalista toimintaa, hoivaa ja opettamista nautojen tavoille, mitä me ihmiset emme pystyisi edes tekemään”, Heli luettelee.

Lähes kaikki poikineet soveltuvat imettäjiksi ja hyväksyvät lopulta montakin vasikkaa.

”Kun vasikka siirretään uudelle imettäjälle, on tärkeää, että lehmä on rauhallinen. Vasikoita pois hätistävä, potkiva lehmä voidaan rauhoittaa potkuraudalla, joka vähitellen jätetään pois. Imettäjälehmät ohjataan syömään, utare tarkastetaan ja puhdistetaan ennen muiden lehmien lypsyä. Samalla vasikat ajetaan ylös ja niiden vointi tarkistetaan. Imetyksen jälkeen katsotaan, että lehmä on tyhjä ja vasikat tyytyväisiä.”

Heli kertoo, että jokainen poikinut imettää aluksi omaa vasikkaansa viitisen päivää. Kaikille vasikoille varmistetaan ternimaidon saanti tuttipullojuotolla mahdollisimman pian syntymän jälkeen.

Muumaan Kati Ahonen tarkastaa imettäjän utaretta. Sekä imettäjälehmät että vasikat tarkastetaan kaksi kertaa päivässä.

Terveyttä ja taitoja

Heli korostaa terveyshyötyjen ja sosiaalisten taitojen oppimisen merkitystä.

”Sosiaaliset kontaktit lisäävät ja nopeuttavat vasikoiden kaikkea oppimista”, hän painottaa. Vasikka oppii lukemaan toisia nautoja, se pääsee toteuttamaan lajilleen ominaisia käyttäytymismalleja ja saa oppia aikuisilta naudoilta ja ikätovereiltaan. Erityinen merkitys on rehun syönnin oppimisella. Imetettyjen vasikoiden immuunijärjestelmä kehittyy vahvaksi.

Heli kertoo esimerkin hiehosta, jonka nännit olivat niin turvonneet ja paksut, että sitä ei saatu lypsettyä. ”Se jatkoi imettäjälehmänä kauemmin ja pöhö hoitui vasikoiden avulla. Samoin kohtu palautuu nopeammin poikimisen jälkeen, kun oksitosiinia erittyy usein ja aiheuttaa kohdun supistuksia.”

On soluongelmaisia, joille annetaan bakteriologisen maitonäytteen tutkimisen jälkeen vasikka tai useampia. Joillekin umpeen meneville annetaan ennen umpeen laittamista vasikka tyhjentämään utare hellävaraisesti bakteeripitoisesta maidosta. Lyhyen imetysjakson jälkeen lehmä palaa takaisin lypsyosastolle, jossa sitä lypsetään normaaliin tapaan ensin kerran päivässä ja sitten harvemmin.

Pihatossa huonosti syövä tai kipeäjalkainen voidaan siirtää rauhallisempaan ympäristöön karsinaan ja antaa sille vasikka tai vasikoita imemään.

”Jokainen poikinut lehmä imettää aluksi omaa vasikkaansa viitisen päivää”, Heli toteaa. Kaikille vasikoille annetaan kuitenkin ensimmäinen ternimaito tuttipullosta. ”Mielellään vanhan, monipuolisen ja vahvan immuunijärjestelmän omaavan lehmän maitoa”, Heli painottaa.

”Paitsi että poikimisstressi vähenee vierihoidossa, emän hoivalla on vasikalle iso merkitys. Nuoleminen siirtää pötsimikrobeja vasikkaan ja vasikka pysyy lämpimänä emän lähellä. Myös karsinan kestokuivikepohja lämmittää viileinä ja kylminä vuodenaikoina”, Heli sanoo

Viiden päivän imetyksen jälkeen poikinut lehmä siirretään lypsyosastolle. Lehmä kaipaa vasikkaansa yleensä enemmän kuin vasikka emäänsä. Vasikka laitetaan yleensä juuri poikineelle emälle, joten se saa ternimaitoa vielä tavallista pidempään. Tämä on mahdollista, koska poikimisia on tasaisesti vuoden ympäri ja uusi poikinut on saatavilla.

Heli on yhtä mieltä tutkijoiden kanssa siitä, että vieroituksen kannalta herkin vaihe osuu yhden, kahden päivän ikään. Silloin emän ja vasikan välinen leimautuminen on ehtinyt tapahtua. Jos erottaminen tapahtuu silloin, vieroitusstressikin voimistuu. Vieroitusstressi vaihtelee kuitenkin yksilöittäinkin.

Muumaan imettäjälehmiä vasikoineen. Imettäjälehmänä voi periaatteessa olla mikä tahansa lehmä ja vasikoita voidaan vaihdella imettäjille. Myös karsinoita voidaan muunnella tarpeen mukaan.

