Nautalehti

Suomenkarjaväki kokoontui Nurmijärvellä

Marjut Lumpeen tilan vanhimman LSK:n Aarteen Almun jälkipolvea esittelyssä. Almun tyttäriä ovat mm. Hento ja Manteli, joista kuvat alempana.

Faban järjestämä perinteinen suomenkarjan kasvattajien tapaaminen keräsi elokuun alkupuolella viitisenkymmentä suomenkarjaharrastajaa Nurmijärven Rajamäelle, Ketolan strutsitilalle. Aamupäivällä kuultiin jalostukseen ja suomenkarjan nykytilanteeseen liittyviä esityksiä sekä palkittiin ansioituneita kasvattajia. Iltapäivällä siirryttiin tutustumaan lähellä sijaitsevaan Marjut Lumpeen karjaan, jossa vieraille esiteltiin hieno kokoelma suomenkarjan eläimiä.

 

Päivän aluksi sonnianalyytikko Katarina Hägg VikingGeneticsiltä kertoi ajankohtaisia asioita suomenkarjan sonni- ja siementilanteesta.

– Vuosi 2018 oli tapahtumarikas. Ensimmäiset suomenkarjan sonnit muuttivat Tanskaan sukupuolilajiteltaviksi, ja saimme valikoimiin sekä X-Vik- että Y-Vik-annoksia, Hägg kertoi.

Tällä hetkellä lajiteltuja annoksia on saatavilla neljästä eri LSK-sonnista: Pakasen Oppipoika, Junnon Oras, Pessin Ovaali sekä Tuomen Ohvi. Ovaalista saa myös sonnivasikoita tuottavia Y-Vik-annoksia.

VG osti viime vuonna kaikkia kolmea suomenkarjarotua siementuotantoon. Kaikkiaan sonneja ostettiin 9, joista yksi oli ISK- ja kaksi PSK-sonnia. Tämän vuoden puolella on ehditty ostaa kolme LSK-sonnia ja yksi ISK-sonni.

– Uusi sonnihinnoittelu astui voimaan kesäkuun alussa 2018. Sonnin ostohinta kaikissa kolmessa rodussa on 900 euroa, lisäksi LSK-sonneille maksetaan siementuotantomaksua 300 euroa, Hägg kertasi.

Uusi asia on sonnien kappa- ja betakaseiinimääritykset, jotka nyt tilataan kaikille käyttöön tuleville sonneille. Tämä tarkoittaa siis sen määrittämistä, mitä maidon proteiinityyppiä sonni periyttää.

–  Nyt on määritetty 33 sonnia, joista 15 sonnin betakaseiinitulos on A1A2 ja 17 sonnin A2A2. Olettamuksena on, että alkuperäiskarjan perimässä olisi korkeampi A2-muodon osuus. A2-maidolla uskotaan olevan positiivisia vaikutuksia terveyteen, mutta mitään tieteellistä näyttöä tälle ei ainakaan toistaiseksi ole saatu, eivätkä meijerit maksa lisää A2A2 -maidosta, Hägg kertoi.

Uutta on myös suomenkarjan tiineyksien kartoitus.

– Kartoitamme VG:llä kiinnostavia tiineyksiä etukäteen. Laskelmiin otetaan mukaan useampia yhdistelmiä samasta isästä. Karjanomistajat saavat tiedon kiinnostavimmista tiineyksistä, ja jos syntyy sonnivasikka, Fabasta otetaan yhteyttä, Hägg kertoi.

Lisäksi Hägg kertoi LSK:n ”tervehdyttämisprojektin” etenemisestä sekä kävi läpi siemenkäyttöön tulossa olevia sonneja. Lopuksi luotiin lyhyt katsaus myydyimpiin sonneihin. Eniten annoksia viimeisten 12 kk aikana oli LSK-rodussa myyty sonneista Ahlmanin Naveli ja Ylisjoen Nietos. ISK-rodun myydyin oli Einolan Nupo ja PSK-rodun Päivölän NilsAslak.