Oikea määrä vasikoita

Muutoin kestokuivikepohjaisten karsinoiden lattia on ritiläpohjainen ruokintapöydän edessä, jotta puhtaanapito helpottuu. Karsinoita on nyt kuusi, mutta niitä voidaan tarvittaessa lisätä tai vähentää laitoja siirtämällä. Muumaassa on silti huomattu, että imettäjälehmiä käytettäessä tilaa tarvitaan enemmän kuin samalle eläinmäärälle muuten tarvittaisiin.

Samassa karsinassa voi olla yksi tai useampi imettäjälehmä ja vasikoita imettäjällä yhdestä jopa viiteen. Vasikoita voidaan vaihdella emien kesken, kun imettäjän tai vasikoiden tilanne muuttuu. Pienimpiä vasikoita imettävällä on korkeintaan kaksi vasikkaa, isoimpia vasikoita imettävillä vasikoita voi olla viisikin. Näin varmistetaan, että pienimmät vasikat saavat riittävästi maitoa ja tärkeitä vasta-aineita.

Vasikoiden määrään imettäjää kohti vaikuttaa muun muassa lehmän tuottaman maidon määrä. Vasikka imee vuorokaudessa noin kymmenen litraa maitoa. Isompia vasikoita voi olla enemmän, koska niiden saaman maidon määrää rajoitetaan. ”Utareen jatkuva tarkkailu on siksikin tärkeää”, Heli muistuttaa.

Juvan Muumaa ay pähkinänkuoressa:

  • Kolmen tilan yhteisnavetta, perustettu v. 1999, osakkaina Heli Ahonen ja Heikki Teittinen, Anssi Laamanen sekä Kimmo Seppänen
  • Peltoa n. 400 ha, 130 lehmää + nuorkarja, kaikki luomussa
  • Vuodessa 160 poikimista, poikimiset tasaisesti ympäri vuoden
  • Kaikki vasikat imettäjälehmällä kolmen kuukauden ikään asti. Sonnivasikat lähtevät 3 kk:n ikäisinä toiselle luomutilalle kasvatettavaksi.
  • Mikä tahansa lehmä voi olla lyhyenkin aikaa imettäjänä. Vasikoita voidaan vaihdella imettäjälle.
Vasikoiden määrään imettäjää kohti vaikuttaa muun muassa vasikan ikä, maidon tarve ja lehmän maitotuotos.

Henttulassa imettäjälehmät säästävät työtä

Naantalilaisella Henttulan tilalla imettäjälehmien käyttö alkoi lehtijutusta.

”Kymmenisen vuotta sitten meillä oli juuri poikinut, omaa vasikkaansa imettävä krooninen soluttaja, jota ei kannattanut hoitaa antibiooteilla. Olin hiljattain lukenut jutun imettäjälehmistä. Kun samaan aikaan oli muutama sangosta juotettava pikkuvasikka, päätin että nyt kokeillaan ja laitetaan nekin imemään”, Elina Henttula muistelee.

Länsisuomenkarjan Taateli osoittautui hyväksi imettäjäksi. Se huolehti vieraistakin vasikoista, nuoli ja opetti syömään karkearehua. Isoin yllätys odotti kuitenkin parin kuukauden imetysjakson jälkeen, sillä silloin myös lehmän soluongelma oli korjaantunut ja Henttula pääsi lypsämään maidon meijeriin.

Samantyyppisiä kokemuksia on tullut lisää vuosien mittaan. Imetyksellä näyttäisi olevan suotuisa vaikutus utareterveyteen.

Henttula ei tiedä syytä tähän. ”Vasikan imu lienee hellävaraisempi kuin lypsykoneen vaikka toisaalta se tuuppii voimakkaasti utaretta. Silti lehmä näyttää nauttivan imetyksestä ja yleensä utare tyhjenee hyvin”, Elina Henttula pohtii. Hän arvelee myös maidon laskeutumista edistävän oksitosiini-hormonin tuotannon lisääntyvän, kun lehmä saa toteuttaa emo-ominaisuuksiaan.

Työn säästö on kuitenkin Henttulassa tärkein syy käyttää imettäjiä. Vasikoille annettavan maidon lypsäminen, sopivan lämpöiseksi saattaminen, itse juottotyö ja erityisesti tuttiämpäreiden pesu ovat aina tuntuneet Elinasta työläiltä.

Vasikka saa yleensä utareen hyvin tyhjennettyä, ja imetys voi jopa edistää utareterveyttä, kertoo Elina Henttula. Kuva on Marjut Lumpeen karjasta Nurmijärveltä.

Käytäntö hioutuu vähitellen

Poikinut lehmä viettää vasikkansa kanssa poikimakarsinassa pari päivää. Vasikka saa sinä aikana emän vahvaa ternimaitoa ja oppii imemään hyvin. Lisäksi lehmä käy lypsyasemalla, vaikka varsinkaan hiehoilta ja pieniltä suomenkarjan lehmiltä ternimaitoa ei juuri tule vasikan tarvetta enempää. Lypsyn ajan vasikka odottaa poikimakarsinassa.

Pääsääntöisesti karjassa on koko ajan imettäjälehmä tai useampikin, joilla on yhdestä kolmeen vasikkaa. 2-4 päivän iässä vasikka siirretään omalta emältä vasikoiden ryhmäkarsinaan, josta se pääsee kaksi kertaa päivässä imettäjälle poikimakarsinaan.

”Pienehkössä karjassa poikimiset voivat kasautua tai vastaavasti voi olla hiljaisempi ajanjakso, jolloin säädellään esimerkiksi vieroituksia”, Henttula selvittää.

Luomutuotannossa vasikka juotetaan täysmaidolla vähintään kolmen kuukauden ikään asti. Se on Henttulassakin vasikoiden tavallinen imetysaika imettäjällä, mutta voi olla pidempikin, jos odotetaan poikimisia lähiviikkoina. Vieroitus sujuu helpommin, kun imettäjälehmä saa vieroitettujen vasikoiden tilalle heti uudet vasikat. Pienempien vasikoiden tultua imettäjälle seurataan erityisen huolellisesti utareen tyhjenemistä.

Vasikat imevät kaksi kertaa päivässä. Imettäjälehmä asustaa enimmän aikaa muiden lehmien laumassa pihatossa ja siirretään sieltä poikimakarsinaan lypsyn ajaksi. Imevät vasikat lasketaan ryhmäkarsinasta viereiseen poikimakarsinaan, jossa vasikat saavat imeä imettäjää lypsyn ajan.

”Sekä imettäjä että vasikat oppivat siirtymisen melko nopeasti. Lopulta ne odottavat tahoillaan jo valmiina. Kun portit avataan, vasikat menevät utareelle ja imettäjä rauhoittuu imettämään.”

Käytäntö helpottaa karsinan pysymistä puhtaampana. ”Jos lehmä olisi koko ajan poikimakarsinassa, siivoustyö paisuisi tosi työlääksi. Myös lehmälle pääsy muiden lehmien luo on tärkeää lauman hierarkian säilyttämiseksi vakaana”, emäntä pohtii. Turve- ja olkikerros vaihdetaan käsin parin viikon välein, vaikka karsinat kuivitetaankin päivittäin.

Kaksi kertaa päivässä imeminen sujuu myös laidunkaudella. Elina Henttulan kokemuksen mukaan muutaman kuukauden ikäisen vasikan on paras olla sisällä navetassa myös kesällä, sillä siellä eivät kuumuus, sade eivätkä kärpäset kiusaa niitä. Näin ne ovat myös koko ajan hoitajan valvovan silmän alla.

Joskus pieni vastasyntynyt ei pysy karsinassa vaan pujottautuu putkien välistä. Silloin sen annetaan liikkua emän mukana laitumella parikin viikkoa. Toisaalta imettäjä voi olla sisällä etenkin sateisena tai kovin kuumana kesänä, koska navetassa on silloin paremmat olosuhteet ja tyhjää tilaa. ”Toimitaan tilanteen mukaan. Ei ole ainoaa oikeaa kaavaa vaan voidaan soveltaa ja kokeilla erilaisia malleja. Niistä tulee kokemusta, jota voi hyödyntää myöhemmin”, Elina Henttula toteaa.

Hän tunnistaa kylläisen vasikan siitä, että se rauhoittuu ja menee tyytyväisenä makuulle. Varmuudeksi imettäjän utareita myös tunnustellaan usein. Joskus lehmää voi joutua lypsämäänkin, jos maitoa tulee paljon ja vasikoita on vähän.

Jekku on luottoimettäjä

Henttulan karjassa erityisesti lapinlehmät ovat onnistuneet imettäjinä. ”Ne hyväksyvät kaikki vieraat vasikat ja niiden maitotuotos on sopiva parille, kolmelle vasikalle. Länsisuomenkarjan lehmä tuottaa maitoa enimmillään 40 kiloa päivässä, jolloin sillä tulisi olla jopa viisi vasikkaa imemässä. Se olisi liian rankkaa lehmälle.”

Imettämään päässyt lehmä voi myös pidättää maitoa lypsyasemalla. Sellaista Elina on havainnut etenkin holstein-rotuisilla lehmillään. Hän on huomannut, että osa imettäjistä hyväksyy parhaiten oman vasikkansa tyyppisiä ja värisiä imetettäviä.