Marjut Lumpeen karjan LSK-lehmiä Nurmijärvellä. Vasemmalta: Hento (Riikolan Sihinä – Kuortin Uurre), Mansikki (Jolkkolan Isku – Kummun Suomu) sekä Manteli (Kataran Arlando – Kuortin Uurre).

Pienten rotujen haasteet

Anne Siipola kertoi Helsingin yliopistolle tekemänsä pro gradu-työn suomenkarjaa koskevista tuloksista, otsikolla ”Suomenkarjan perinnöllisen vaihtelun tila”. Ayrshire- ja suomenkarjarotuja käsitelleessä työssä tarkasteltiin suomenkarjan perinnöllistä vaihtelua sukupuuaineiston avulla, keskittyen lähinnä siihen miten sukusiitosaste ja sukulaisuus on kehittynyt ajan mittaan. Lisäksi arvioitiin tehollista populaatiokokoa sekä tunnistettiin suurivaikutteisia kantaeläimiä. Suomenkarjan aineisto käsitti 167 066 eläintä.

– Tällä hetkellä Suomen alkuperäisrotujen tilanne monimuotoisuudessa näyttää olevan parantumaan päin, totesi Siipola yhteenvedossaan.

Sukusiitosasteen nousu on viime vuosina pysähtynyt tai kääntynyt laskuun muilla kuin LSK:lla, jonka keskimääräinen sukusiitosaste on noussut viimeisten 20 vuoden aikana 2,2 prosenttiyksikköä. Siipola totesikin, että LSK-populaation tilanne vaatii tarkkaa sukusiitoksen kasvun seurantaa ja mahdollisesti geneettisen edistymisen hidastamista. Lisäksi tehollinen populaatiokoko vaatii tarkkailua kaikissa kolmessa rodussa.

– Uhanalaisissa roduissa on tehtävä päätös, ylläpidetäänkö mieluummin monimuotoisuutta vai halutaanko maksimoida perinnöllinen edistyminen tuotanto-ominaisuuksissa, Siipola totesi.

– Toisaalta sukusiitos tuo mukanaan ongelmia, jotka entisestään vähentävät rodun houkuttelevuutta ja pienentävät populaation kokoa.

Pro gradu -työ on kokonaisuudessaan luettavissa täällä.

Toikan Laatukoru (Kummun Vasuri LSK – Pelson Tundra PSK), om. Marjut Lumme.

Genotyypitysprojekti etenee

Tuoteryhmäpäällikkö Pirkko Taurén Fabalta kertoi kuulumisia viime vuonna startanneesta genotyypitysprojektista. Projektin tavoitteena on luoda LSK-rodulle genomiarvostelu ja siitä vastaavat Luke, Faba ja VikingGenetics. Suomenkarjan jalostussäätiö on myöntänyt tukea eläinten genotyypityksiin.

– Nyt alkuun tavoitteena on genotyypittää joukko eläimiä, joista muodostetaan ns. vertailuryhmä. Mukaan otetaan tietysti kaikki keinosiemennyssonnit, sekä niiden tyttäriä tuotosseurantakarjoista. Tavoite on genotyypittää 1500 naarasta, poikineita tai tiineitä hiehoja, mieluiten aina useampi eläin samasta karjasta, Taurén kertoi.

Lisäksi hyödynnetään eläimistä tallennettuja siemennys-, terveys- ja rakennetietoja. Seuraava askel on rakentaa kerätyn aineiston pohjalta genomiset arvostelumallit.

– Tällä hetkellä pyyntö toimittaa genominäytteitä on lähetetty 93 tilalle, ja näytteitä on saapunut 464 eläimestä. Noin 300 eläimestä puuttuu vielä näytteet, mutta toivomme että niitä lähetetään tässä loppukesän kuluessa, Taurén kertoi.

Seuraava poiminta tehdään syksyllä 2019, jonka jälkeen lähetetään taas uudet genotyypityspyynnöt. – Mitä nopeammin saamme tarvittavan määrän näytteitä kasaan, sitä nopeammin projekti edistyy ja päästään rakentamaan genomiarvostelumalleja, Taurén totesi.