Elina iloitsee vanhasta lapinlehmä Jekusta. Tottuneen, enimmän ikäänsä imettäjänä toimineen kanssa kaikki on helppoa. Jekku astelee aamulypsyn aluksi imettämään sen hetkisiä vasikoitaan karsinaan, vasikat imevät ja lehmä nuolee ne, Jekku tulee portille odottamaan pääsyä muiden lehmien joukkoon ja illalla sama toistuu. Kolmen kuukauden ikäisinä vasikat vieroitetaan ja Jekku saa vielä toiset vasikat hoitaakseen saman lypsykauden aikana. Toki hoitaja valvoo, että kaikki vasikat osaavat imeä ja saavat maitoa kyllikseen, mutta lehmälle mitään ei tarvitse opettaa. Se tietää mitä tehdään.

Jos samalla imettäjällä on kovin eri-ikäisiä vasikoita, huolehditaan siitä, että pienimmät saavat imeä kyllikseen. Ne lasketaan ensin imemään ja vasta kun ne ovat kylläisiä, isommat saavat tulla imettäjän luo.

Imettäjälehmät siemennetään normaaliin tapaan. Elinan kokemuksen mukaan ne näyttävät jonkin verran heikommin kiimansa, mutta isompia ongelmia tiinehtymisessä ei ole ollut. ”Yhden kerran muistan vieroittaneeni vasikat seminologin neuvosta aikaisemmin, jotta kiima voimistuisi”, hän kertoo.

 

Samassa karsinassa voi pitää useampaakin imettäjää vasikoineen. Kuva on Muumaasta Juvalta.

Kokemuksista saadaan oppia

Kaiken kaikkiaan kokemukset ovat niin hyvät, että Elina Henttula uskaltaa suositella imettäjälehmien käyttöä. Hän kuitenkin korostaa, että olosuhteet eri karjoissa ja tiloilla ovat erilaisia. Jokainen tila joutuu hakemaan omat mallinsa omiin olosuhteisiin sopivaksi.

”Jos nyt esimerkiksi rakentaisin uutta navettaa, ottaisin suunnittelussa huomioon ainakin isomman karsinatilan tarpeen, karsinoiden sijoittelun ja niiden seinärakenteet pienimpiäkin vasikoita kestäväksi, käytännöllisemmän lannanpoiston ja luomutuotannon erityistarpeet muun muassa pitkästä juottovaatimuksesta.”

Elinan arvion mukaan meijeriin lähetettävän maidon määrä vähenee jonkin verran imettäjiä käytettäessä. Se johtuu osittain siitä, että vasikat imevät todennäköisesti jonkin verran enemmän suoraan utareesta kuin tarkasti mitattua määrää sangosta. ”Ja sitten on tilanteita, joissa meillä on hyvällä imettäjällä viimeisimmät syntyneet vasikat, kun korkeatuottoinen holstein alkaa soluttamaan. Tavallisesti sen maito annettaisiin vasikoille, mutta nyt se joudutaan kaatamaan hukkaan, kun ei ole vasikoita, joille sitä voisi antaa.”

Myös vasikoiden sosiaalistamiseen kannattaa panostaa. Ihmiskontaktit voivat jäädä vähäisiksi, jos imettäjälehmän vasikoiden kanssa ei varta vasten seurustella. Aiemmin vasikkana imettäjällä olleet hiehot saattoivat olla aluksi arkoja lypsettäviä, mutta nyt asia on hoidossa. Tyttäret Enni, Martta ja Kerttu ovat jo niin isoja, että tulevat mielellään hoitamaan vasikoita, harjaavat ja silittelevät. Kymmenvuotias Martta jopa kävelyttää niitä riimussa.

Henttulan tila pähkinänkuoressa

  • Sijaitsee Naantalissa
  • Lypsylehmiä 18, nuorta karjaa 25
  • 11 LSK, 1 ISK, 3 PSK, 2 hol, 1 ay
  • Peltoa 32,5 ha
  • Pellot ja eläimet luomussa
  • Imettäjälehmiä vajaa 10 vuotta
  • Vasikka aluksi emänsä kanssa, sitten siirto imettäjälehmälle
  • Lämmin pihatto valmistunut 2001, 2 poikimakarsinaa, vasikoille iso ryhmäkarsina
  • Elina Henttula hoitaa kotitilansa työt yksin (omistuksessa vuodesta 2005, puoliso Petri Heinonen muualla töissä)

Tavanomaisesta poikkeavista vasikan vierihoitotavoista sekä eläinlääkärin kommentteja ja neuvoja aiheeseen liittyen voit lukea jutun ensimmäisestä osasta täältä.

 Teksti ja kuvat: Maija Kyrö

Artikkeli ”Imettäjälehmä on navetan tärkeä työntekijä” julkaistu alunperin sivulla Nauta-lehti