Lopuksi valotettiin vielä lyhyesti marraskuussa voimaan astuvaa EU:n jalostusasetusta ja sen vaikutuksia kantakirjauksiin. Kantakirjaohjesääntöä kutsutaan uuden asetuksen myötä jalostusohjelman kuvaukseksi, ja polveutumistodistuksen nimi vaihtuu jalostustodistukseksi.

Kantakirja muodostuu pääosastosta ja lisäosastosta. Pääosaston eläimet katsotaan puhdasrotuisiksi, ja lisäosastosta pääsee siirtymään pääosastoon, kun suvussa on riittävä määrä suomenkarjaeläimiä. Aiempaa jakoa S1-, S2- ja S3-luokkiin ei kuitenkaan enää jatkossa tehdä.

 

Esitysten jälkeen palkittiin ansioituneita suomenkarjan kasvattajia.

Uusien keinosiemennyssonnien kasvattajat: (1.6.2018 jälkeen käyttöön tulleet)

  • Ylisjoen Nietos, synt. 5.10.2016 (P. Kohtalo – K.Arviidi), kasvattaja Lumme Marjut
  • Ahmannin Naveli, synt. 9.10.2016 (V. Akvaviitti – Tokka), kasvattaja Ahlmanin koulun Säätiö
  • Jokiniemen Nuuti. synt. 24.12.2016 (P. Isku – K. Rohmu), kasvattaja Kortelainen Sonja ja Timo
  • Pakasen Oppipoika, synt. 18.2.2017 (U.Letkee – K. Vippi), kasvattaja Pakkasmaa Pauliina
  • Junnon Oras, synt. 19.3.2017 (K. Kumpu – P. Urakka), kasvattaja Junno Mty
  • Kummun Oula, synt. 16.5.2017 (Ettma Rk – K. Yyvertti), kasvattaja Koivumaa Esa ja Niva Monika
  • Pessin Ovaali, synt.13.9.2017 (M. Erkko – S. Pinssi), kasvattaja Pessi Antti
  • Tuomen Ohvi, synt. 22.12.2017 (O. Mauno – L-P. Isse Lsk), kasvattaja Höynälä – Mäkitalo mty

Kestävät lehmät:

Yli 100 000 kg maitoa tuottaneet; paremmuus määräytyy EKM kg / elinpäivä mukaan:

  1. Hulikan Vadelma, s. 2006 (H.Painija-H.Nyrkki), 11. tuotosvuosi, elinikäistuotos: 134 201 kg / 26,18 EKM kg/pv. Omistaja: Hokkanen Pekka ja Ann-Helena, Kangasniemi
  2. Ohvi, s. 2000 (M.Koitto-Jymy), 16. tuotosvuosi, elinikäistuotos: 119 693 kg / 21,71 EKM kg/pv. Omistaja: Höynälä – Mäkitalo mty, Eura
  3. Tuuliviiri, s. 2004 (H.Painija-K.Asema), 12. tuotosvuosi, elinikäistuotos: 105 591 kg / 19,57 EKM kg/pv. Omistaja: Mäkkylä Timo, Ikaalinen
  4. Roosa ET, s. 2002 (N.Jere-T.Jäppi), 14. tuotosvuosi, elinikäistuotos: 106 828 kg / 17,48 EKM kg/pv. Omistaja: Riihimäki Ulla ja Seppo, Hämeenlinna

Vuoden suomenkarjatila 2019:

Lumme Marjut, Nurmijärvi

Vuoden suomenkarjatilan palkinnon pokkasivat Marjut ja Siiri Lumme, palkintoa jakamassa Pirkko Taurén Fabalta.

Suomenkarjainnostus lähti lahjavasikasta

Esitysten jälkeen oli aika siirtyä tutustumaan läheiseen Marjut ja Siiri Lumpeen Ylösjoen tilan karjaan. Marjut kertasi vieraille lyhyesti tilansa historian. Lypsykarjaa tilalla on ollut jo monen sukupolven ajan, mutta suomenkarjainnostus on suhteellisen tuore asia. Lisäksi tilalla tapahtui iso tragedia kolmisen vuotta takaperin.

– Syksyllä 2015 meidän vanha parsinavettamme paloi. Onneksi eläimet pelastuivat, ja meille oli lähes heti palon jälkeen selvää, että rakennamme uuden navetan. Se valmistuikin seuraavana vuonna. Lehmät saimme onneksi evakkoon tutuille rakennusajaksi, Marjut kertoi.

Marjut Lumme, vieressä Leimahdus (Kummun Vasuri – Rasilan Seppä).

Suomenkarjan kasvatus sai oikeastaan alkunsa Siirin lapsuusajan junior handler -harrastuksesta.

– Siiri sai menestyksensä myötä paikalliselta karjakerholta lahjaksi oman LSK-vasikan, Pakasen Estrellan, ja yhdessä Siiri ja Estrella kiersivät näyttelyitä ja pärjäsivät hienosti. Kyllä oltiin ylpeitä, kun Estrellasta eräässä näyttelyssä tuli champion! Tuolloin eräs suomenkarjakasvattaja tuli tarjoamaan, että hänellä on tiine hieho, ja jos meillä vaan on trailerissa tilaa niin voisimme viedä sen mukanamme.

– Siitä tämä innostus lähti, nyt meillä on suomenkarjaa kolmisenkymmentä päätä, kaikkia kolmea rotua. Me vaan kerta kaikkiaan tykkäämme niistä niin kovin, vuoden 2019 suomenkarjatilan palkinnon tilaisuudessa pokannut Marjut kertoi. Ylösjoen tilalta on myös myyty kaksi suomenkarjan sonnivasikkaa VG:lle.

Siiri Lumme taluttaa PSK-lehmää Toikan Kulta (Perälän Uhmakas – Pelson Tundra).

Tilalla saatiinkin nähdä hieno kavalkadi lehmiä, jotka esiteltiin perhekunnittain. Siiri ystävineen oli valmistellut eläimiä, ja niistä näki että näyttelykäytöstä on harjoiteltu ahkerasti. Eläimet olivat siistejä ja puhtaita ja kulkivat tyynesti talutettuina ison vierasjoukon keskellä.

Eläimet esitettiin hyvin asiantuntevasti ja suvuittain. Tässä Almun perhekuntaa esillä vanhimmasta nuorimpaan.

 

Vierasjoukolle riitti Ylösjoen tilalla katseltavaa.

 

Lämmin päivä ei haitannut eläinten esittelyä.

 

Emä Neidonkukka (Peltolan Kohtalo – Riikolan Sihinä) piti tarkoin silmällä kuukauden ikäistä vasikkaansa Y. Rosalindaa (isä Rantalan Nokare).

Vieraat pääsivät kurkistamaan myös valoisaan ja siistiin pihattoon yläkerran ikkunallisesta esittelytilasta. Noin 75-päisen karjan lehmistä suurin osa on ayrshireä, suomenkarjan lisäksi joukossa on jokunen holstein ja jersey sekä risteytyksiä. Lypsy hoituu 12-paikkaisella asemalla.

Ylösjoen tilan tulevaisuus näyttää turvatulta, sillä parikymppinen Siiri on valmistunut Hyvinkään Hyriasta ja vastaa äitinsä mukaan jo nyt hyvin pitkälti lypsystä ja monesta muustakin asiasta navetassa. Eläinten käsittely näyttikin sujuvan hyvin ammattimaisella rutiinilla.

– Tietysti jatkan karjanpitoa! Siiri tokaisi kysyttäessä, iloisesti hymyillen.

Siirin näyttelyistä voittamia ruusukkeita ja kunnianauhoja riitti koko navetan toimiston seinän pituudelta.

 

Manteli (Kataran Arlando – Kuortin Uurre).

 

Pakasen Mamselli (Hulikan Etevä – Tienvieren Palle).

 

Y. Pellava (Ahlmanin Isoveli – Koivulinnan Viki).

Teksti ja kuvat: Sanna Lohenoja

Artikkeli Suomenkarjaväki kokoontui Nurmijärvellä julkaistu alunperin sivulla Nauta-lehti